Kansalaisilla on hyviä ehdotuksia sääntelyn parantamiseksi – mutta kuka niitä hyödyntäisi?

Toisin kuin usein luullaan, kansalaisten näkemykset sääntelyn keventämisestä ja parantamisesta ovat usein hyviä, osoittaa Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella tehty tutkimus. Miikka Vuorelan, Anssi Keinäsen ja Juho Lehtoviidan tutkimuksessa ”Kyllä kansa tietää!” arvioitiin valtioneuvoston järjestämän ”Vähemmän ja parempaa sääntelyä – miten?” -keskustelualueelle jätettyjen kansalaisten ehdotusten laatua. Analyysin perusteella havaittiin, että jopa neljäkymmentä prosenttia ehdotuksista oli sisällöltään relevantteja ja perusteluiltaan riittäviä. Asialliset ja hyvin perustellut näkemykset ovat lainsäätäjän kannalta arvokkaita ja hyödyllisiä myös käytännön uudistuksia suunniteltaessa.

Tutkimus toteutettiin soveltamalla argumentaatioanalyysia kansalaisfoorumin keskustelunavauksiin. Analyysin avulla tarkasteltiin ehdotusten perustelujen relevanssia sekä riittävyyttä. Hyvä ehdotus sisälsi tarpeellisen määrän uskottavaa tietoa, jotta ehdotetun sääntelymuutoksen tarpeellisuutta voitiin arvioida. Huomiota kiinnitettiin lisäksi aloitteiden loogisuuteen, kohdeteemoihin ja muihin yksityiskohtiin. Tutkimuksessa havaittiin myös, että verkkokeskustelussa kynnys virkamieskunnan halventamiseen on matala.

Kansalaisten ehdotukset sääntelyn parantamiseksi jakautuivat kuuteen pääluokkaan, jotka olivat yleisyysjärjestyksessä yritystoiminnan sääntely ja verotus, viranomaistoiminta ja byrokratia, rakentaminen, alkoholipolitiikka, ympäristöpolitiikka sekä yksityishenkilöiden verotus.

Tutkimuksen perusteella voidaan suositella verkkokeskustelu kansalaisosallistumisen muotona. Aloitteiden korkea laatu antaa mahdollisuuksia niiden hyödyntämiselle lainsäädäntötyön kehittämisessä. Tulevia hankkeita ajatellen olisi tärkeää, että kansalaisille tiedotettaisiin millä tavalla ehdotuksia tullaan hyödyntämään – ja myös hyödyntää niitä. Laajoissa hankkeissa hyödyllisen tiedon suodattaminen massasta sitoo aikaa ja resursseja, mikä on otettava osallistamista suunniteltaessa huomioon. Verkkokeskustelu ei kuitenkaan sovi osallistamistavaksi kaikissa hankkeissa ja siihen liittyy tiettyjä varauksia. Esimerkiksi EU-lainsäädännön tai teknisten uudistusten yhteydessä kansalaisten mielipiteillä ei sinänsä ole käyttömahdollisuuksia.

Yhteistutkimus tullaan julkaisemaan Oikeus-lehdessä syksyllä 2015.

Lisätietoja:

Miikka Vuorela, projektitutkija, OTM, p. 050 563 4477, miikka.vuorela(at)uef.fi

Anssi Keinänen, professori, HTT, KTT, p. 040 865 7441, anssi.keinanen(at)uef.fi                     

Yrityksestä

Itä-Suomen yliopisto on yksi Suomen suurimmista tiedeyliopistoista. Yliopiston toiminnassa korostuu monitieteisyys. Opetusta on yli sadassa pääaineessa. Tasokkaan opetuksen lisäksi yliopisto tarjoaa opiskelijoilleen nykyaikaisen opiskeluympäristön, jota kehitetään jatkuvasti. Yliopistolla on kampukset Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa. Tiedekuntia on neljä: filosofinen tiedekunta, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, terveystieteiden tiedekunta sekä yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Yliopistossa on noin 15 000 opiskelijaa ja se työllistää lähes 2 800 henkilöä.

Yhteyshenkilöt

  • Itä-Suomen yliopisto
    Joensuu / Kuopio / Savonlinna
    http://www.uef.fi
  • Joensuun kampus
    Yliopistokatu 2, PL 111, 80101 Joensuu
  • Kuopion kampus
    Yliopistonranta 1, PL 1627, 70211 Kuopio
  • Savonlinnan kampus
    Kuninkaankartanonkatu 5-7, PL 86, 57101 Savonlinna

Tilaa