Väitös: Pilvisyyden muutokset ja otsonikato lisänneet UV-säteilyä

Ilmatieteen laitoksen tutkija Anders Lindfors väittelee 14. joulukuuta. Väitöksessä on selvitetty UV-säteilyn vaihteluita menneisyydessä. Suomessa UV-säteilyn muutokset ovat johtuneet pääosin pilvisyyden muutoksista, mutta myös otsonikerroksen ohenemisella on ollut vaikutusta.

Väitöstyössä tuotetut pitkät aikasarjat tuovat uutta tietoa UV-säteilyn vaihteluista menneisyydessä ja UV-säteilyn ilmastollisesta käyttäytymisestä. UV-säteilyssä viime vuosikymmeninä tapahtuneen vaihtelun selvittämiseksi väitöksessä kehitettiin ns. UV-rekonstruointimenetelmiä, joissa hyödynnetään kokonaisotsonitietoa ja yleisiä meteorologisia mittauksia, esimerkiksi auringonpaistehavaintoja, menneen ajan UV-säteilyn arvioimiseksi.

Davosista olemassa pisin UV-aikasarja
Väitöksessä arvioitiin menneen ajan UV-säteilyn vaihteluita viidellä asemalla Euroopassa. Asemat olivat Sodankylä ja Jokioinen Suomessa, Bergen Norjassa, Norrköping Ruotsissa ja Davos Sveitsissä. Davosin pitkät otsoni- ja auringonpaisteaikasarjat mahdollistivat UV-säteilyn arvioimisen aina vuoteen 1926 asti. Tulokset osoittavat, että UV-säteily on siellä vaihdellut tuntuvasti koko tarkastelujaksolla 1926 - 2003. Korkeita arvoja oli 1940-luvun keskivaiheilla, 1960-luvun alussa ja 1990-luvulla. Lisäksi huomattiin, että pilvisyyden vaihtelut hallitsivat ennen vuotta 1980 tapahtuneita UV-säteilyn vaihteluita. Toisaalta jakson 1979 - 1999 aikana pilvisyyden ohella myös otsonin vähentyminen lisäsi UV-säteilyn määrää, kokonaismuutos tälle jaksolle oli keskimäärin 4,5 % vuosikymmenessä. Sodankylässä UV-säteily on tutkimuksen mukaan lisääntynyt 1980-luvun alusta nykypäivään keskimäärin noin 4 % vuosikymmenessä. Lisääntymisen on aiheuttanut ensisijaisesti pilvisyyden muutokset ja vähemmässä määrin yläilmakehän otsonin vähentyminen. Jokioisissa ja Bergenissä UV-säteilyn muutokset olivat pieniä.

UV-säteilyn mittausaikasarjat lyhyitä
Stratosfäärin otsonikerros suojelee elämää maan päällä haitalliselta UV-säteilyltä. 1980-luvun puolivälin jälkeen huomattiin, että yläilmakehän otsonimäärä oli vähenemässä etenkin Etelämantereen kevätkaudella mutta myös maapallonlaajuisesti. Havaittujen muutosten arveltiin lisäävän haitallisen UV-säteilyn määrää. Tämän seurauksena perustettiin useita UV-säteilyn mittausasemia 1990-luvun taitteessa. UV-säteilyn mittausaikasarjat ovat siis melko lyhyitä, ja ne pystyvät tyypillisesti kertomaan meille UV-säteilyn vaihteluista vain viimeisten noin 15 vuoden ajalta. Väitöksen tulokset muodostavat uuden vertailukohdan viimeaikaisille UV-säteilyn muutoksille, joissa otsonikadolla on ollut merkitystä. Työssä kehitetyt menetelmät ottavat huomioon tärkeimmät UV-säteilymäärään vaikuttavat tekijät ja tulokset ovat hyviä verrattaessa riippumattomiin havaintoihin.

Anders Lindfors asuu Porvoossa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Sipoon ruotsinkielisestä lukiosta (Sibbo gymnasium) vuonna 1994, jonka jälkeen hän on suorittanut FM-tutkinnon Helsingin yliopiston fysikaalisten tieteiden laitoksella vuonna 2002. Lindfors väittelee 14.12. kello 13 Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa A.I. Virtasen aukio 1. Väitöksen englanninkielinen otsikko on "Reconstruction of past UV radiation". Vastaväittäjänä on professori Bais Thessalonikin yliopistosta Kreikasta.



Yrityksestä

Ilmatieteen laitos tuottaa laadukasta havainto- ja tutkimustietoa ilmakehästä ja meristä. Tämän osaamisensa laitos yhdistää palveluiksi, joita se tuottaa tehokkaasti yleisen turvallisuuden edistämiseksi sekä ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Tilaa