Zinaida Lindénin novelleissa venäläisnaiset rakastuvat värittömiin suomalaismiehiin

Venäläissyntyisen, Suomessa asuvan ja ruotsiksi kirjoittavan Zinaida Lindénin odotetussa novellikokoelmassa Nuorallatanssija (Gummerus) tarkastellaan suomalaisia kotimaansa jättäneiden venäläisnaisten silmin. Novellit tarjoavat rehellisiä ja huvittaviakin oivalluksia suomalaisista perikuvista, ja kokoelman kirkas kertojanääni on nautittavan ilkikurinen. Lindén esiintyy huomenna Helsingin kirjamessuilla.

Suomessa asuvat venäläiset naiset rakastuvat suomalaisiin miehiin, mutta kyseessä ei aina ole erityisen romanttinen tunnetila. Nämä slaavilaisnaiset eivät arvioi miehen lihaskuntoa tai lompakon paksuutta. He pikemminkin suorittavat empiiristä tutkimusta ja suhtautuvat ihmetellen ja uteliaasti tähän tuntemattomaan mutta kiehtovaan lajiin. ”Sanotaan että suomalainen mies osoittaa rakkautta käyttämällä käsiään. Paavo vaihtoi eteiseni tapetit ja naulasi uudet lattialistat paikalleen. Neljännen päivän iltana minä sanoin hänelle: ’Miksi lähtisit kotiin kun huomenna pitää taas tulla takaisin? Minulla on viereisessä huoneessa vapaa sohva.’ Paavo pakkasi vaitonaisena työkalujaan. Ovella hän kääntyi ja sanoi katsomatta minuun: ’Ei kiitos. En minä voi jäädä… viereiseen huoneeseen.’ Niin meidän rakkautemme alkoi. Tajusin jo alussa että Paavo tarvitsee kosolti rakkautta. Rakkaus oli kulkenut hänen ohitseen. Ehkä Paavon entinen vaimo oli oikeassa. Paavo on väritön. Mutta mitä sitten, pitäisikö sitä elää riikinkukon kanssa?” Lindén irrottaa novelleihinsa pieniä hetkiä ja havainnoi niitä lähietäisyydeltä. Hänen hienostunut kerrontansa on suloista ja ilmavaa kuin sokerihattara. Tarinoissa on myös melankolisempia sävyjä, mutta haikeudessakin on merkillistä kauneutta. ”Kukaan ei ole koskaan kutsunut minua pelottomaksi, Voiko niin edes sanoa minusta? Palavista taloista ihmisiä pelastavat sanakarit ovat pelottomia. Ja pikkulapset jotka leikkivät laajalla ruispellolla jyrkänteen reunalla. Silloin muistin jutun lapsiakrobaateista. Olikohan se Alexandr Kuprinin sirkusnovelleista? Lapsista tulee hyviä akrobaatteja, koska he eivät tunne lainkaan pelkoa. Heillä ei ole riittävästi elämänkokemusta. He eivät usko pahuuteen. Heidän silmissään pahuus on jotakin abstraktia joka ei liity heihin mitenkään.” ZINAIDA LINDÉN Zinaida Lindén on syntynyt Leningradissa vuonna 1963 ja valmistunut siellä filosofian maisteriksi pääaineenaan ruotsin kieli ja kirjallisuus. Hän muutti Suomeen vuonna 1991 ja asuu nykyisin Turussa. Hän kirjoittaa ruotsiksi, ja tuotantoon kuuluu novellikokoelmien lisäksi kaksi romaania, joista I väntan på en jordbävning (Ennen maanjäristystä) sai Runeberg-palkinnon vuonna 2005. Kirjailijantyönsä ohessa Lindén on kirjoittanut esseitä, artikkeleita ja kolumneja. Hän on myös kääntänyt venäjäksi mm. Claes Anderssonin, Monika Fagerholmin ja Kjell Westön teoksia. Hedvig Långbacka haastattelee Zinaida Lindéniä Helsingin kirjamessujen Eino Leino -lavalla huomenna perjantaina klo 11.00-11.30. Lisäksi Lindén esiintyy Akateemisen kirjakaupan ja Gummeruksen osastoilla. ZINAIDA LINDÉN, NUORALLATANSSIJA alkuteos Lindanserskan suomentanut Jaana Nikula 179 sivua Ovh. 32 €