UEF väitös: 21.9. Yhteiseen vaurauteen perustuva talous luo uusia yhteiskunnallisia jännitteitä

Väitös kulttuurintutkimuksen alalta

Väittelijä: FM Juhana Venäläinen

Aika ja paikka: maanantai 21.9.2015 klo 12, sali AT100, Agora-rakennus, Joensuun kampus

Omistusoikeuksien ulkopuolelle jääneen vaurauden hyödyntämisestä ja hallinnasta on tullut nykytalouden piilevä käyttövoima. Filosofian maisteri Juhana Venäläisen tutkimus osoittaa, että yhteiskäytön kulttuurien yleistymiseen liittyy merkittäviä yhteiskunnallisia ristiriitoja.

Venäläisen kulttuurintutkimuksen alaan kuuluvassa väitöskirjassa tarkastellaan yhteisesti hallitun vaurauden merkityksiä taloudellisen arvon luomisessa. Tutkimus jäljittää yksilökeskeisen talousajattelun murtumakohtia tilanteessa, jossa taloudellisen toiminnan painopiste on siirtynyt materiaalisten tavaroiden valmistamisesta kohti hoivan, kulttuurin, tiedon, palveluiden ja elämysten tuotantoa.

Tutkimus osoittaa, kuinka niin sanotussa jälkiteollisen kapitalismin vaiheessa monet talouteen liitetyt itsestäänselvyydet muuttuvat kyseenalaisiksi: raaka-aineiden omistaminen ei enää ole olennaista. Tuotantoprosesseja ei voi ohjata ylhäältäpäin, koska tuotteen arvon luovat sen asiakkaat. Taloudellisia suhdanteita leimaavat kärjistyneet vaihtelut.

Nämä piirteet ovat kuitenkin outoja vain, jos niitä verrataan teollisen kapitalismin aallonharjalla kasvaneeseen moderniin talousajatteluun.

Teollinen talous oli historiallinen siirtymävaihe

1700-luvulla alkunsa saanut ja toisen maailmansodan jälkeiseen kolmen vuosikymmenen kasvukauteen huipentunut teollinen kapitalismi vakiinnutti käsityksen taloudesta materiaalisten tavaroiden valmistamisena ja myymisenä. Samaan aikaan muun muassa fysiikasta, biologiasta ja lääketieteestä vaikutteita hakenut taloustiede muotoili ajatuksen taloudesta itseään korjaavana järjestelmänä, joka heilahteluista huolimatta pyrkisi lopulta "yleiseen tasapainotilaan".

Tutkimuksessa kuvataan viime vuosikymmeninä vaiheittain tapahtunutta siirtymää yleisen tasapainon taloudesta perustavan epävakauden talouteen, jota leimaa muun muassa työn merkitysten horjuminen sekä tunteiden taloudellistaminen. Innostumisen ja hajoamisen välisestä tasapainottelusta on tullut tärkeä ammattitaito, vaikkei sitä vielä ansioluetteloihin kirjattaisikaan.

– Taloustieteen oppikirjoissa ihmiset kuvataan edelleen lähinnä elävinä laskukoneina. Todellisuudessa taloutta ohjaavien motiivien ja talouskäsitysten kirjo on aina ollut tätä laajempi. Tutkijoiden tehtävänä on luoda käsitteitä, jotka vastaavat paremmin arjessa kohtaamiamme taloudellisia käytäntöjä, Venäläinen haastaa.

Kulttuurintutkimuksen perinteille uskollisesti Venäläisen tutkimusote on menetelmiltään monipuolinen. Tapaustutkimukset käsittelevät muun muassa pohjoiskarjalaista äänimaisemamatkailua, Internetin hakukoneita, muodin filosofiaa ja poliittista talonvaltausliikettä. Tapauksia yhdistävänä näkökulmana on tarkastella jännitteitä, jotka syntyvät, kun yhteiskäytössä ja markkinoiden ulkopuolella ollutta vaurautta siirretään taloudellista arvoa tuottavien prosessien piiriin.

Joustavan yhteiskäytön alue laajenee

Venäläisen väitöskirjassa kysytään, kuinka ”yhteisestä” on voinut tulla taloudelle elintärkeää, vaikka yleisemmin vallitsevan käsityksen mukaan taloudellista elämää hallitsee pikemminkin yksityisen hyödyn eetos. Tutkimuksessa piirtyy kuva yhteisvaurauden pitkästä historiasta, joka kuitenkin on jäänyt markkinakeskeisen talousajattelun varjoon. Yhteiskäytön traditiot näkyvät silti muun muassa pohjoismaisissa jokamiehenoikeuksissa, jotka sallivat yksityisen maan käytön ilman maanomistajan lupaa.

– Jos miettii taloushistorian pitkää linjaa, niin kyllähän se on pikemminkin käytön kuin omistuksen historiaa, Venäläinen huomauttaa.

Tällä hetkellä digitaalisiin tietovarantoihin perustuva tuotanto tuo esille vastaavia ristiriitoja kuin yhteiskäytössä olleiden laidunmaiden aitaaminen teollisen kapitalismin syntyvaiheissa. Yhtäältä tuotanto edellyttää vapaata pääsyä tiedon "laidunmaille", kun taas toisaalta pääsyä on rajoitettava esimerkiksi lisenssimaksuilla, jotta tietoon perustuva liiketoiminta olisi mahdollista. Jännitteen hallinta synnyttää joustavien yhteiskäyttöoikeuksien alueen, jossa kysymys omistamisesta on toissijainen.

– Kun joku laittaa internetissä liikkeelle uuden kissameemin, niin eihän kukaan kysy, että missä tämän kissakuvan omistaja on. Kysymys on ennemminkin, että mitä tällä kuvalla voisi tehdä ja miten tätä voisi kehittää eteenpäin. Samaan ilmiöön ovat törmänneet yritykset, joiden mainoskampanjoiden merkitys on sosiaalisessa mediassa kääntynyt päälaelleen. Yhteisen taloudessa kellään ei ole yksinoikeutta tuotantoprosessien ohjaamiseen, sillä "yleisö" on todella ottanut ohjat käsiinsä.

Talous on vallankäyttöä ja yhteiselon järjestelemistä

Vaikka moderni talousajattelu ei tutkimuksen mukaan enää kykene tyydyttävästi selittämään taloudellisen arvon luomista, sillä on edelleen vahva asema yhteiskunnallisena ideologiana.

– Taloudesta on tullut vaikutusvaltainen kulttiuskonto. Siihen vetoamalla saadaan ihmiset hyväksymään ratkaisuja, jotka muuten olisivat heille sietämättömiä. Talouspuheen avulla voidaan luoda vaikutelma, että olemme ikään kuin kaikki samalla puolella. Siksi filosofin tapa suhtautua talouteen on tänä päivänä kaikkein käytännöllisin. Kun sanot filosofille, että meidän pitää uhrautua talouden hyväksi, hän pyytää ensin selittämään, mitä oikeastaan tarkoitat ”meillä” ja ”talouden hyvällä”.

Tutkimuksessa ehdotetaan, että meidän tulisi Aristoteleen tekemää jaottelua seuraten erottaa varallisuuden kerääminen varsinaisesta "ekonomiasta", mikä sananmukaisesti tarkoittaa ”talonpidon taitoa” eli elämän jatkuvuudesta huolehtimista. Yhteisen taloudessa on siten pohjimmiltaan kyse toimeentulon edellytysten järjestämisestä, mihin liittyy yhteinen vastuu.

– Meidät on heitetty tänne yhteiseen maailmaan, ja jotenkin täällä pitäisi myös yrittää tulla toimeen toinen toistemme kanssa. Periaatteessa meillä on siihen myös melko hyvät materiaaliset edellytykset. Viimeaikaiset keskustelut esimerkiksi Euroopan velkakriisin hoitamisesta ovat kuitenkin luoneet oudon kuvan, jossa me emme enää kestä keskinäistä riippuvuuttamme ja jossa meidän täytyy siksi tehdä ”tilit selviksi”. Se on pelottava näkymä, sillä jos maailmasta loppuu myötätunto, olemme kaikki pulassa, Venäläinen varoittaa.

FM Juhana Venäläisen kulttuurintutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja "Yhteisen talous. Tutkimus jälkiteollisen kapitalismin kulttuurisesta sommittumasta" tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Turo-Kimmo Lehtonen Tampereen yliopistosta ja kustoksena Risto Turunen Itä-Suomen yliopistosta.

Juhana Venäläinen on syntynyt Kotkassa vuonna 1984 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Kuopion yhteiskoulun musiikkilukiosta vuonna 2003. Hän on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon Itä-Suomen yliopistossa vuonna 2010.

Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa: https://kuvapankki.uef.fi/A/UEF+kuvahakemisto/8677?encoding=UTF-8

Lisätietoja:
Juhana Venäläinen, p. 050 359 4450, juhana.venalainen(at)uef.fi

Yrityksestä

Itä-Suomen yliopisto on yksi Suomen suurimmista tiedeyliopistoista. Yliopiston toiminnassa korostuu monitieteisyys. Opetusta on yli sadassa pääaineessa. Tasokkaan opetuksen lisäksi yliopisto tarjoaa opiskelijoilleen nykyaikaisen opiskeluympäristön, jota kehitetään jatkuvasti. Yliopistolla on kampukset Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa. Tiedekuntia on neljä: filosofinen tiedekunta, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, terveystieteiden tiedekunta sekä yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Yliopistossa on noin 15 000 opiskelijaa ja se työllistää lähes 2 800 henkilöä.

Yhteyshenkilöt

  • Itä-Suomen yliopisto
    Joensuu / Kuopio / Savonlinna
    http://www.uef.fi
  • Joensuun kampus
    Yliopistokatu 2, PL 111, 80101 Joensuu
  • Kuopion kampus
    Yliopistonranta 1, PL 1627, 70211 Kuopio
  • Savonlinnan kampus
    Kuninkaankartanonkatu 5-7, PL 86, 57101 Savonlinna

Tilaa