EU:n on toimittava tehokkaammin homo- ja transfobista väkivaltaa vastaan

Amnesty kritisoi Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita siitä, etteivät ne tee riittävästi torjuakseen homo- ja transfobisia viharikoksia ja suojellakseen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä syrjinnältä, häirinnältä ja väkivallalta.

Amnestyn raportti Because of who I am: Homophobia, transphobia and hate crime in Europe osoittaa, että monien EU-maiden lainsäädäntö ei tunnusta seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvista syistä tehtyjä rikoksia viharikoksina. Raportin mukaan EU:n nykyiset standardit eivät ole riittäviä, jotta niillä pystyttäisiin vastustamaan homo- ja transfobista väkivaltaa.

“Viharikokset ovat uhreille erityisen haitallisia ja niillä on pitkäkestoisia vaikutuksia. Kansainvälisessä oikeudessa seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti ovat kiellettyjä syrjintäperusteita, mutta näin ei ole kaikissa EU-maissa”, sanoo sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija Tiina Oikarinen Amnestyn Suomen osastosta.

Viharikoksen erottaa muista rikoksista sen syrjintään liittyvä motiivi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan valtiot loukkaavat syrjinnän kieltoa, mikäli ne eivät asianmukaisesti selvitä viharikoksen taustalla olevaa syrjintään liittyvää syytä. Kun uhrin seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin perusteella tehtyjä rikoksia tutkitaan, tulisi poliisin ja oikeusviranomaisten tehdä kaikkensa, jotta rikoksen taustalla olevat syyt selvitetään.

Tuoreen, koko EU:n kattavan tutkimuksen mukaan 80 prosenttia homo- ja transfobisesta väkivallasta jää ilmoittamatta poliisille. Usein syynä on se, että uhri pelkää instituutioissa vallitsevaa homo- ja transfobiaa. Mikäli viharikokset tunnistettaisiin paremmin, pystyttäisiin syrjinnän ja viharikosten ehkäisemiseksi Amnestyn mielestä myös toimimaan tehokkaammin. Tämä auttaisi myös lisäämään luottamusta viranomaisiin, jolloin rikoksia ilmoitettaisiin enemmän.

Esimerkiksi Bulgarian, Tšekin, Saksan, Italian ja Latvian lainsäädännöissä viharikoksen määritelmä ei kata rikoksia, joissa tekijän motiivi liittyy uhrin seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin. Joissakin maissa, kuten Kroatiassa ja Kreikassa, lainsäädäntöä ei kunnolla toimeenpanna, minkä vuoksi poliisi ei aina kirjaa tai tutki kunnolla rikosten homo- ja transfobisia syitä.

“EU ja sen jäsenvaltiot eivät täytä syrjinnän vastaisia velvoitteitaan, jos ne eivät ota käyttöön toimia, joilla tehokkaasti vastustetaan viharikoksia. Olemassa olevat kaksoisstandardit antavat ymmärtää, että jotkut väkivallan muodot edellyttävät vähemmän huomiota ja suojelua kuin toiset. Tällaista ei voi hyväksyä EU:lta, joka ylpeilee edistävänsä tasa-arvoa”, Oikarinen toteaa.

Raportti Because of who I am: Homophobia, transphobia and hate crime in Europe saatavilla osoitteessa amnesty.fi/medialle.

Lisätietoja:

Tiina Oikarinen
Sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija
Amnesty International, Suomen osasto
p. 040 833 1140
tiina.oikarinen@amnesty.fi

Heli Sariola
Tiedottaja
Amnesty International, Suomen osasto
p. 040 833 1532
heli.sariola@amnesty.fi

Avainsanat:

Yrityksestä

Amnesty International on maailman suurin ihmisoikeusjärjestö, jonka toiminta perustuu yksittäisten ihmisten tuelle. Amnestylla on yli 3 miljoonaa tukijaa yli 150 maassa eri puolilla maailmaa. Järjestöllä on ollut merkittävä rooli kidutuksen kieltämisessä kaikkialla maailmassa, kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamisessa ja kuolemantuomion käytön merkittävässä vähentymisessä. Amnestyn Suomen osasto on yksi vanhimmista Amnesty Internationalin osastoista. Se perustettiin vuonna 1967. Amnestylla on Suomessa noin 40 000 tukijaa. Amnestyn tehtävänä on tehdä ihmisoikeudet tunnetuiksi, tutkia vakavia ihmisoikeusloukkauksia sekä kampanjoida niitä vastaan kaikkialla maailmassa. Tavoitteenamme on maailma, jossa Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusjulistuksessa lausutut oikeudet ja vapaudet toteutuvat kaikille ihmisille.

Tilaa