Aktian Taloudellinen katsaus 1/2013

Lehdistötiedote
vapaasti julkaistavissa
12.2.2013 klo 10.00

EUROLUEEN PITKITTYNYT TAANTUMA PÄÄTTYY KESÄLLÄ, NIIN MYÖS SUOMEN EDELLYTYKSET EUROKRIISIN RAUHOITTUMISEEN PARANTUNEET SELVÄSTI

Aktian perusennusteessa eurokriisin vähi­ttäinen rauhoittuminen jatkuu ja vahvistuva luottamus alkaa tukea aktiviteettia. Sen ansiosta eurotaantuma päättyy kesällä ja talous kääntyy kasvuun. Talouden kasvuvauhti, jota velkavuoret verottavat, jää kuitenkin vaatimattomaksi.

     Vaikka finanssipolitiikan kiristyminen rajoittaa Suomen talouskasvua koko ennustejakson ajan, taantuma ohitetaan kesällä. Viime vuoden loppu ja kuluvan vuoden alku ovat olleet kuitenkin niin heikkoja, että vuosi­tasolla BKT 2013 kasvaa vain 0.2 %. Vuositasolla BKTn kasvu jää 1.6 % prosent­tiin 2014, siitä huolimatta, että talou­den trendikasvu vakiintuu ensi vuoden aikana 2 prosentin tasolle. Jos hallitus kuitenkin päättää merkittävistä kiristys­toimista kuluvan kevään aikana, vuoden 2013 kasvu voi jäädä nollille ja 2014 kasvu yhden prosentin tietämiin.

    Kun Suomessa käytiin hallitusneuvotteluja kesällä 2011, kasvunäkymien ennakoitiin kehittyvän hyvinkin suotui­sasti. Kun Suomi on nyt taantumassa ja taloustilanne muuttunut dramaattisesti, hallitusohjelmaan hirttäytyminen olisi ty­pe­ryyttä. Nyt on oikea hetki ottaa hyöty val­tion­ta­lou­den muita maita pa­rem­­masta ti­lasta. Veronkoro­tuk­set ja menoleikkaukset syven­tä­vät taan­tumaa, ja mitä syvempi on taantuma, sitä suurempi on budjetin alijäämä.    

Kun riskinä on luotto­luo­ki­tuk­sen heik­ke­neminen, lyhyen ajan kiristyksestä luo­pu­minen tulee kompen­soi­da rat­kai­suilla, jotka vah­vistavat pit­källä aikavälillä talouden kasvupotentiaalia ja valtion­talouden tasa­pai­noa. Jos päätös aiempaa linjausta keveämmästä finanssipolitiikasta liittyisi työnurien pitenemistä tukeviin päätöksiin (ml. eläkeiän nosto), Suomen pitkän aikavälin velanhoitokyky vahvistuisi. Sen ymmärtävät myös kansainväliset sijoittajat.

Suurimmat syyskuun jälkeen tapahtuneet ennustenäkymän muutokset ovat seuraavat:

• USAssa sekä kovat talousluvut että luottamusindikaattorit kertovat aktiviteetin jatkuneen vaisuna. Fiscal cliff väl­tettiin verotusta koskevalla sopimuksella. Järjettömän ja brutaalin tasapainottamisstrategian á la grecque tielle ei lähdetty, mutta itse perusongelman eli velkatrendin katkaisemisessa ei edetty. Jos menoleikkauksista ei päästä kompromissiin helmikuun loppuun mennessä eikä velkakattoa koroteta, liittovaltio ajautuu maksukyvyttömyyteen. Seuraukset olisivat vakavat.
• Kiinan johtoon nousivat marraskuussa Xi Jingping, uusi puoluesihteeri ja tuleva presidentti, sekä Li Keqiang, tuleva pää­mi­nis­te­ri. Uudet joh­tajat ovat korostaneet uudistuspolitiikan merkitystä, mutta uusia avauksia ei ole kuultu. Kun Kiinan talous­kas­vu hidastui huolestuttavasti 2012 alussa, talouspolitiikka keskittyi finanssikriisin aikana toteutetun elvytyspaketin kas­vat­taman luottokuplan ja sen aiheuttamien ongelmien sulatteluun. Nyt merkit talouskasvun vahvistumisesta ovat selvät.
• Eurooppa ajautui taantumaan 2011 lopussa. Keväällä 2012 merkit nousukäänteen lähenemisestä alkoivat vahvistua, mutta eurokriisin uusi kärjistyminen jäädytti vihreät versot. Syyskuussa ennustimme, että euro­taan­tu­ma jat­kuu ainakin 2013 alkuun. Siksi emme yllättyneet siitä, että kuluvaa vuotta koskevat konsensusennusteet taipuivat syksyn aikana alas.
• EKPn syyskuinen OMT-päätös on osoittautunut ensi­ar­vioitakin tärkeämmäksi. Valtion­lai­nojen korot ovat laskeneet kriisimaissa selvästi. Pääomapako kriisimaista on pysähtynyt ja pääomia on jo virrannut takaisin.  Samalla, kun markkinakorotkin ovat EKPn likviditeettitoimien seurauksena hyvin matalat, odotus ohjauskoron lisälaskusta on väistynyt.
• Syyskuussa USAn keskuspankki FED ”ennusti”, että sen hyperkevyt rahapolitiikka jatkuu ja ohjaus­­korko pysyy nolla­ta­solla kesään 2015. Toisaalta monet pelkäsivät, että tämä politiikka lisää kiihtyvän inflaa­tion ja/tai varallisuus­kuplien riskiä ei vain Yhdys­valloissa vaan maailman­taloudessa yleisemminkin. Siksi FED täsmensi joulukuussa 2012, että negatiivisten reaalikorkojen ja kvantitatiivisen elvytyksen politiikkaa jatketaan niin kauan kuin työttömyysaste on yli 6.5 %. Ehtona on, että FEDin oma inflaatio-odo­tus on alle 2.5 %. Tammikuun alussa kuva sai lisää terävyyttä, kun julkistettiin FEDin joulukuun kokouksen pöy­tä­kirjat. Niiden voi tulkita viestittävän, että rahapolitiikan exit saattaa alkaa tähän asti ennakoitua aikaisem­min. Niin käy, jos merkit ultrakeveän politiikan haitallisista sivuvaikutuksista alkavat vahvistua. 
• Suomen joulukuussa julkistetut BKT-luvut vahvistivat aiemman arviomme, jonka mukaan Suomi oli ajau­tu­nut jo keväällä 2012 taantumaan. Talouden supistuminen jatkui jokseenkin varmasti loka-joulukuussa ja myös kuluvan vuoden alku on heikko: vienti ei vedä ja teolli­suus­tuotanto vähenee. Siksi vuoden 2013 kasvuennusteita on korjattu alas. Nyt ilmassa on vaara, että hallituksen uudet kiristyspäätökset heikentäisivät kansantalouden kasvun ennustettuakin heikommaksi.

Keskeiset ennusteluvut

• Globaali talouskas­vu vahvistuu viime vuoden 3.2 prosenttista 3.4 prosenttiin 2013 (lokakuun ennusteessa vastaava luku oli 3.2 %) ja 3.9 (3.6) prosenttiin 2014. Kehittyvien maiden osuus maa­ilmantalouden kokonaiskasvusta on yli 75%.
• Aasian maiden kasvava raaka-ainekysyntä pitää yllä öljyn ja muiden raaka-ainehintojen pitem­män ajan nousupainetta. Toi­saalta paineita hillitsevät kehitty­neiden maiden vaisu aktiviteetti ja Yhdysvaltain öljy- ja kaasutuotannon nopea kasvu. Perus­en­nusteessa raakaöljyn hinta pysyy lähellä nykytasoa nousten vain maltillisesti ennustejakson edetessä. Tärkeiden keskus­pankkien ultrakevyt rahapolitiikka kuitenkin lisää sijoittajavetoisen hintapiikin riskiä. Jos se realisoituu, inflaatio kiihtyy yleisesti.
• Yhdysvalloissa kokonaistuotanto, joka kasvoi 2.2 % 2012, lisääntyy 1.6 (1.8) % 2013 ja 2.1 (2.0) % 2014. Keskuspankin, joka kääntää ohjauskorkonsa varovaisen nousuun kesällä 2014, pitkäkestoisesti ultrakeveän rahapolitiikan seurauksena inflaatio kiihtyy ohi­me­­ne­vän, ennus­tejaksolle ajoittuvan hidas­tumisen jälkeen 3-4 prosentin tasolle keskipitkällä aika­vä­lil­lä. Se lisää painetta dollarin heikke­nemiseen pit­emmällä tähtäimellä. Fiscal cliff vältettiin vuodenvaihteessa. Itse perusongelmalle eli julkisen talouden velkaantumiselle ei kuitenkaan tehty mitään. Vasta, jos budjetin menopuolesta ja velkakatosta päästään tasapainoiseen ratkaisuun, on vaara-ohi -signaalin aika.
• Kiinan BKT lisääntyi 7.8 % 2012. Se kasvaa 8.3 (8.3) % 2013 ja 8.5 (8.0) % 2014.
• Euroalue ajautui 2011 lopussa taantumaan ja BKT 2012 su­pis­tui -0.4 %. Vaikka häi­riöiltä tuskin vältytään jatkossakaan, eurokriisin rauhoittuminen etenee. Euron hajoaminen tu­­lisi sekä velka­maille että vakaille maille niin kalliiksi, että sen ei anneta tapahtua. Kun elpyminen vauhdittuu vasta vuoden jälkipuoliskolla, BKT 2013 supistuu -0.1 (+0.3) %. Vuonna 2014 päästään 1.1 (1.1) prosentin kasvuun. Inflaatio, joka oli 2.5 % 2012, on 1.9 % sekä 2013 että 2014 (2.1 ja 2.0). Euroopan keskuspankki EKP pitää ohjauskorkonsa nykyisellä 0.75 prosentin tasol­la pitkään. Ohjauskorko kääntyy nousuun kesällä 2014 ja se on 1.5 % ennustejakson lopussa.
• Euroopan uhka­skenaariossa europaniikki uusiutuu, eurooppalainen taantuma syvenee merkittävästi ja ­euro­alueen kokonaistuotanto supistuu 2-2½ (2-4) %. EKPn syksyiset pää­tök­set sekä sopu pysyvästä vakaus­me­ka­nis­mis­ta ja pank­kivalvonnasta ovat alentaneet uhkaskenaarion to­den­näköisyyttä. Arvioimme sen olevan 20 (25) %. USAn uhkaskenaariossa poliittinen eripura johtaa finanssipolitiikan riskien realisoitumiseen. Tämän todennäköisyydeksi arvioimme 25 (35) %.
• Finanssi- ja raha­­politiikan edessä oleva, väistämätön kiristyminen ja valtionvelan kasvu rajoit­ta­vat ke­hit­­ty­nei­den maiden ta­lous­kasvua vuosikymmenen lopulle asti.
• Suomi vajosi keväällä 2012 taantumaan ja BKT supistui viime vuonna -0.2 %. Perusennusteessa eurokriisin rauhoit­tu­mi­nen ete­nee ja luottamus alkaa vähitellen vahvistua. Sen ansiosta Suomi pääsee kasvuun ensi kesänä. Kuluvan vuoden alku on kui­ten­kin niin heikko, että BKT 2013 kasvaa vuositasolla vain 0.2 (0.7) %. Perusennusteessa BKT kasvaa 2014 vuositasolla 1.6 (2.0)%. Jos hallitus päättää merkittävistä kiristystoimista kuluvan kevään aikana, vuoden 2013 kasvu voi jäädä nollille ja 2014 kasvu yhden prosentin tietämiin. Jos toisaalta Euroopan uhkaskenaario toteutuu, Suomen BKT supistuu nykytasoltaan 1½-2 (2-4)%.
• Perusennusteessa Suomen trendikas­vu vakiintuu vuoden 2014 aikana 2 pro­sentin tasolle ja BKT tavoittaa kevään 2008 huipputason 2015 lopulla. Keskipitkällä tähtäimellä Suomen talouskehitys on hieman vahvempaa kuin euroalueella keskimäärin. Kas­­vu­etua moniin Manner-Euroopan euromaihin antaa mm. fi­nans­si­politiikkamme pienempi kiris­tystarve, vientimme suurempi Aasia-paino, vahva ict-osaaminen sekä pankki­sekto­rim­me parempi kunto ja luo­tonantokyky. Toisaalta kasvuetua kaventaa 10 vuot­ta jatkunut tärkeimpiä kil­pai­­­lijamaita nopeampi palkkojen nousu, joka on rapauttanut hinta­kil­pai­luky­kymme varsinkin Saksaan ja nyttemmin myös Ruotsiin nähden.
• Inflaatio, joka oli  2.9 % 2012, on 2.6  (2.8) % 2013 ja 2.1 (2.3) % 2014. Työttömyysaste, joka oli 7.8 % 2012, on 8.2 (8.2) % 2013 ja 8.0 (7.7) % 2014. Uhkaskenaariossa se on 1-1½ (1½-2½) prosenttiyksikköä korkeampi.

Keskeiset epävarmuudet ja uhkat  

Ennusteen suurimmat epävarmuudet liittyvät euro­alueen ja USAn velkaongelmiin. Vaikka tilanne näyttää joiltakin osin rauhoittuneen merkittävästi, ei voida sulkea pois uhkaa rahoitus­markkina­häi­ri­öiden sen kaltaisesta kärjistymisestä, joka koettiin finanssi­kriisissä 2008-09 ja eurokriisissä syksyllä 2011. Tällaisessa uhkaske­naa­ri­os­sa kehittyneet maat va­jo­avat uudelleen kollektiiviseen taantu­maan. Samalla maailmankauppa hyytyy.

    USAssa ensimmäinen testi maan kyvystä hallita velka­on­gel­maa selvitettiin rimaa hipoen, kun fiscal cliff vältettiin. Seuraava testi on edessä jo hyvinkin pian. Puo­lu­eiden pitäisi päästä helmikuun loppuun mennessä yksimielisyyteen menoleikkauksista, joilla parannetaan bud­jetin tasapainoa. Jos menoleikkauksista ei päästä yksimielisyyteen, yksimielisyyttä tuskin saavutetaan myöskään velkakaton korottamisesta. Jos velkakattoa ei koroteta, liittovaltion maksuliikenne pysäh­tyy. Vaikutus markkinoiden luottamukseen olisi mitä ilmeisimmin raju. Vaikka ennustejaksolla toteutuvan taantuman riski on nyt pienempi kuin syyskuussa, arvioimme sen 25 prosentiksi. Pitemmän ajan uhka­skenaariossa velkaantu­mi­nen alkaa ruokkia USAn ve­lan­­hoi­toky­kyyn kohdis­tu­vaa epä­luot­­ta­musta sa­maan tapaan kuin nyt Euroo­passa.

    Myös Euroopan akuutit riskit liittyvät velkakriisin hallitsemiseen. On turvattava pysyvä luottamus Espan­jan ja Italian edellytyksiin selvitä velanhoitokuluistaan. On varmistettava, että kriisimaita koskevat euroexit –spekulaatiot poistuvat lopul­lisesti. EKPn syyskuussa 2012 tekemät päätökset, pysyvän vakausmekanismin selkiytyminen sekä yhteistä pankkivalvontaa koskevan suunnitelman konkretisoituminen lisäävät optimismia eurokriisin rauhoittumisesta ennustejakson edetessä.

    Jos euro­krii­si kärjistyisi uudelleen ja muuttuisi hallit­se­mattomaksi, euroalueen taantu­ma syvenisi merkittävästi. Uhka­ske­naa­ri­ossa Suo­men kokonais­tuotannon pudotus voisi olla mittaluokkaa 1½-2 %. Silloin työttömyys nousisi nykytasolta 1-1½ pro­sent­­tiyksikköä eli 9-10 prosenttiin. Julkisen talouden vajeet kasvaisivat ja markki­noiden luottamus Suomen selviyty­mis­kykyyn saat­taisi vaarantua, kun heikentynyt kilpailu­kyky rajoittaa vienti­mahdollisuuksia ja ikääntyminen yhdessä kasvaneen työt­tö­myyden kanssa rasittaa julkisen talouden tasa­painoa pitkäkestoisesti. Eurooppalaisen uhkaskenaarion todennäköisyys on laskenut 20 prosenttiin.

    Globaalitalouden suurin pit­kän ai­ka­­välin uhka liittyy ilmas­ton­muutok­seen ja kasvihuone­kaa­­­­­sujen hil­lit­se­mi­seen. Toi­nen -- paitsi kaikkia kehit­tyneitä myös monia kehittyviä maita (mm. Venäjä, Kiina) kos­­ket­tava – pitkän ajan mega­haas­­te liittyy väestön ikääntymiseen ja siihen sopeutumiseen.

Suomen talouspolitiikka valinkauhassa

Sekä käytännön kokemus että uusi tutkimus osoittaa, että nykyisessä talous­krii­sissä kiristämisellä on taipumus heikentää talous­kasvua siinä mitassa, että budje­tin tasa­pai­not­ta­miseksi tehdyt kiristykset johtavatkin tasapainon heikkenemiseen. Suomessa, joka on vielä taantumassa, kiristäminen on talouspolitiikan suuri virhe.

    Kestävyysvaje on todellinen ongelma, joka vaatii ratkaisua. Järkevin tie koostuu rat­kai­suista, jotka vahvistavat talouden kasvupotentiaalia. Kasvava talous tuottaa vero­tuloja ja pitää työttömyyden matalana. Mitä viisaampia, pitkä­kantoisempia ja päättäväisem­piä ratkaisuja tehdään, sitä pienempi on kiireisten pakkoleikkausten tarve.

    Pahinta kansantalouden pitkän ajan velanhoitokyvyn kannalta olisi elinkelpoisten yritysten kaatuminen ohimeneviin ongelmiin. Pahinta julkisen talouden kestävyyden kannalta olisi työttömyyden massiivinen nousu, sillä suhdannetyöttömyys muuttuu yllättävän nopeasti rakennetyöttömyydeksi. Typerintä on kiristäminen silloin, kun maa on taan­tumassa. Kuten eteläisen Euroopan kriisimaiden kokemus osoittaa, tuloksena on taantuman syveneminen. Sen vuoksi budjettitasapaino ei vahvistu vaan heikkenee.

    IMFn tutkimuksen (WEO October 2012) mukaan ns. fiscal multiplier eli tässä yhteydessä finanssipolitiikan ”kiristyskerroin” on ollut kriisivuosina selvästi aikaisempia arvioita kor­keampi. Politiikkavalinnoille kertoimen suuruus on ratkaiseva. Mitä suurempi kerroin on, sitä suuremmat ovat kokonaistuotannon heikkenemisen kautta syntyvät finanssipolitiikan kiristyksen kustannukset. Mitä enemmän BKT supistuu, sitä todennäköisemmin ki­ristyksen budjettivaikutus vaihtaa etumerkkiä ja vaje kasvaa, vaikka tavoite oli sen supistaminen. 

    Tärkeimmissä ennustemalleissa kiristys, jonka suuruus on 1.0 % BKTsta, hidastaa BKTn kasvua 0.5 %. Kiristyskerroin on siis 0.5. Tällaisissa malleissa finanssipolitiikan kiristys on toimiva tapa supistaa budjet­tivajetta suhteessa BKThen. Uuden tut­ki­muksen mukaan ”kiristys­kerroin” näyttää kriisivuo­sina ol­leen (ehkä reilustikin) ykköstä suu­rempi. Kun kiristys on heikentänyt kas­vua ennakoitua enem­män, toimet budjettivajeen supis­tamiseksi eivät ole tuottaneet odotettua tulosta juuri missään. Johtopäätös ei koske vain kriisimaita, vaan on yleisempi. IMF arvioi, että kiristyspolitiikan mahdollisuus saavuttaa tavoitteensa on pieni, kun a) talouden käyttämätön kapasiteetti on suuri, b) rahapolitiikan liikkumavara matalampien korkojen suuntaan on pieni ja c) kiristystä harjoitetaan samaan aikaan monissa maissa.

    Onko Suomessa nyt oikea aika kiristää? Ei! Kiristäminen on taantuvassa taloudessa vakava virhe.
    Suomen kestävyysvaje ei ole akuutti ongelma, sillä tämän hetken budjettivaje ja velka-aste ovat parasta A-luokkaa. "Politiikka on mahdollisuuksien taidetta". Val­tion­ta­lou­den muita maita pa­rem­­­masta ti­lasta tulisi ottaa hyöty irti juuri nyt, sillä veron­korotukset ja meno­leikkaukset syven­tä­vät ja pit­kittävät taan­tumaa. Ja mitä syvempi on taantuma, sitä suurempi on budjetin alijäämä.

    Kun vaarana on luotto­luo­ki­tuk­sen heik­ke­neminen, lyhyen ajan kiristysliikkeestä luo­pu­mi­seen tulee liittää ratkaisu, joka vah­vistaa talouden kasvupotentiaalia ja valtion­talouden tasa­pai­­noa pit­källä aikavälillä. Jos päätös luopua etupainoisesta kiristyksestä liittyisi työurien pitenemistä tukeviin päätöksiin (ml. eläkeiän vähittäinen nousu tulevien 10-20 vuoden aikana), taantuma lyhenisi, työllisyys vahvistuisi ja Suomen pitkän aikavälin velanhoitokyky paranisi. Sen ymmärtävät myös sijoittajat.

    Hyvän velka-asemamme ansiosta meillä olisi pitkäjänteiseen politiikkaan varaa -- monella muulla tätä ylellisyyttä ei ole. Suomen olisikin järkevintä hakea pitkän aikavälin ongelmaan pitkän aikavälin ratkaisua. Pitkän aikavälin avaintekijä on talouden kasvu, jolla on kaksi komponenttia: 1) tehdyn työn määrä ja 2) tehdyn työn tuottavuus.

    Kestävyysvaje-keskustelun tulee fokusoitua työvoiman lisäämiseen ja tuottavuuden kas­vuun. Kohteena ovat työurien pituus, maahanmuutto, kilpailukyky, teknologia ja innovaatio­kyky, yritys­toiminnan edel­lytykset jne. Mitä viisaampia, pitkä­kan­toisempia ja päättäväisem­piä ratkaisuja tehdään, sitä pienempi on kiireisten pakkoleikkausten tarve.

    Finanssikriisissä Suomen työttömyys lisääntyi paljon vähemmän kuin kokonaistuotannon pudotuksen perusteella olisi voinut odottaa. Pienet ja keskisuuret yritykset välttivät irtisanomisia, koska ne ilmeisesti pitivät kriisiä ohimenevänä. Nyt on tärkeää välttää sellaiset talouspolitiikan signaalit, jotka heikentäisivät pienten ja keskisuurten yritysten tulevaisuudenuskoa.

    ETLA ehdotti 16. tammikuuta, että palkkoihin tu­lisi lähivuosina nollakorotukset, yhteisö­vero laskisi 24,5 prosentista 20 prosenttiin ja eläkeikä nousisi 63sta 65 vuoteen 10 vuoden siirtymäajalla. Edellä esitetyn perusteella ehdotus järkevä ja ansaitsee jokaisen sellaisen suomalaisen tuen, joka kantaa huolta suomalaisesta työstä, suomalaisista yrityksistä ja suomalaisista hyvinvointijärjestelmistä.

Aktian taloudellinen katsaus julkaistaan suomeksi ja ruotsiksi. Sen voi tilata osoitteesta Aktia Pankki Oyj, Viestintä, PL 207, 00101 Helsinki; viestintä@aktia.fi tai tulostaa Aktian kotisivuilta www.aktia.fi.

AKTIA PANKKI OYJ

Lisätietoja antaa: Pääekonomisti Timo Tyrväinen, puh. 010 247 6543

Lähettäjä: Tiedottaja Anders Wikström puh. 010 247 6294                                             

Jakelu: Tiedotusvälineet