Ohjaustyön opas: onnistunut ohjaus on yhteistyötä

Ohjausta eri muodoissaan tehdään jokaisella työpaikalla ja oppilaitoksessa. Ohjaaja kohtaa työssään inhimillisyyden koko kirjon: ilon, kasvun ja onnistumisen mutta myös turhautumisen, riittämättömyyden ja muutosvastarinnan.

Ohjausta käytetään monenlaisten tavoitteiden saavuttamiseen: on uraohjausta, ammatinvalinnanohjausta, monikulttuurista ohjausta, opinto-ohjausta, työharjoittelun ohjausta, työnohjausta, opinnäytteen ohjausta, mentorointia ja tuutorointia. Parhaimmillaan ohjaustyö on yhteistyötä, joka ottaa huomioon niin ohjaajan kuin ohjattavankin voimavarat ja antaa tilaa luovuudelle.

Ohjaustyön opas muodostaa kokonaiskuvan ohjaustyöstä ja sen keinoista. Painopiste on käytännössä: kuinka ohjata joustavasti, tavoitteellisesti, varmistaa yhteisymmärrys ja tukea ohjattavan omaa kehittymistä tekemättä asioita hänen puolestaan. Teoksessa pohditaan ohjaustyötä toimintana, ohjaajan ja ohjattavan yhteistyön edellytyksiä sekä ohjaustyön metodeja ja käytäntöjä.

Ohjauksen ytimestä löytyy kasvattajan paradoksi: mistä tiedän, mikä on tarpeeksi?

”(…) ohjattava ja ohjaaja solmivat kumppanuussuhteen. (…) Kumppanuus ei tarkoita samankaltaisuutta tai symmetriaa tietämisessä, osaamisessa tai toimivallassa. Sen sijaan se tarkoittaa yhteistyösuhdetta, jota leimaa kunnioitus, luottamus sekä neuvotteleva toimintatapa ja molempien osapuolten oikeus ja velvollisuus tuoda päämääränsä ja näkemyksensä esille.”

”Ohjauksessa haetaan keinoja, jotka auttavat ohjattavaa tunnistamaan omat tietonsa, taitonsa ja voimavaransa, arvioimaan toimintatapojensa toimivuutta, harjoittelemaan uusia tapoja ja osallisuutta. Tarkoitus on, että ohjattavan toimintamahdollisuudet laajenevat. Toimijuuden vahvistuminen voi tuoda tunteen rauhoittumisesta, varmuudesta, kykenemisestä, omasta paikasta tai kuulumisesta jonnekin.”

”Ohjauksen ytimestä löytyy viime kädessä kasvatusfilosofiasta tuttu kasvattajan paradoksi: miten tukea toisen itsenäistä toimintaa, kun hän on ohjauksesta riippuvainen. (…) mistä tiedän, milloin pitää puuttua, ja milloin puutun jo liikaa? Mistä tiedän, mikä on tarpeeksi?”

”Se että ohjaajia on enemmän kuin yksi, tuo koko ajan näkyviin sitä, että asioissa on eri painotuksia ja että kenelläkään ei ole yksinoikeutta totuuteen. (…) Jaettu ohjaajuus myös vähentää kuormitusta ja jännittämisestä seuraavia ylitulkintoja – yksin ohjatessa tulee helposti ylitulkinneeksi esimerkiksi ryhmän tyytymättömyyttä.”

”Inhimillisessä toiminnassa on aina kaoottinen puolensa, ja ihmiset pystyvät periaatteessa jollain tavalla osallistumaan toimintaan, vaikkeivät sisäistäisi jaettua tavoitetta tai pitäisi sitä merkityksellisenä. (…) Jos kuitenkin halutaan varmistua, että yhteiset ponnistukset osoittavat kutakuinkin samaan suuntaan, on varminta huolehtia siitä, että tavoite on sama.”

”Ohjaajana kehittyminen voikin tarkoittaa sitä, että tulee tietoiseksi siitä, mikä omassa ohjauksessa on kestävää, palkitsevaa ja omien arvojen mukaista. Omaa työtapaa voi jäsentää, perustella teoreettisesti ja prosessin aikana voi löytyä hengenheimolaisia työyhteisöistä ja kirjallisuudesta.”

Sanna Vehviläinen:
Ohjaustyön opas.
Yhteistyössä kohti toimijuutta.
Gaudeamus 2014
ISBN 978-952-495-3443-3

Lisätiedot:
Outi Kitti
outi.kitti@gaudeamus.fi
050 5401 299

Gaudeamus
Helsinki University Press
Fabianinkatu 28, 00100 Helsinki
www.gaudeamus.fi

Vastuullista HYY-liiketoimintaa

Avainsanat:

Yrityksestä

HYY Yhtymä on Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vastuullinen varallisuudenhoitaja, joka on keskittynyt kiinteistö- ja finanssisijoituksiin sekä majoitus- ja ravintola-alan liiketoimintaan. Omistajiamme ovat Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan opiskelijat. Yhtymän liikevaihto vuonna 2016 oli 30 miljoonaa euroa ja liiketoiminnan tulos 8,3 miljoonaa euroa.