UEF väitös: Mishima Yukion ja Nihon rōmanha -ryhmän dialogista muotoutuva kirjallisuuskäsitys Japanin kulttuurisesta kriisistä käydyssä keskustelussa

Väitös kirjallisuuden tutkimuksen alalta

Väittelijä FM Terttu Rajala

Aika ja paikka 9.12.2017 klo 12, sali AT100, Agora-rakennus, Joensuun kampus

Filosofian maisteri Terttu Rajalan väitöskirjatutkimus tarkastelee japanilaisen kirjailijan Mishima Yukion (1925–1970) kirjallisuuskäsitystä. Tutkimuksen kohteena on erityisesti Mishima Yukion tuotannon ja Nihon rōmanhan -ryhmän (Japanin romantikot, 1935–1938) välisestä dialogista hahmotettava kirjallisuuskäsitys ja sen merkitys toisen maailmansodan aikaisen ja sen jälkeisen ajan Japanin modernisaatiokeskustelussa ja kirjallisuusmaailmassa.

Rajalan tutkimus osoitti, että Mishiman ja Nihon rōmanhan välisestä dialogista muotoutuva kirjallisuuskäsitys ottaa kantaa Japanin kulttuurisesta kriisistä käytyyn aikalaiskeskusteluun traditiosidonnaisuudellaan. Toisaalta se kritisoi kulttuurin käsitettä. Mishiman kirjallisuuskäsityksessä ja sen kautta hahmotettavissa kannanotoissa on useita eri puolia. Samalla kun hänen kirjallisuuskäsityksestään voi lukea länsimaistumista vastustavia kannanottoja, sen länsimaiseen kulttuuriin kytköksissä olevat kerrostumat kietoutuvat eri aikoina eri tavoin kirjallisuuskäsityksen kaikkiin osa-alueisiin. Mishiman tuotannon ja Nihon rōmanhan dialogisesta suhteesta hahmottuvaa kirjallisuuskäsitystä voi siis kutsua synteesiksi, joka on kuitenkin ristiriitainen ja häilyvä.

Mishiman tuotannon intertekstuaalinen kytkös Nihon rōmanhaan nostaa esiin intertekstejä, joiden kautta kysymykset kirjallisuuden tehtävistä, olemassaolon tavoista, eettisistä ja uskonnollis-filosofisista kysymyksistä ja poetiikasta ovat nähtävissä. Esimerkiksi kysymyksiin kirjallisuuden poeettisista tehtävistä vastaa Hasuda Zenmein esseestä ”Shi to hihyō” (Runous ja kritiikki) ja Mishiman tuotannosta paikannettava interteksti ”shiru” (tietää asioiden perimmäinen olemus). Yksi sen keskeisistä kulttuurisista merkityksistä sisältää Japanin klassisen runouden ajatuksen sanojen voimasta. Samalla se viittaa Japanin klassiseen kirjallisuuteen (koten) ja sen poetiikkaan modernin kirjallisuuden perustana.

Mishiman tuotannon ja Nihon rōmanhan tekstien välisistä yhteyksistä hahmottuva kirjallisuuskäsitys voidaan luokitella sekä reflektoivaan että restoratiiviseen nostalgiaan. Se osallistuu kulttuurista kriisiä koskevaan aikalaiskeskusteluun ristiriitaisesti. Tutkimus osoittaa, että on tärkeää laajentaa ymmärrystä Mishiman kirjallisuuskäsityksestä tarkastelemalla rinnakkain Mishiman ei-fiktiivistä ja fiktiivistä tuotantoa. Esimerkiksi Mishiman essee- ja fiktiivisen tuotannon ja Nihon rōmanhan kirjoitusten tekstien välisten suhteiden tarkastelu nostaa esiin Mishiman kirjallisuuskäsitykseen sisältyviä niin implisiittisiä kuin eksplisiittisiäkin aikakauden kulttuurista kriisiä koskevia kannanottoja, jotka jäisivät muuten vaille huomiota.

Kansainvälisesti Mishimaa on tutkittu paljon, mutta tutkimuksessa on myös avoimia kysymyksiä koskien erityisesti Mishiman essee- ja muuta ei-fiktiivistä tuotantoa. Mishiman ja Nihon rōmanhan suhdetta käsittelevää tutkimusta on runsaasti Japanissa. Länsimaissa tutkimusta on jonkin verran, mutta Mishiman kirjallisuuskäsitystä ei kuitenkaan ole tähän mennessä kuvattu kokonaisvaltaisesti. Rajala pyrkii tutkimuksessaan täydentämään Mishima-tutkimukseen jääneitä avoimia kysymyksiä. Hän tarkastelee myös Mishiman suhdetta eurooppalaiseen kirjallisuuteen, erityisesti Friedrich Nietzschen tuotantoon. Tutustuminen Nietzscheen merkitsi Mishimalle yhtäältä sitä, että hänen kirjallisuuskäsityksensä muokkautui samanaikaisesti sekä Nihon rōmanhan että Nietzschen kanssa käydyn dialogin pohjalta, ja toisaalta sitä, että Mishima erkaantui Nihon rōmanhasta.

Mishima oli kirjailijana traditiosidonnainen, mutta ammensi myös vieraista kulttuureista, joten tutkimuksen kiintopisteet ja keskeisen jännitteen muodostavat kulttuurienvälisyys ja traditiosidonnaisuus.

Filosofian maisteri Terttu Rajalan kirjallisuuden tutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja Mishima Yukion kirjallisuuskäsitys ja dialogi Nihon rōmanha -ryhmän kanssa toisen maailmansodan aikaisen ja sen jälkeisen Japanin kulttuuristen muutosten kontekstissa tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjinä tilaisuudessa toimivat dosentti Marja-Leena Hakkarainen (Turun yliopisto) ja professori Pekka Korhonen (Jyväskylän yliopisto). Kustoksena toimii professori Risto Turunen (Itä-Suomen yliopisto).

Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa https://kuvapankki.uef.fi/A/UEF+kuvahakemisto/12546?encoding=UTF-8

Lisätietoja: Terttu Rajala, terttu.rajala(at)uef.fi

Yrityksestä

Itä-Suomen yliopisto on yksi Suomen suurimmista tiedeyliopistoista. Yliopiston toiminnassa korostuu monitieteisyys. Opetusta on yli sadassa pääaineessa. Tasokkaan opetuksen lisäksi yliopisto tarjoaa opiskelijoilleen nykyaikaisen opiskeluympäristön, jota kehitetään jatkuvasti. Yliopistolla on kampukset Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa. Tiedekuntia on neljä: filosofinen tiedekunta, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, terveystieteiden tiedekunta sekä yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Yliopistossa on noin 15 000 opiskelijaa ja se työllistää lähes 2 800 henkilöä.

Yhteyshenkilöt

  • Itä-Suomen yliopisto
    Joensuu / Kuopio / Savonlinna
    http://www.uef.fi
  • Joensuun kampus
    Yliopistokatu 2, PL 111, 80101 Joensuu
  • Kuopion kampus
    Yliopistonranta 1, PL 1627, 70211 Kuopio
  • Savonlinnan kampus
    Kuninkaankartanonkatu 5-7, PL 86, 57101 Savonlinna

Tilaa