Johtamiseen oppia Suomen sodan sankareilta
”Duncker ja Savon prikaati on 700-vuotisen valtioyhteyden päättymisestä kertova kirja. Joku lukijoista puhuisi tuon yhteyden ’ylväästä lopusta’, toinen ’traagisesta lopusta’. Rohkenen sanoa: lopusta, joka oli itsenäisen Suomen kehittymisen alku. Toivon, että lukija tuntee ylpeyttä nähdessään, mitä johtaja ja hyvä joukko saavat aikaan.”
Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth
Savon Prikaati, joukossaan ristiinalainen kapteeni Joachim Zachris Duncker, taisteli Suomen sodassa (1808–1809) urhoollisesti ylivoimaa vastaan. Koljonvirran taistelussa prikaati oli komentajansa J. A. Sandelsin alaisuudessa torjumassa lukumäärältään ylivoimaisia venäläisjoukkoja. Bertil Nelssonin teos Suomen sodan sankari – Duncker ja Savon prikaati (Ajatus Kirjat) kuvaa sotaretken vaiheet tarkkaan ja arvioi kummankin puolen taktiikkaa ja johtamista, erityisesti prikaatin Sulkavan komppanian päällikön Dunckerin ja savolaisten sodankäyntiä.
”Rivimiehet ja alemmat upseerit oli värvätty varsin suppealta alueelta, jolla kulttuuri ja kasvatus olivat yhtenäisiä. Tämän takia prikaatin yksikköjen yhteishenki oli ainoalaatuinen. Pataljoonankomentajien ja alemman tason upseerien arvostusten yhteinen perusta oli peräisin Haapaniemen kadettikoulusta. Lisäksi heidät oli koulutettu maaston käyttöön ja he tunsivat maakuntansa hyvin. […] Silloin pääsivät oikeuksiinsa joukon muut luontaisemmat ominaisuudet – kestävyys, kyky toimia metsässä, käyttää aseitaan metsästyksen tapaan ja löytää tavanomaisesta poikkeavia ratkaisuja kenttäoloissa ilmaantuviin ongelmiin”, Nelsson kirjoittaa.
Yli kolmen tuhannen miehen vahvuinen Savon Prikaati eteni kesällä 1808 Joroisiin ja Juvalle asti. Venäläisten ylivoima pakotti kuitenkin Sandelsin perääntymään pohjoiseen ja huolimatta taidokkaista torjuntavoitoista siirtymään viimeisenä Kemijoen yli.
”Uusi Savon Prikaati oli kehittänyt taktisen toimintatavan, jonka puitteissa pidettiin alituisesti aloite omissa käsissä, siirryttiin pimeän aikana kelirikon oloissa ja salaa vaikeakulkuisten maastojen kautta ja iskettiin nopeasti ja menestyksekkäästi vihollisen sivustaan ja selustaan.”
Nelsson kuvaa myös yksityistä Dunckeria, nuoresta vaimostaan ja pienestä pojastaan huolta kantavaa perheenisää, joka rintamaltakin käsin tekee kaikkensa läheisiään auttaakseen. Dunckerin kirjoittamia kirjeitä ja aikalaiskuvauksia lähteenään käyttäen Nelsson onnistuu esittämään 1800-luvun alun suomalaista todellisuutta myös muiden aikalaisten näkökulmasta.
Suomalaisten vetäytyminen jatkui 1809 Pohjanlahden länsirantaa etelään. Hörneforsin taistelussa, joka oli viimeinen, johon suomalaiset Ruotsin lipun alla osallistuivat, everstiluutnantiksi ylennyt Duncker kaatui. Hänet haudattiin Uumajan kirkon viereen kaikin asiaan kuuluvin kunnianosoituksin.
”On laadittu arviointiperusteita, ja näiden mukaan kaikkein parhaiden yritysten ja instituutioiden tunnusomaisiin piirteisiin kuuluu, että ne
- saavat aikaan ylivoimaisia suorituksia kilpailijoihinsa verrattuna
- tekevät enemmän kuin niille annetuilla resursseilla voitaisiin odottaa tehtävän
- kehittävät itseään saadakseen aikaan enemmän ja parempia tuloksia kuin ennen
- saattavat olla ylimalkaan ainoita toimijoita omalla työsarallaan
- antavat herätteitä ja ovat esimerkkinä muille.
Oman olettamukseni mukaan Savon Prikaatilla oli 1808 edellytykset kuulua nuo ehdot täyttävien organisaatioiden joukkoon.”
Kirjassa on jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin esipuhe.
BERTIL NELSSON
Bertil Nelsson on ruotsalainen everstiluutnantti evp., joka on kirjoittanut useita historiateoksia.
BERTIL NELSSON, SUOMEN SODAN SANKARI - DUNCKER JA SAVON PRIKAATI
Alkuperäisteos Duncker och Savolaxbrigaden
Suomentanut Heikki Eskelinen
Kuvaliite
269 sivua
Ovh. 38 €
