Suomalaisten metsästyspystykorvien polveutumishistoria ja sukulaisuussuhteet lähialueiden muihin rotuihin selvitetty

Alkuperäisiä suomalaisia metsästyspystykorvia edustavat nykyään kolme rotua: karjalankarhukoira, suomenpystykorva ja pohjanpystykorva. Rodut on vanhastaan tunnettu varsin omaleimaisiksi, mutta niiden polveutumishistoria sekä sukulaisuussuhteet lähialueiden pystykorvarotuihin ovat olleet epäselviä.

Juuri julkaistussa koirien perimää kartoittaneessa Itä-Suomen yliopiston ja Genoscoper Oy:n yhteisessä tutkimuksessa havaittiin, että suomalaiset rodut muodostavat oman sukuhaaransa, jonka lähimmät sukulaiset ovat itäiset laikarodut. Skandinaaviset pystykorvat puolestaan kuuluvat läntisiin koirarotuihin, joista kotimaiset rotumme poikkeavat merkittävästi huolimatta näiden maantieteellisestä läheisyydestä.

Kotimaisten rotujen sukulaisuuksia sekoittaa risteytyminen poropaimenkoirien kanssa, jotka ovat jättäneet jälkensä suomenpystykorvaan ja pohjanpystykorvaan, mutteivät karjalankarhukoiraan. Myös suomenajokoiran vaikutusta löytyy vähäisessä määrin kaikkien metsästyspystykorviemme taustalta. Haluttujen metsästysominaisuuksien siirto eri koiratyyppien välillä lieneekin ollut yleinen käytäntö ennen rotujen perustamista.

Tutkimuksessa kartoitettiin myös rotujen välistä sekä kunkin rodun sisäistä perimän erilaistumista. Suomenpystykorva ja pohjanpystykorva ovat käytännössä sisarrotuja, vaikkakin suomenpystykorva on voimallisen jalostuksen vuoksi varsin erilaistunut suhteessa näiden rotujen kantakoiria vielä lähellä olevaan pohjanpystykorvaan. Suomalaisten metsästyspystykorvarotujen sisällä erilaistumista ei havaittu, mutta suomenlapinkoirat näyttävät olevan erilaistumassa käyttö- ja näyttelylinjaisiin populaatioihin.

Karjalankarhukoira, suomenpystykorva ja pohjanpystykorva edustavat meidän päiviimme saakka säilyneitä, todennäköisesti itäisen Fennoskandian alueella kehittyneitä omaleimaisia metsästyspystykorvia, joiden vaalimisessa suomalaisilla on erityinen vastuu. Ensimmäinen kotimaisten pystykorvarotujen polveutumista käsittelevä tieteellinen tutkimus kunnioittaa samalla Suomen Pystykorvajärjestö ry:n 80. juhlavuotta.

Julkaisu on vapaasti luettavissa osoitteessa:

http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0199992

Lisätietoja: Jaakko Pohjoismäki, Itä-Suomen yliopisto, ympäristö- ja biotieteiden laitos. p. 050 574 4745, email: jaakko.pohjoismaki@uef.fi

Yrityksestä

Itä-Suomen yliopisto on yksi Suomen suurimmista tiedeyliopistoista. Yliopiston toiminnassa korostuu monitieteisyys. Opetusta on yli sadassa pääaineessa. Tasokkaan opetuksen lisäksi yliopisto tarjoaa opiskelijoilleen nykyaikaisen opiskeluympäristön, jota kehitetään jatkuvasti. Yliopistolla on kampukset Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa. Tiedekuntia on neljä: filosofinen tiedekunta, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, terveystieteiden tiedekunta sekä yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Yliopistossa on noin 15 000 opiskelijaa ja se työllistää lähes 2 800 henkilöä.

Yhteyshenkilöt

  • Itä-Suomen yliopisto
    Joensuu / Kuopio / Savonlinna
    http://www.uef.fi
  • Joensuun kampus
    Yliopistokatu 2, PL 111, 80101 Joensuu
  • Kuopion kampus
    Yliopistonranta 1, PL 1627, 70211 Kuopio
  • Savonlinnan kampus
    Kuninkaankartanonkatu 5-7, PL 86, 57101 Savonlinna

Tilaa

Multimedia

Multimedia