Papin identiteetti on muuttunut erityisen vaativaksi kirkollisen tilanteen murroksessa

Mitä paremmin teet työsi, sitä varmemmin saat tehdä vielä paljon lisääkin. Yhteisö tunnistaa nopeasti taitavan ja osaavan työntekijän ja hänellä riittää kysyntää. Mitä tämänkaltainen tilanne merkitsee uransa alkupuolella olevan papin kohdalla?

Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja -sarjassa ilmestyneessä Ihanteet uusiksi -tutkimuksessa paneudutaan nuoren papin työuran alkuvaiheen kuormitusilmiöihin. Aineistona ovat kahden kriisistään selviytyneen nuoren papin tarinat. Molemmat pohtivat tutkijoiden kanssa käsityksiään papin roolista, tehtävästä ja identiteetin muutoksista vuosien varrella.

Työuran alku sisälsi molemmilla papeilla suurta innostusta. Mitä paremmin nuoret papit hoitivat kirkollisia toimituksia ja jumalanpalveluksia, sitä enemmän heidän panokseltaan myös odotettiin. Työpäivät venyivät ja perhetilanne pienten lasten kanssa vaati aikansa. Jaksaminen joutui suorituspaineessa koetukselle ja uran alkuinnostus taittui rutinoitumiseksi ja suorittamiseksi. Elämänkaarimetodilla tutkijat pääsivät paneutumaan tutun tarinan takana oleviin prosesseihin.

Tutkimuksessa nousee esiin kirkollisen tilanteen murros. Uskonnollisen ilmapiirin muututtua yhä monikulttuurisemmaksi nuorilla papeilla ei ole käytettävissään selvärajaista, profession tuottamaa roolimallia eikä yhteisön yhteistä totuuskäsitystä. Papin identiteetti on muuttunut erityisen vaativaksi, kun kaikista uskonnollisista näkemyksistä on tullut neuvottelunvaraisia ja usein kyseenalaistettuja.

Tutkimus pureutuu papin sisäiseen dialogiin ristiriidan keskellä. Huolellisesta yrittämisestä huolimatta nuori pappi ei lopulta kyennyt täyttämään häneen kohdistettuja joskus epärealistisia odotuksia. Molemmat tekivät oman ratkaisunsa, jossa määräävänä periaatteena oli tarve säilyttää kokemus työn mielekkyydestä. Toinen päätyi tekemään urakäännöksen ja siirtyi pois papin töistä konsultoinnin piiriin. Toinen päätyi uudelleenarvioimaan loppuunpalamisen jälkeen suhdettaan papin työhön.

Tutkimuksen tekijät TT Heikki Salomaa ja YTT, KL Visa Tuominen työskentelevät Itä-Suomen yliopistossa ja ovat tätä ennen kumpikin tahollaan ja yhdessä tutkineet akateemisten työurien alkuvaiheita.

Tutkimus on ladattavissa Kirkon tutkimuslaitoksen verkkojulkaisuja -sivulta: http://sakasti.evl.fi/verkkojulkaisu52

Lisätietoja:

Yliopistonlehtori Heikki Salomaa, p. 050 570 8686, heikki.salomaa(at)uef.fi

Yrityksestä

Itä-Suomen yliopisto on yksi Suomen suurimmista tiedeyliopistoista. Yliopiston toiminnassa korostuu monitieteisyys. Opetusta on yli sadassa pääaineessa. Tasokkaan opetuksen lisäksi yliopisto tarjoaa opiskelijoilleen nykyaikaisen opiskeluympäristön, jota kehitetään jatkuvasti. Yliopistolla on kampukset Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa. Tiedekuntia on neljä: filosofinen tiedekunta, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, terveystieteiden tiedekunta sekä yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Yliopistossa on noin 15 000 opiskelijaa ja se työllistää lähes 2 800 henkilöä.

Yhteyshenkilöt

  • Itä-Suomen yliopisto
    Joensuu / Kuopio / Savonlinna
    http://www.uef.fi
  • Joensuun kampus
    Yliopistokatu 2, PL 111, 80101 Joensuu
  • Kuopion kampus
    Yliopistonranta 1, PL 1627, 70211 Kuopio
  • Savonlinnan kampus
    Kuninkaankartanonkatu 5-7, PL 86, 57101 Savonlinna

Tilaa