Lasten sanaton vuorovaikutus ansaitsee enemmän huomiota kehityspsykologian klassikkotestissä

Kehityspsykologian klassikkotestinä pidetyn Sally-Anne-testin suorittajien vuorovaikutuskäytäntöihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota, osoittaa uusi University College Londonin (UCL Institute of Education) ja Itä-Suomen yliopiston tutkimus.

Sally-Anne-testiä käytetään kehityspsykologiassa tutkimaan lasten mielen teoriaa, mikä tarkoittaa heidän kykyään ymmärtää muiden ihmisten ajatuksia, tunteita ja käytöstä. Autismin kirjon lapsilla on usein hankaluuksia pärjätä testissä, mikä joidenkin tutkijoiden mielestä viittaa alentuneisiin mielen teoriaan liittyviin kykyihin.

– Kasvokkain tapahtuva testaaminen on sosiaalinen tilanne, johon liittyy monimutkaisia vuorovaikutukseen liittyviä ilmiöitä. Tämä vuorovaikutus voi pitää sisällään niin sanallisen kuin sanattoman viestinnän nyansseja, kuten epäröintiä, toistoa, katseen harhailua ja asioiden koskettelua. Se, että testiä arvioidaan jyrkällä hyväksytty-hylätty-asteikolla, ei ota huomioon vuorovaikutuksen laajaa skaalaa, sanoo tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja Terhi Korkiakangas University College Londonista.

Tutkimuksessa tarkasteltiin testaajien vuorovaikutuskäytäntöjä ja sitä, kuinka nämä käytännöt voivat olla haasteellisia kriittisten kysymysten kohdalla.

Tutkimuksessa analysoitiin videoituja testitilanteita kahdesta lapsesta, joilla oli vuorovaikutushaasteita. Tutkimuksessa havaittiin, että lapset tuottivat laajan joukon vastauksia testikysymyksiin. Sanallisten vastausten lisäksi he osoittelivat ja koskettelivat testissä käytettyjä esineitä.

Tutkimuksessa havaittiin, että testaajan reaktiot näihin vastauksiin olivat erilaisia riippuen siitä, millä tavalla ne oli tuotettu. Kun lapsi osoitti jotakin esinettä ja viittasi siihen sanallisesti, testaaja siirtyi testissä eteenpäin ja hyväksyi lapsen vastauksen. Aina lapset eivät kuitenkaan tuottaneet yksiselitteisiä vastauksia, ja testaaja ei pitänyt pelkkää esineen kädessä pitämistä tai sen paukuttamista pöytää vasten hyväksyttävänä vastauksena. Näissä tapauksissa testaaja yleensä toisti kysymyksen, ja tämä sai lapset muokkaamaan tai vaihtamaan alkuperäistä vastaustaan.

– Lapsilla, joilla on kommunikaatiovaikeuksia, voi olla monenlaisia tapoja vastata testikysymyksiin, mutta siitä huolimatta testaajat saattavat pitää näitä tapoja testiin liittymättömänä käytöksenä, jos käytös ei osu testin arvosteluasteikolle. Mikäli selkeästi idiosynkraattista toimintaa, kuten laatikon helistelyä tai sen silmämääräistä tarkastelua, pidettäisiin vuorovaikutuksena, lasten testivastauksista piirtyvä kuva olisi hyvin erilainen, sanoo Katja Dindar Itä-Suomen yliopistosta.

Testaajien perustavanlaatuisena haasteena onkin määritellä, voiko lapsen reaktiota tai käytöstä pitää yksiselitteisenä vastauksena testikysymykseen. Tutkimuksen mukaan lasten sanaton viestintä ansaitsee lisähuomiota ja vuorovaikutustilanteeseen liittyvät nyanssit pitäisi ottaa vakavasti sellaisinaan, sillä ne ovat läsnä kaikessa vuorovaikutuksessa. Tällaisten asioiden huomioon ottaminen voisi auttaa arvosteluasteikon hienosäädössä.

Tutkimus on toteutettu University College Londonin (UCL Institute of Education) ja Itä-Suomen yliopiston psykologian ja erityispedagogiikan oppiaineiden välisenä yhteistyönä osana Suomen Akatemian rahoittamaa Children with Autism Spectrum disorders as Creative Actors in a strength-based Technology-enhanced learning Environment (CASCATE) -projektia.

Tutkimusartikkeli Terhi Korkiakangas, Katja Dindar, Aarno Laitila, ja Eija Kärnä, 'The Sally–Anne test: an interactional analysis of a dyadic assessment' julkaistiin 17 toukokuuta julkaisussa International Journal of Language and Communication Disorders.

Lisätiedot:

Tohtorikoulutettava Katja Dindar, Itä-Suomen yliopisto: katja.dindar@uef.fi

Post-doc -tutkija Terhi Korkiakangas, University College London (UCL Institute of Education): t.korkiakangas@ucl.ac.uk

Yrityksestä

Itä-Suomen yliopisto on yksi Suomen suurimmista tiedeyliopistoista. Yliopiston toiminnassa korostuu monitieteisyys. Opetusta on yli sadassa pääaineessa. Tasokkaan opetuksen lisäksi yliopisto tarjoaa opiskelijoilleen nykyaikaisen opiskeluympäristön, jota kehitetään jatkuvasti. Yliopistolla on kampukset Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa. Tiedekuntia on neljä: filosofinen tiedekunta, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, terveystieteiden tiedekunta sekä yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Yliopistossa on noin 15 000 opiskelijaa ja se työllistää lähes 2 800 henkilöä.

Yhteyshenkilöt

  • Itä-Suomen yliopisto
    Joensuu / Kuopio / Savonlinna
    http://www.uef.fi
  • Joensuun kampus
    Yliopistokatu 2, PL 111, 80101 Joensuu
  • Kuopion kampus
    Yliopistonranta 1, PL 1627, 70211 Kuopio
  • Savonlinnan kampus
    Kuninkaankartanonkatu 5-7, PL 86, 57101 Savonlinna

Tilaa