Aktian Taloudellinen katsaus 3/2010

Lehdistötiedote                                                                 
vapaasti julkaistavissa                                                         
30.9.2010 klo 10.00                                                             

Aktian Taloudellinen katsaus 3/2010
                                             
MAAILMANTALOUDEN PAINOPISTEEN SIIRTYMINEN AASIAAN KIIHTYNYT                     
SUOMEN NOUSU ALKANUT ODOTETTUA NOPEAMPANA, MUTTA KUOPPA ON KOVIN SYVÄ   
        
Tämän päivän tärkeimmät talous­kysymykset ovat 1) onnistuuko elvytyspolitiikan
exit, 
2) onnistutaanko valtiolliset velkakriisit á la Grecque  välttämään ja 3)       
millainen on tulevan kasvun kul­ma­ker­roin kehittyneissä maissa, kun valtioiden
yhteenlaskettu velkaantuminen on ennen näkemätön. Jos ja kun kasvu jää          
kehit­ty­neissä maissa vuosien ajaksi selvästi hitaammaksi kuin ennen kriisiä,  
finanssikriisi jälkivaikutuksineen on nopeuttamassa maailman­talouden           
painopisteen siirtymistä Aasiaan.                                               

Ennustimme jo tammikuussa 2009, että elvytys onnistuu ja maailmantalouden       
nou­su­kään­ne näh­dään syk­syyn 2009 mennessä. Niin myös kävi.                 
Maa­il­man­kauppa, joka romahti finanssikriisin kärjistyttyä, kääntyi nopeaan   
nousuun keväällä 2009, kun Aasia pääsi kas­vuun ja ulko­maan­kauppaa käyvien    
yritysten rahoi­tus alkoi helpottua. Kehittyvien maiden talouskasvu jatkuu niin 
vahvana, että maailmankaupan kasvuvauhti lähestyy ennen kriisiä koettua siitäkin
huolimatta, että kehittyneiden talouksien ja niiden ulkomaankaupan kasvu jää    
vaisummaksi kuin ennen kriisiä.                                                 

Yhdysvalloissa keskuspankin agg­res­sii­­visuus on ollut en­nen näkemätön. Kun  
siihen yh­distyi hyperekspansivinen fi­nans­­­­si­­politiikka, elvytys­pa­nos   
lienee suu­rin missään koskaan nähty. Yhdysvaltain joulukuussa 2007 alkanut ja  
kesäkuussa 2009 päättynyt taantuma oli pisin sitten Suu­ren Laman.              

Euroalueen taantuma alkoi keväällä 2008. Euroopan keskuspankki käänsi           
ohjauskorkonsa laskuun loka­kuus­sa 2008 ja painoi sen 1.0 prosenttiin          
touko­kuussa 2009. Tämän rinnalla EKP otti monien muiden keskuspank­ki­en tavoin
käyttöön epätavan­omaisen keskus­pank­kipolitiikan työ­ka­lupa­kin. Korkojen    
lasku, rahoituksen saa­tavuuden paraneminen, maailmankaupan elpy­mi­nen ja      
kansal­li­nen elvytys kään­­sivät talouden kasvuun Saksassa ja Ranskassa jo     
keväällä 2009. Euroopan kokonaisuu­des­sa suhdan­ne­kään­ne ajoit­tui           
heinä-syyskuu­hun 2009. Kreikan velkakriisin kärjis­tyminen ei pysäyttänyt      
eurotalouden elpymistä ja nyt Kreikka näyttää etenevän menestyksellä            
velvoitteissaan.                                                                

Kehittyneiden maiden yhteenlaskettu velka nousee elvytyksen seurauksena ennen   
näkemättömän suureksi. Velan rahoittamistarve saattaa johtaa pitkien korkojen   
merkittäväänkin nousuun. Jos niin käy, se heijastuisi myös yrityslainojen       
korkoihin. Jos pitkät korot nousevat merkittävästi samaan aikaan, kun           
rahapolitiikka kiristyy ja budjetti­vajeita sulatetaan, finanssikriisin         
seurausvaikutukset rajoittavat velkaantuneiden maiden kasvua vielä              
voimallisemmin kuin tänään uskalletaan ennustaa.                                

Suomen taantuma alkoi kesällä 2008 ja päättyi kesällä 2009. Taantuma ei ollut   
pitkä, mutta sen iskuvoima oli ainutkertainen. BKT 2009 supistui -8.0 % eli     
enemmän kuin yhtenäkään vuonna sitten kansalaissodan 1918. Pahimmat työttömyyden
lisääntymistä koskevat uhkakuvat eivät silti toteutuneet eivätkä vauriot        
vertaudu 90-luvun alun laman menetyksiin.                                       

Vielä kesällä käytössä olleet tilastot kertoivat elpymisen katkenneen Suomessa  
viime vuoden lopulla ja maan pää­­tyneen uuteen taantumaan. Nyt käytössä olevien
tilastojen mukaan elpyminen on jatkunut jo vuoden ajan. Kun kuluvan vuoden      
lähtötasoa korjattiin tilastotarkistuksessa ylös 0.8 % ja kuluvan vuoden 2.     
neljänneksen kasvu ylitti odotukset, BKT-ennusteita on korjattu kilvan ylös     
kesän jälkeen. Aktian ennusteen mukaan BKT kasvaa 3.0 sekä 2010 että 2011.      
Kasvuvauhti vakiintuu kui­tenkin jo ensi vuoden aikana noin 2 prosentin tasolle 
ja heilahtelee sen jälkeen sen tuntumassa. Talou­temme keskikasvu jää siis      
selvästi matalammaksi kuin se, johon ennen kriisiä totuttiin. Talouspolitiikan  
liian nopea kiristäminen olisi suuri virhe, joka saattaisi vaarantaa suotuisan  
kehityskuvan.                                                                   

Taantuma päättyi nopeammin kuin monet uskoivat. Aktiviteetin taso on silti vaisu
vielä pitkään ja kokonaistuotantomme lähestyy kevään 2008 lakipistettä vasta    
2012. Siksi julkisen talouden kestävyys ja hyvinvointipalvelujen turvaaminen    
pysyvät talous­politiikan työlistan kärjessä. Keskipitkällä aikavälillä Suomen  
kasvumahdol­li­suuksia kaventaa kilpailukyvyn rapautuminen, jota viime vuosien  
kil­pai­li­ja­mai­ta suuremmat palkan­korotukset ovat ruokkineet.               

Kriisi on opettanut, että talouspolitiikan rooli on keskeinen myös tämän päivän 
modernissa, globa­li­soi­tu­neessa maailmassa. Talouspolitiikan doktriinit ja   
niiden takana olevat talousopit vaativat kuitenkin syvällistä                   
uudelleenarviointia.                                                            
Kun huhtikuun ennustetta kirjoitettiin, kuuma keskustelu koski talous­politiikan
exit -strategioita eli elvy­tyksen purkamista ennen kuin inflaatio-odotukset    
ehtivät nousta. Toukokuussa huomion vei Kreikan kriisi. Kesällä päähuoleksi     
nousi USA, jossa alettiin uudelleen puhua double-dip -riskistä ja               
deflaatioriskistä. Keskeiset ennusteilmapiirin muutokset huhtikuun jälkeen ovat 
seuraavat:                                                                      

-USAssa hyperelvytyksen vauhdittama talouskasvu ylitti odotukset vuoden
vaihteen 
kahden puolen ja kevään kon­sen­sus­odo­tus oli, että kasvu va­kiin­tuisi 3-3½  
pro­sen­tin tasolle 2010-11. Toi­saal­ta monet ennustivat meidän laillamme, että
kasvu painuu alle 2 pro­sen­tin tasolle jo kesään mennessä. Niin kävi ja nyt on 
meneillään konsensusodotuksen laaja alaskorjaus.                                

-Huoli Kiinan ylikuumenemisesta on vähentynyt, kun merkit hyperkasvun 
tasaantumisesta ovat kesän aikana lisääntyneet.                                 

-Euroopan kasvu­mah­dol­li­­suuksia koskeva skeptisyys nousi keväällä huimiin 
mittoihin Kreikan rahoituskriisin vuoksi, mutta kesällä usko eurotalouteen      
vahvistui hyvien talouslukujen myötä. Samalla on vah­vistunut usko, että Kreikka
selviytyy säästövelvoitteistaan. Yleisesti euroalueen talouskasvuun suhtaudutaan
nyt paljon luottavaisemmin kuin vielä huhtikuussa siitäkin huolimatta, että     
kasvun maittainen epätasaisuus on tullut yhä ilmeisemmäksi.                     

-Keskustelu FEDin ja EKPn ensimmäisen koronoston ajankohdasta on palaamassa 
agen­dal­le. Vaikka hintapaineet ovat ly­hyellä täh­täi­mellä pienet, pidämme   
edelleen varsinaisen def­­laation toden­nä­köi­syyttä vä­häi­­se­nä.            
Pi­tem­mäl­lä tähtäimellä kiihtyvän inflaation todennäköisyyttä on vaikeampi    
arvi­oi­da. Jos raha­po­li­tiik­ka kiris­tyy ja kes­kus­pank­kien exit toteutuu 
riittävän nopeasti, inflaation irtipääsy on epätodennä­köi­nen. Jos             
talous­poli­tii­kan hyperelvyttävyyttä ei pureta ajoissa, inflaatio­riski       
2012-2013 on todellinen. Kreikan kriisi Euroopassa ja talouspessimismin nousu   
USAssa ovat siirtäneet korkopolitiikan käänteen aiemmin arvioitua myöhemmäksi.  

-Kehittyneiden talouksien valtionvelan kasvun vaikutuksia potentiaalisen 
tuotannon kasvu­vauh­tiin puidaan yhä yleisemmin. Eri valtioiden eritahtinen    
velkaantuminen, jonka lopullisia sal­doja on vielä vaikea arvioida, te­­kee     
valuuttakursseihin kohdistuvien painei­den ennakoi­mi­sen poik­keuk­sellisen    
hanka­laksi.                                                                    

-Hyper­kevyt rahapolitiikka kasvattaa -- maailmantalouden elpyessä -- huolta 
raaka-aineiden hintakuplan kehittymisestä.                                      

-Vaikka Suomi kärsi vientivetoisena maana maail­man­­kau­­pan ro­mah­duksesta 
monia muita enem­­­­män, maailmankaupan elpy­minen on vasta nyt heijastunut     
vientiimme. Venäjän­vienti supistui erityisen rajusti eikä sen elpyminen ei ole 
alkanut vaikka Venä­jän tuonti on kasvanut selvästi.                            

Keskeiset talousluvut                                                           

-Finanssikriisin kär­­jistyminen syksyllä 2008 johti maa­il­man­kaupan rajuun 
supistumiseen. Va­ka­va taan­­tu­ma levisi ja 30-luvun laman glo­baali toisinto 
vältettiin vain ta­lous­­po­­li­tii­kan ai­nut­­laa­tui­sen                     
agg­res­sii­visuu­den ansiosta. Maail­man­ta­lou­den taan­tuma päättyi kesällä  
2009. Maa­il­man­­­ BKT kas­vaa yli 4 % 2010. Kasvu hidastuu hieman 2011 ja     
hidastuminen jatkuu 2012.                                                       

-Inflaatio ei kehittyneissä maissa ole talouspolitiikan ongelma lyhyellä 
aikavälillä. Emme pidä myös­kään deflaatiovaaraa kovin suurena. Pitkään         
hyperkevyenä pysyvä rahapolitiikka lisää kuitenkin pitemmän ajan                
inflaatio­riskejä.                                                              

-USAn vakava taantuma alkoi joulukuussa 2007. Hurjapäisen el­vy­tyk­sen
ansiosta 
se päättyi kesä­kuu­hun 2009. BKT 2010 kasvaa 2.7 % siitäkin huo­limatta, että  
kasvu on jo hidastunut selvästi. Kesän huo­nojen talouslukujen lietsoma         
epä­varmuus siirtää ohjauskoron nousukäänteen ensi kevääseen. Hyperelvytyksen   
oikea-aikainen pur­kami­nen on välttämätöntä, jot­ta inflaatio-odotusten nousu  
estyy ja uusien kuplien kasvu rajoittuu. Kun elvy­tyk­sen purka­mi­nen jarruttaa
kasvua, se tasoittuu 2 prosentin tasolle 2011-12.                               

-Kiinan BKT kasvaa 9.8 % vuonna 2010, 9.0 % vuonna 2011 ja 8.5 % vuonna 2012. 

-Eurotalous irtosi taantumasta kesällä 2009. Kreikan huhti-toukokuuhun 
ajoittuneen kriisin pelättiin syö­vän euroalueen kasvueväät. Toisin kävi ja     
huhti-kesäkuun kasvu­ ylitti kaikki odotukset varsinkin Saksassa. Euro-BKT      
kasvaa 1.7 % tänä ja 1.6 % ensi vuonna. Vuonna 2012 kasvu tasaantuu 1.5         
prosenttiin.                                                                    

-Euromaiden valtionvelkaan liittyvät epävarmuudet nousivat pintaan Kreikan 
kriisin seurauksena ja ne ovat siirtäneet rahapolitiikan korkokäänteen kuukausia
myöhemmäksi. Euroopan keskuspankki EKP kääntää ohjauskoron nousuun kesään       
mennessä ja 2011 lopussa ohjauskorko on 1.75%.                                  

-Raha­­poli­tiik­an käänne 2011 keväällä on­ ehdollinen sille, että talouden 
nousu osoittautuu kestäväksi ja valtioiden velkakriisit á la Grecque vältetään. 
Mikäli uuden taantuman merkit nosta­vat päätään doub­le-dip -ske­naarion        
mukaisesti ja/tai rahoitus­markkinat kriisiytyvät uudelleen, raha­po­li­tii­kan 
nor­ma­­li­soi­tumi­nen viiväs­tyy. Annamme uh­ka­skenaariolle, jossa USAn kasvu
painuu lähelle nollaa lähineljännesten aikana, 40 prosentin toden­näköisyyden,  
ja uuteen taantumaan vievälle hidas­tu­miselle 30 prosentin todennä­köi­syyden. 
Euroalueella vastaavat toden­näköisyydet ovat pienemmät eli 35 % ja 20 %.       

- Vaikka akuutti kriisi on jäänyt taakse, aktiviteetin taso pysyy kehittyneissä 
maissa pitkään vaisuna. Finanssi- ja raha­politiikan kiristyminen ja            
valtionvelan kasvu rajoittavat vuo­sien ajan kehit­ty­nei­den maiden            
ta­lous­kasvua. Se jää totuttua hitaammaksi vuosikymmenen jälkipuoliskolle asti.
Suomen taantuma kesti vain muu­­ta­man kuu­kau­den, mutta sen voima oli hurja ja
BKT supistui -8.0 % 2009. Elpyminen alkoi syksyllä 2009 ja, kun toisen          
vuosi­neljänneksen vahva kasvu ylitti odo­tuk­set, BKT kasvaa 3.0 % sekä 2010   
että 2011. Jo ensi vuoden aikana kasvu kuitenkin vakiintuu noin 2 prosentin     
tasolle. Suomen BKT lähestyy 2008 kevään huipputasoa vasta ennustejakson        
lopussa.                                                                        

-Suomen talouskasvu jatkuu hieman euroalueen keskikasvua vah­vem­pana. 
Kasvuetumme johtuu mm. finanssi­politiikan pienemmästä kiristystarpeesta,       
vientimme Aasia-painotteisuudesta ja pankki­sekto­rim­me paremmasta             
luotonantokyvystä. Toisaalta viime vuosien kil­pai­­­lijamaita nopeampi         
palkkojen nousu on rapaut­tanut hinta­kil­pai­lu­kyky­ämme ja se rasit­taa      
viennin kasvumahdollisuuksia.                                                   

-Työttömyyden nousu on jäänyt kaikkia odotuksia vähäisemmäksi. Työttömyysaste 
kohoaa viime vuoden 8.2 prosentista 8.5 prosenttiin 2010 ja alenee 7.9          
prosenttiin 2011 ja edelleen 7.5 prosenttiin 2012. Inflaatio on 1.1 % vuonna    
2010, 2.2 % vuonna 2011 ja 2.0 % vuonna 2012.                                   

Keskeiset epävarmuudet ja uhkat                                                 
Glo­baa­li taan­tu­ma on takana ja maailmantalous kasvaa yli 4 % 2010. Kasvu    
hidastuu vain vähän 2011-12. Elpymistä ovat tukeneet 1) ekspansiivinen          
rahapolitiikka, 2) ekspansiivinen finans­si­­po­li­tiik­ka, 3)                  
rahoitusmarkkinoiden normalisoituminen ja 4) luottamuksen vahvistu­minen.       
Uhkaske­naa­ri­os­sa elpyminen katkeaa esimerkiksi uusiin                       
rahoitus­markkina­häi­ri­öi­hin, raaka-aineiden rajuun kallistumiseen tai       
elvytyspolitiikan liian nopeaan lopettamiseen.                                  

Epävarmuuden lähteitä on lukuisia. Tuleeko finanssi­mark­ki­noil­ta uusia       
häiriöitä? Toistuu­ko Kreikan kriisi muualla? Vahvistuuko yksityinen kulutus    
kehittyneissä maissa vai ra­paut­taako korkea työttö­myys koti­ta­louksien      
luottamuksen? Alkavatko yritykset investoida? Onnistuuko talouspo­li­tii­kan    
exit? Kestävätkö asuntomarkkinat lainakorkojen nousun?                          

Jos kes­kus­pank­kien exit toteutuu Atlantin molemmin puolin oikea-aikaisesti,  
inflaation irtipääsy on epätodennä­köi­nen. Jos talous­poli­tii­kan             
hyperelvyttävyyttä ei pureta ajoissa, pitemmän ajan inflaatio­riskistä tulee    
todellinen.                                                                     

Kiina-riski on, että talouspolitiikan exit heikentää liikaa talouden kasvua.    
Kiinan tuonnin väheneminen heijastuisi laajasti paitsi Aasiaan myös             
raaka-aine­tuot­ta­jiin Afrikassa ja Etelä-Ame­rikassa. Kiina on keskeinen      
markkina myös Euroopalle ja Yhdysval­loille. Tällä hetkellä pidämme             
Kiina-riskejä hypoteettisina. Pitkässä juoksussa ympä­ris­tö­ongelmat ja        
yhteis­kun­nal­lisen vakauden vaarantu­mi­nen ovat Kiinan menestystarinan       
merkittävimmät uhkat.                                                           

Suomen lyhyen välin epävarmuus ei ole kovin suurta. Riskit liittyvät lähinnä    
viennin elpymiseen, työllisyyden nousuun ja ku­lut­ta­­­­­jien luottamukseen.   
Suuri huoli on kil­pailukyvyn rapautuminen, joka johtuu suomalaisten            
palk­­ko­jen noususta 2003-09. Kun sähkötekninen teolli­suus on kypsy­nyt       
matalan kas­­vun sek­to­­rik­si ja väes­tön ikääntyminen etenee, taloutemme     
trendikasvu hidas­­tuu pysyvästi. Pitkän ajan ris­ki on, että ra­ken­­tei­den ja
asenteiden luutumisen vuoksi emme pysty punomaan yhteen hyvää                   
tuot­­ta­vuus­­kas­vua ja lisääntyvää maahanmuuttoa. Pysty­täänkö välttä­mään   
syrjäy­tymistä ruok­kivat, Man­ner-Euroopasta tutut virheet maahan­muut­tajien  
vastaanottamisessa ja kotouttamisessa?                                          

Globaalitalouden pitkän aikavälin suurin uhka liittyy ilmastonmuutokseen ja     
kasvihuone­kaa­­­­­sujen hillitsemiseen. Toinen -- paitsi kaikkia kehit­tyneitä 
maita myös monia kehittyviä maita (mm. Venäjä, Kiina) kos­ket­tava -- pitkän    
aikavälin mega­haas­­te liittyy väestön ikääntymiseen ja siihen sopeutumiseen.  


Aktian taloudellinen katsaus                                                    
Aktian taloudellinen katsaus julkaistaan suomeksi ja ruotsiksi. Sen voi tilata  
osoitteesta Aktia Pankki Oyj, Viestintä, PL 207, 00101 Helsinki;                
viestintä@aktia.fi tai tulostaa Aktian kotisivuilta www.aktia.fi.               


AKTIA PANKKI OYJ                                                                

Lisätietoja antaa: Pääekonomisti Timo Tyrväinen, puh. 010 247 6543              


Lähettäjä: Tiedottaja Anders Wikström, puh. 010 247 6294                        

Jakelu: Tiedotusvälineet