Nanohiukkasten lukumääräpitoisuuksia selvitetään niin leipomossa kuin hitsaamossa

Nanohiukkaset muodostavat oman erityisryhmänsä ilman hiukkasmaisten epäpuhtauksien joukossa. Itä-Suomen yliopiston tutkijat mittaavat Työsuojelurahaston rahoittamassa hankkeessa nanohiukkasten lukumääräpitoisuuksia eri työpaikoilla: leipomoissa, puusepänverstaassa ja hitsaushallissa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää arvioitaessa nanokokoluokan hiukkasille altistumista työpaikoilla.

– Yleensä nanohiukkasten lukumääräpitoisuuksia työpaikoilla ei ole mitattu, vaikka esimerkiksi leipomoissa ja hitsaustyössä nanohiukkasten lukumääräpitoisuudet ovat suuria massapitoisuuksien jäädessä pieniksi, kertoo tutkija Mirella Miettinen Itä-Suomen yliopistosta.

Eri lähteistä peräisin olevien nanohiukkasten ominaisuudet, kuten muoto, koostumus ja kiteisyys, selvitetään käyttäen muun muassa elektronimikroskopiaa.

Ei raja-arvoa lukumääräpitoisuudelle

Suomessa ei ole annettu työhygieenistä raja-arvoa hiukkasmaiselle työpaikkailman epäpuhtaudelle lukumääräpitoisuutena, eikä nanohiukkasten ominaisuuksia ole juuri tutkittu.

– Työympäristössä nanohiukkasia tuottavan prosessin aiheuttama sairastumisen riski arvioidaan mahdollisesti liian pieneksi, sanoo Miettinen.

Nanohiukkasten ominaisuudet riippuvat lähteestä

Nanohiukkasten ominaisuudet riippuvat niitä tuottavasta prosessista. Nanohiukkaset voivat olla esimerkiksi pallomaisia tai ketjuuntuneita, tiheitä tai huokoisia, orgaanisia, epäorgaanisia tai näiden yhdistelmiä, kiteisiä tai amorfisia. Nanohiukkasten ominaisuuksista riippuu, miten ne kulkeutuvat ja vaikuttavat elimistössä.

– Tällä hetkellä ei ole yksimielisyyttä siitä, mikä suure kuvaa parhaiten nanohiukkasten haitallisuutta. Hiukkaskoon ja hiukkaskokojakauman lisäksi muun muassa hiukkasten muoto, pinta-ala, sähkövaraus, pinnan kemiallinen koostumus, kidemuoto ja liukoisuus ovat tekijöitä, jotka pitäisi määrittää arvioitaessa nanohiukkasten terveysvaikutuksia, sanoo Miettinen.

Nanohiukkasten ulkomitoista yksi tai useampi on määritelmän mukaan 1-100 nanometriä. Suuren lukumääräpitoisuutensa vuoksi nanohiukkaset takertuvat helposti toisiinsa törmäysten seurauksena muodostaen ryppäitä tai ketjuja, joten nanorakenteisia hiukkasia löytyy suuremmistakin hiukkasista.

Itä-Suomen yliopiston ympäristötieteen laitoksen tutkimuksen tulokset valmistuvat keväällä 2015.

Lisätietoja:

Mirella Miettinen, p. 040 355 3217, mirella.miettinen (at) uef.fi

Yrityksestä

Itä-Suomen yliopisto on yksi Suomen suurimmista tiedeyliopistoista. Yliopiston toiminnassa korostuu monitieteisyys. Opetusta on yli sadassa pääaineessa. Tasokkaan opetuksen lisäksi yliopisto tarjoaa opiskelijoilleen nykyaikaisen opiskeluympäristön, jota kehitetään jatkuvasti. Yliopistolla on kampukset Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa. Tiedekuntia on neljä: filosofinen tiedekunta, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, terveystieteiden tiedekunta sekä yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Yliopistossa on noin 15 000 opiskelijaa ja se työllistää lähes 2 800 henkilöä.

Yhteyshenkilöt

  • Itä-Suomen yliopisto
    Joensuu / Kuopio / Savonlinna
    http://www.uef.fi
  • Joensuun kampus
    Yliopistokatu 2, PL 111, 80101 Joensuu
  • Kuopion kampus
    Yliopistonranta 1, PL 1627, 70211 Kuopio
  • Savonlinnan kampus
    Kuninkaankartanonkatu 5-7, PL 86, 57101 Savonlinna

Tilaa