Suomen armeijalla oli laadullinen ylivoima talvisodassa

Suomen sotilaallinen tehokkuus oli erittäin hyvällä tasolla talvisodassa, minkä ansiosta suomalaisten puolustus ei romahtanut Neuvostoliiton hyökkäyksen edessä.

Tiedot Suomen armeijan suoriutumisesta talvisodassa ja kenttäarmeijan taistelukyvystä käyvät ilmi sotahistorian dosentin ja historian yliopistonlehtorin Pasi Tuunaisen uudesta kirjasta Finnish Military Effectiveness in the Winter War, 1939–1940. Kirjan on julkaissut arvostettu kansainvälinen akateeminen kustantamo Palgrave Macmillan.

Tuunainen selvitti kokonaisvaltaisesti, miten suomalaiset kehittivät ja ylläpitivät sotilaallista tehokkuutta aseistukseltaan ja joukoiltaan huomattavasti mittavampaa puna-armeijaa vastaan. Suomen armeijan suhteellinen menestys sodassa perustui Tuunaisen mukaan siihen, että suomalaisten poliittiset, strategiset, operatiiviset ja taktiset suunnitelmat tukivat toisiaan.

Tuunainen antaa Suomen armeijan suoriutumiselle talvisodassa yleisarvosanan 8,3 eli erittäin hyvä. Arvostelussa hyödynnettiin 26 arvostelukriteeriä, jotka kattavat sodankäynnin eri tasot. Varsinkin alimmalla, taistelukentän tasolla armeija toimi erinomaisesti, ja myös operatiivinen tehokkuus oli hyvin korkealla tasolla.

– Arvosana on niin hyvä kuin voi olla sitä taustaa vasten, että Suomi hävisi sodan. Suomalaiset onnistuivat tekemään oikeita asioita, ja suomalaisilla oli selkeä laadullinen ylivoima sodassa varustetason ongelmista huolimatta, Tuunainen arvioi.

Suomalaiset taistelivat omilla vahvuuksillaan

Keskeistä Suomen armeijan sotilaallisen tehokkuuden kannalta oli, että se hyödynsi voimavarojaan tehokkaammin kuin neuvostojoukot.

– Suomalaiset käyttivät resurssejaan niin, että minimoitiin omat tappiot ja aiheutettiin vastustajalle mahdollisimman paljon haittaa. Suomalaiset osasivat hyödyntää niin yksittäistaistelijoiden vahvuuksia ja pieniä osastoja kuin maastoa ja olosuhteita tasoittaen näin voimasuhteita edukseen.

Suomalaissotilaiden koulutus oli hyvin käytännönläheistä. Lisäksi maaseudulta tulleet sotilaat tunsivat talviset olot paremmin kuin neuvostosotilaat. Suomalaisilla oli ylivertainen suorituskyky, ja he pystyivät liikkumaan nopeasti vaikeissa oloissa, metsämaastossa ja pimeässä sekä majoittumaan erämaassa pitkiä aikoja. Suomalaisten kehittämät aseet ja välineet toimivat lisäksi luotettavasti ankarissa oloissa. Toimiva logistiikka ja huollon tuki auttoivat osaltaan pitämään yllä operatiivista ja taktista tehokkuutta.

– Kansalaissotilaat toivat mukanaan oman osaamisensa asevoimiin. Suomen armeijassa hierarkiakin muistutti tukkilaissavottoja. Organisatorinen innovaatio oli myös alueellinen perustamisjärjestelmä. Sen ikävä puoli oli, että tappiot saattoivat kohdistua raskaasti saman kylän miehiin, mutta toisaalta järjestelmä loi vahvaa pienryhmäkiinteyttä asevoimiin.

Sopeutuvat suomalaiset, kaavamainen puna-armeija

Tärkeänä sotilaallisessa tehokkuudessa Tuunainen pitää myös Suomen armeijan kykyä muuttaa toimintaansa, sopeutua vaihteleviin tilanteisiin ja levittää taktisia innovaatioita rintamalla. Suomalaisten sissitoiminta ja yllätyshyökkäykset aiheuttivat pelkoa ja sekaannusta neuvostojoukoissa, jotka toimivat kaavamaisemmin.

– Suomessa oli tutkittu puna-armeijaa. Suomen asevoimat pyrittiin tekemään puna-armeijan peilikuvaksi, jotta voitiin vaikuttaa puna-armeijan heikkouksiin. Mottitaktiikka, jossa pienin osastoin tunkeuduttiin motin sisään, on yksi esimerkki suomalaisten innovatiivisesta taktiikasta.

Talvisodan hengestä ei puhuta turhaan. Sisällissodan repimä kansa yhdistyi talvisodassa yhteisen tavoitteen eteen, ja suomalaisten vahva taistelumoraali sai tukea kotijoukoilta.

– Talvisota oli suomalaisille eloonjäämistaistelu. Propagandaa ei juuri tarvittu, koska tuoreella demokratialla oli selkeä syy taisteluihin. Kaikilla suomalaisilla oli jotain puolustettavaa, jopa köyhimmilläkin.

Lisätietoja:

Pasi Tuunainen, yliopistonlehtori ja sotahistorian dosentti, p. 050 523 5514, pasi.tuunainen(at)uef.fi

Yrityksestä

Itä-Suomen yliopisto on yksi Suomen suurimmista tiedeyliopistoista. Yliopiston toiminnassa korostuu monitieteisyys. Opetusta on yli sadassa pääaineessa. Tasokkaan opetuksen lisäksi yliopisto tarjoaa opiskelijoilleen nykyaikaisen opiskeluympäristön, jota kehitetään jatkuvasti. Yliopistolla on kampukset Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa. Tiedekuntia on neljä: filosofinen tiedekunta, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, terveystieteiden tiedekunta sekä yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Yliopistossa on noin 15 000 opiskelijaa ja se työllistää lähes 2 800 henkilöä.

Yhteyshenkilöt

  • Itä-Suomen yliopisto
    Joensuu / Kuopio / Savonlinna
    http://www.uef.fi
  • Joensuun kampus
    Yliopistokatu 2, PL 111, 80101 Joensuu
  • Kuopion kampus
    Yliopistonranta 1, PL 1627, 70211 Kuopio
  • Savonlinnan kampus
    Kuninkaankartanonkatu 5-7, PL 86, 57101 Savonlinna

Tilaa