Missä ovat Euroopan viimeiset luonnonmetsät?

Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osasto osallistui tutkimukseen, jossa luonnonmetsät kartoitettiin

Maa- ja metsätalous on muokannut suuren osan Euroopasta - mutta vielä löytyy todella luonnontilaisia alueitakin!

Berliinin Humboldtin yliopiston maantieteen osaston tukijat johtivat Euroopan viimeisten luonnonmetsien kartoitusta, joka kattoi yli 1,4 miljoonaa hehtaaria 34 maassa.

Oletus ei ole, että nämä metsät olisivat täysin ihmisen koskemattomia, koska sitä olisi vaikeaa kuvitella Euroopassa, selittää julkaisun johtava kirjoittaja tri Francesco Maria Sabatini.

Kuitenkaan näissä metsissä ei ole selkeitä merkkejä ihmistoiminnan vaikutuksesta. Ehkäpä vuosikymmeniä kestänyt tauko metsien hakkuissa on häivyttänyt ne, ja nyt niissä vallitsevat luonnon omat ekologiset prosessit.

Tekijöiden mukaan kartan koostaminen oli huikea tehtävä.

Otimme yhteyttä satoihin metsätieteilijöihin, asiantuntijoihin ja kansalaisjärjestöjen aktiiveihin kaikkialta Euroopasta, pyytäen heitä välittämään tietoa, mistä heidän maassaan näitä metsiä löytyy. Ilman heidän konkreettista apuaan emme olisi ikinä pystyneet kokoamaan tietokantaamme, joka on täydellisin mitä Euroopassa on koskaan laadittu.

Vastikään Diversity & Distributions sarjassa julkaistu tutkimus korostaa, että luonnonmetsät ovat yleisesti ottaen hyvin harvinaisia sijoittuen syrjäseuduille ja ne ovat pirstoutuneet pieniksi alueiksi.

Euroopan maisema on vuosituhantisen ihmistoiminnan tulos, joten ei ole yllättävää, että vain murto-osa metsistämme on edelleen kohtalaisen häiriintymättömiä, kertoo professori Tobias Kuemmerle, yksi tutkimusartikkelin kirjoittajista.

– Vaikka tällaiset metsät muodostavat ainoastaan vähäisen osan Euroopan koko metsäalasta, ne ovat ehdottoman ylivertaisia ekologiselta ja luonnonsuojelullisilta arvoiltaan. Luonnonmetsät ovat ainoita paikkoja joissa monet uhanalaiset lajit esiintyvät, ja tutkijat pitävät niitä luonnonlaboratorioina, joiden avulla voidaan ymmärtää ihmistoiminnan vaikutus metsäekosysteemiin. Tieto näiden poikkeuksellisten metsien sijainnista on sen tähden äärimmäisen tärkeää, mutta ennen tätä tutkimusta Euroopan käsittävää yhtenäistä karttaa ei ole ollut saatavilla.

Luonnonmetsien suojelu ei ole itsestäänselvyys, ei edes Euroopassa

Tämä tutkimus myös osoittaa myös, että luonnonmetsien suojelua ei voida pitää itsestäänselvyytenä, ei edes Euroopassa. Suurin osa näistä metsistä on pienialaisia, eristäytyneitä ja ihmisen vallitsemien maisemien ympäröimiä, mikä tekee niistä hyvin alttiita ihmisten aiheuttamalle häiriölle. Vaikka pääosa (89 %) kartoitetuista luonnonmetsistä on suojelualueilla, merkittävä osuus niistä (54 %) ei ole tiukan suojelun alaisia.

Tämä merkitsee, että ainakin osassa Euroopan maista puunkorjuu saattaa uhata näidenkin metsien luonnontilaisuutta.

– Luonnontilaisia metsäalueita hakataan monilla vuoristoalueilla, esimerkiksi Romaniassa ja Slovakiassa, sekä eräissä Balkanin maissa. Kiihtyvä bioenergian tarve yhdistettynä runsaisiin laittomiin hakkuisiin on johtamassa tämän korvaamattoman luonnonperinnön tuhoon, usein ilman ymmärrystä siitä, että hakkuiden kohteena on aarniometsää, kertoi professori Miroslav Svoboda Prahan Luonnontieteiden yliopistosta, joka myös osallistui tutkimusartikkelin tekoon.

On ironista, että monessa tapauksessa, jopa kansallispuistoissa hakkuut voivat olla lainmukaisia. Luonnonmetsät omaavat poikkeuksellisia arvoja, niin luonnontieteellisiä kuin kulttuurisia, ja niiden yhtenäisyyden suojelu tulisi olla minkä tahansa EU:n ympäristöstrategian kärjessä.

Kartoitusta suojelun ja ennallistamisen tarpeisiin

Kuinka nyt julkaistu kartta auttaa suojelemaan luonnonmetsiä?

Me osoitimme selkeästi, että luonnonmetsien esiintyminen on seurausta vuosisataisesta maan ja metsien käytöstä, kertoi Sabatini.

Hänen näkemyksensä mukaan sen ymmärtäminen, miten ihmistoiminnan paineet vaikuttavat luonnonmetsien esiintymiseen, voi hyödyttää suojelu- ja ennallistamistoimia.

Käytimme luonnonmetsien karttaa luodaksemme mallin, joka osoittaa ne alueet missä maankäyttöpaineet ovat alhaisia ja ennustaaksemme, missä muut vielä kartoittamattomat luonnonmetsäalueet todennäköisesti sijaitsevat. Jopa siinä tapauksessa, että nämä alueet eivät osoittaudu luonnontilaisiksi, ne ovat kohteita joissa metsien luonnontilaisuuden ennallistamistoimet voivat olla kustannustehokaita.

Suomessa luonnontilaisten metsien osuus oli tutkimuksen suurin

Luonnontilaisten metsien määrä on Suomessa Euroopan suurin (2,9 % maapinta-alasta). Huomioitavaa on kuitenkin, että tämä kartoitus ei sisältänyt Venäjän metsiä ja Ruotsin osalta tiedot olivat puutteellisia. Suomen osalta tähän eurooppalaiseen kartoitukseen sisällytettiin Vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja Natura 2000 ohjelmaan ilmoitetut kohteet, joiden luonnontilaisten metsien ala on raportoitu. Tulos korostaa Suomen luonnontilaisten metsien laaja-alaisuutta ja siten niiden ainutlaatuisuutta Euroopan mittakaavassa.

Suomen luonnonmetsien arvo on hyvin huomattava. Vain suuret ja yhtenäiset luonnontilaiset alueet kykenevät hyvin turvaamaan niiden vaateliaan lajiston säilymisen tulevaisuudessa, kertoo tutkimukseen osallistunut Olli-Pekka Tikkanen Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osastolta.

Tutkimuksen perusteella luonnontilaisia ja suuren suojeluarvon omaavia metsiä voi Suomessa edelleen olla myös nykyisten suojelualueiden ulkopuolella. Niiden kartoitusta ja parempaa suojelua tulisi harkita kompensoimaan tulevaisuuden lisääntyvien hakkuumäärien aiheuttamaa haittaa metsämaiseman yhtenäisyydelle ja sen hiilivarannolle, Tikkanen jatkaa.

Tutkimus on saanut rahoitusta EU:n Horizon 2020 tutkimus- ja innovaatio-ohjelmasta (Marie Sklodowska-Curie tutkimusapuraha No 658876). Projekti on nimeltään: ‘Co-Benefits and Conflicts between CO2 sequestration and biodiversity conservation in European Forests’ (FORESTS and CO), ja se on saanut tukea Euroopan metsäinstituutilta, Masarykin yliopiston (Brno, CZ) kasvillisuustieteen tutkimusryhmältä ja Vermontin yliopistolta (Rubenstein School of Environment and Natural Resources, USA).

Julkaisu: Sabatini, F. M., S. Burrascano, W. S. Keeton, C. Levers, M. Lindner, F. Pötzschner, P. J. Verkerk, J. Bauhus, E. Buchwald, O. Chaskovsky, N. Debaive, F. Horváth, M. Garbarino, N. Grigoriadis, F. Lombardi, I. M. Duarte, P. Meyer, R. Midteng, S. Mikac, M. Mikolas, R. Motta, G. Mozgeris, L. Nunes, M. Panayotov, P. Ódor, A. Ruete, B. Simovski, J. Stillhard, M. Svoboda, J. Szwagrzyk, O.-P. Tikkanen, R. Volosyanchuk, T. Vrska, T. M. Zlatanov, and T. Kuemmerle. 2018. Where are Europe’s last primary forests? Diversity and Distributions. DOI: 10.1111/ddi.12778

Lisätietoja: Yhteyshenkilö Itä-Suomen yliopistossa: Olli-Pekka Tikkanen, Olli-Pekka.Tikkanen@uef.fi

Linkki tutkimusartikkeliin: https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/ddi.12778

Linkki projekti kotisivuille : https://www.geographie.hu-berlin.de/en/professorships/biogeography/projects/forests

Tutkimusblogi: https://forestsandco.wordpress.com/

Liite: Raportoitujen Euroopan luonnonmetsien kartta

Yrityksestä

Itä-Suomen yliopisto on yksi Suomen suurimmista tiedeyliopistoista. Yliopiston toiminnassa korostuu monitieteisyys. Opetusta on yli sadassa pääaineessa. Tasokkaan opetuksen lisäksi yliopisto tarjoaa opiskelijoilleen nykyaikaisen opiskeluympäristön, jota kehitetään jatkuvasti. Yliopistolla on kampukset Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa. Tiedekuntia on neljä: filosofinen tiedekunta, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, terveystieteiden tiedekunta sekä yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Yliopistossa on noin 15 000 opiskelijaa ja se työllistää lähes 2 800 henkilöä.

Yhteyshenkilöt

  • Itä-Suomen yliopisto
    Joensuu / Kuopio / Savonlinna
    http://www.uef.fi
  • Joensuun kampus
    Yliopistokatu 2, PL 111, 80101 Joensuu
  • Kuopion kampus
    Yliopistonranta 1, PL 1627, 70211 Kuopio
  • Savonlinnan kampus
    Kuninkaankartanonkatu 5-7, PL 86, 57101 Savonlinna

Tilaa

Multimedia

Multimedia