Sodankäyneiden miesten traumat siirtyivät myös lapsiin
Sota jätti jälkensä yhteiskuntaan, sotilaiden lapsiin ja lapsenlapsiin. Vaikka ihmiset usein eivät puhuneet kovista kokemuksistaan, niiden vaikutukset näkyivät vuosikymmenien ajan suomalaisissa kodeissa. Irja Wendisch perehtyy sodankäyneiden miesten tarinoihin heidän lastensa sekä omien kokemustensa kautta teoksessa Me sotilaiden lapset (Ajatus Kirjat).
”Pelkäsin kovasti isäni paluuta. Yleensä aloin jännittää sitä jo monta päivää aikaisemmin. Kun huhut ryyppyjengin saapumisesta kylään olivat kantautuneet meidänkin korviimme, tiesin, että isän kotiinpaluun aika alkoi olla lähellä. Kun isä sitten palasi kotiin, sama kuvio toistui aina. Riehuminen ja uhkailu alkoivat sillä hetkellä, kun hän sai ulko-oven auki.” Näin Irja Wendisch muistelee lapsuuttaan, eikä hän ole ainut sotamiehen lapsi, jolla on samankaltaisia muistoja. Wendischin teos kertoo sotilaiden lasten tarinat, heidän muistonsa isästään ja lapsuudestaan. Sodasta kotiutuneet miehet olivat usein erittäin suorituskykyisiä ja menestyivät ammateissaan hyvin, mutta yksityiselämässään ja ihmissuhteissaan he olivat äärimmäisen häiriintyneitä. Eloonjääneiden miesten traumat eivät hävinneet koskaan, ja traumat siirtyivät usein seuraavallekin sukupolvelle. Sotalapsen kehityksessä isän roolilla on usein suuri merkitys. Huoli siitä, miten isälle käy, varjosti monen lapsen elämää ja kasvatti turvattomuuden tunnetta. Sodan lapset ajautuivat hyvin varhaisessa vaiheessa aikuisen rooliin. He joutuivat kantamaan osan äidin vastuusta, eikä omille murheille jäänyt tilaa. ”Kun kauko oli poissa, Sinistä tuli äitinsä terapeutti. Hän sai kuunnella yökausia äitinsä juttuja ja valituksia. Kun äiti ei jaksanut pitää perheestä huolta, Sinin tehtäväksi jäi huolehtia asunnon siivoamisesta. Samalla hän yritti katsoa pikkuveljensä perään ja laittaa ruokaa.” Sodanjälkeisessä Suomessa ei tunnettu henkisten vammojen hoitamista. Miehet purkivat pahaa oloaan läheisiinsä ilman, että heidän käyttäytymistään olisi osattu yhdistää sotaan. Edes tutkijat ja psykiatrit eivät osanneet pukea sanoiksi sitä, mitä nämä miehet pitivät sisällään. ”Meidän sodasta palaavat isämme päästettiin vapauteen tiedostamatta lainkaan sitä, että suurin osa näistä miehistä oli käytännössä kykenemättömiä viettämään tasapainoista elämää siinäkään tapauksessa, että he olivat selvinneet sodan kokemuksista ilman fyysisiä vammoja. Usein saattoi olla jopa toisinpäin. Sellaiset miehet, jotka palasivat sodasta ruumiillisen vamman kanssa, saattoivat pärjätä paremmin kuin ulkoisesti haavoittumattomat.” IRJA WENDISCH Irja Wendisch (s. 1955) on tietokirjailija ja vapaa toimittaja. Hän on opiskellut lehdistö- ja tiedotusoppia sekä valtiotieteitä Freie Universität Berlin -yliopistossa ja tehnyt töitä niin suomalaiselle kuin saksalaisellekin medialle. Wendisch on kirjoittanut muun muassa teokset Tohtori Conzelmannin sotavuodet Lapissa sekä Salatut lapset – saksalaissotilaiden lapset Suomessa. IRJA WENDISCH, ME SOTILAIDEN LAPSET 219 sivua Ovh. 33 €
