Naurua sosialismille vaikka kaltereiden takaa
Neuvostoliitossa ja sosialistisessa Puolassa kukki runsas ja hulvaton vitsikulttuuri. Kommunismi oli kummallekin maalle koettelemus, mutta huumorin avulla kestämätön tilanne saatiin kestettävämmäksi. Martti Puukon ja Ilmari Susiluodon teos Nauru pidentää tuomiota – puolalais-venäläinen vitsimaaottelu (Ajatus Kirjat) vie naurun tikahduttamalle matkalle maiden lähihistoriaan.
Puolalaiset ja venäläiset humoristit ovat mestareita kuvaillessaan omia olojaan. Vitsit olivat molemmissa maissa hyvin samantyyppisiä – usein vitseissä vaihtuivat vain paikkojen ja henkilöiden nimet. Poliittisten vitsien ja anekdoottien kertominen oli kuitenkin suorastaan vaarallista – niiden kertojia kohdeltiin valtion vastaisen propagandan levittäjinä, joita rangaistiin jopa vankeustuomioilla. Huumoria pidettiin heikomman aseena, joten vitsejä kerrottiin rangaistuksista huolimatta.
”Oikeudenistunnon jälkeen syyttäjä palaa työhuoneeseensa ja on tukehtumaisillaan nauruun. Huoneessa olevat virkatoverit ihmettelevät kollegansa käytöstä: – Mikä nyt noin naurattaa? – Kuulin suorastaan nerokkaan poliittisen vitsin. – Kerro se meillekin! – En voi. Annoin juuri vitsin kertojalle viiden vuoden vankeustuomion.”
Historioitsija Roi Medvedev on väittänyt, että Stalinin aikaan ”parhaimmillaan” anekdoottien kertomisesta olisi istunut peräti 200 000 ihmistä. Niinpä Stalin on edelleen venäläisvitsien aihepiirin ehdoton ykkönen. ”Miten Stalin eroaa automaattipesukoneesta? Stalin laittaa lingotut vielä naruun roikkumaan.”
Nauru pidentää tuomiota sisältää myös nykyhuumoria. Esimerkiksi Lech Walesasta alettiin kertoa poliittisia vitsejä hyvin pian sen jälkeen, kun hänet nimitettiin Puolan presidentiksi vuonna 1990. ”Lech Walesa lähti talvella pilkille. Hän saapui jäätyneelle lammelle ja porasi jäähän reiän ja ryhtyi onkimaan. Äkkiä paikalle juoksi joku mies ja sanoi: – Herra presidentti, ei täällä ole kaloja. – Mistäs te sen tiedätte? – Olen ollut jo 20 vuotta tämän tekojääradan hoitaja.”
Myös Venäjällä anekdoottien valtakausi näyttää jatkuvan – siihen eivät tunnu vaikuttavan hallitsijoiden vaihdokset, sodat tai talouslamat. ”Putinin aikana tilanne vain parani. Sitä mukaa kun massatiedotusvälineet otettiin uudestaan valtion haltuun, vitsien merkitys kasvoi”, Susiluoto kertoo.
MARTTI PUUKKO
Martti Puukko ( s.1957) on itäiseen Keski-Eurooppaan erikoistunut toimittaja. Hän on kirjoittanut kaksi kirjaa, suomentanut kirjallisuutta puolasta ja ruotsista sekä ohjannut ja käsikirjoittanut dokumenttielokuvia mm. Milos Formanista, Andrzej Wajdasta ja Lech Walesasta. Puukon elokuvia on myyty yli 30 maahan.
ILMARI SUSILUOTO
VTT Ilmari Susiluoto (s. 1947) on tehnyt pitkän uran Neuvostoliiton ja Venäjän tutkijana Suomen ulkoministeriössä sekä Aleksanteri-instituutissa. Hän on ollut myös Helsingin yliopiston vt. apulaisprofessorina vuonna 1984. 1990-luvulla Susiluoto toimi Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seurassa sekä instituutin neuvottelukunnassa. Hänen teoksensa Suuruuden laskuoppi, Venäläisen tietoyhteiskunnan synty ja kehitys oli ehdolla Tieto-Finlandia-kisassa 2006. Susiluoto muistetaan myös suuren suosion saavuttaneesta Pienestä Karjalakirjasta (2001). Syksyllä 2007 Susiluodolta julkaistiin teos Vilpittömän ilon valtakunta.
MARTTI PUUKKO & ILMARI SUSILUOTO, NAURU PIDENTÄÄ TUOMIOTA – PUOLALAIS-VENÄLÄINEN VITSIMAAOTTELU
221 sivua
Ovh. nid. 19.90 €
