Satu Mannisen runokokoelma murtaa illuusion ruumiin täydellisyydestä

Report this content

"Leikkaan potilaat anatomian kirjan kaavakuvista, paperinohuen ihon alla veri ei kierrä. Piirrän virtaavan suoniston, leikkaan kasvaimet ja umpisuolen. Potilaat taittuvat kivusta origameiksi. Hoitajat lipuvat lokkeina ohitse, tunnen siiveniskut palleassani."

Satu Mannisen toinen runoteos Sydänfilmi (Gummerus) pohtii maailmaa ja olemassaoloa sairaalamaailman kautta sekä murtaa median luomaa illuusiota täydellisestä kehosta. Ruumis näyttäytyy runoissa hauraana ja epätäydellisenä, kipu ja kuolema ovat jatkuvasti läsnä. Ruumiillisuus on teoksen vahva teema. "Neulon joustavaa lihaskudosta, hyppään selkä kaarella riman yli. Sydän pumppaa taivaan ja perhosen." Mannisen mukaan harhakuva ruumiin täydellisyydestä vieraannuttaa ihmiset omasta kehostaan. "Täydellistä, haavoittumatonta ihmistä ei ole, ihmiset tuntevat kipua, sairastuvat, kuolevat, eivät mahdu yhteiskunnan kauneusihanteisiin. Ja kuitenkin keho tuottaa myös iloa, aistit tuottavat iloa, mutta runon minä taitaa olla vähän vieraantunut siitä kokemuksesta. Media on osa nykyihmisen kokemusmaailmaa, sitä ei voi paeta, mutta runojen minällä on vahva kaipuu johonkin muualle, autenttisempaan tilanteeseen." Teos on sijoitettu sairaalaan, jonka kuvastosta runot ammentavat: yhteiskunta on sairaala, ihmiset kuhisevat bakteereina mikroskoopissa, hoitajat lipuvat lokkeina ohitse. "Sairaalassa kiehtoi se, että se on oma maailmansa - kliinisyys, desinfiointiaineen haju, valkoisuus, hoitajat ja lääkärit, ihmisen anatomia, veri, elimet... Ne elementit herättivät mielikuvia, ja niistä oli helppo lähteä luomaan runojen maailmaa." Satu Manninen luo runonsa pitkälti kuvista, jotka ketjuuntuvat helminauhaksi ja limittyvät toisiinsa. Visuaalisuus on vahvasti läsnä. "Se mistä runo lähtee liikkeelle voi olla vaikkapa kuva, maalaus mainos, itselle tapahtunut juttu tai ystävän sanoma lause. Pidän myös unikirjaa, kirjoitan ylös uneni, niissä on monesti elementtejä joita voi hyödyntää kirjoittaessa", Manninen kertoo. SATU MANNINEN Satu Manninen rakastaa Buster Keatonia, metafyysisä keskusteluja sekä villiintyneitä puutarhoja ja saa allergiakohtauksen sanasta "bänät". Hän on valmistunut maisteriksi Kuvataideakatemian tila-aikataiteen osastolta ja lumoutuu persoonallisista kasvoista sekä Louise Bourgeoisin veistoksista. Manniselle myönnettiin Kaarlen palkinto vuonna 2008 esikoisteoksestaan Sateeseen unohdettu saari. Sydänfilmi on hänen toinen runokokoelmansa. SATU MANNINEN, SYDÄNFILMI 53 sivua Ovh. 20 €

Multimedia

Multimedia