UEF väitös 10.4.: Minne marjaan? Mustikan ja puolukan tuotosta voidaan ennustaa marjasatomallien avulla

Väitös metsätieteiden alalta

Väittelijä: MML Marjut Turtiainen

Aika ja paikka: 10.4.2015 klo 12, Borealis-rakennus, BOR100, Joensuun kampus

MML Marjut Turtiainen kehitti väitöstutkimuksessaan satomalleja, joiden avulla voidaan ennustaa Suomen tärkeimpien luonnonmarjojen, mustikan ja puolukan, satoa erilaisissa metsiköissä. Mallit mahdollistavat luonnonmarjojen tuotoksen ja hyödyn arvioimisen osana metsäsuunnittelua. Satomallit kertovat, kuinka erilaiset metsänkäsittelytoimenpiteet vaikuttavat marjasatoihin. Tutkimus koostuu viidestä eri osatutkimuksesta ja siinä hyödynnettiin viittä eri tutkimusaineistoa.

Tutkimuksessa kehitetyt mallit osoittavat, että harvennushakkuilla voidaan lisätä sekä puolukan että mustikan satoa. Avohakkuun seurauksena mustikkasadot romahtavat, mutta puolukka marjoo hyvin myös uudistusaloilla. Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, että kokeneilla marjastajilla on asiantuntemusta, jota kannattaa käyttää satomallien kehittämisessä.

Mustikoita uudistuskypsissä metsissä – puolukoita kuivahkoilla kankailla

Tutkimuksen mukaan tuoreet ja kuivahkot kankaat ovat satoisimpia mustikkamaita. Mitä vanhempi metsä, sitä enemmän mustikkaa saadaan. Eniten mustikoita on uudistuskypsissä, harvahkoissa metsissä. Se, miten metsikön puulaji vaikuttaa mustikan tuotokseen, on hieman epäselvää. Yleensä mustikat kuitenkin viihtyvät ja tuottavat hyvän sadon havupuuvaltaisissa metsiköissä.

Puolukka on harvojen ja valoisien mäntykankaiden laji, mikä ilmeni selvästi myös väitöskirjatyön tuloksista. Kasvupaikoista kuivahkot ja sitä kuivemmat kankaat ovat parhaita puolukkamaita. Näillä kasvupaikoilla metsikön kehitysvaiheen ja puolukan tuotoksen väliset riippuvuudet eivät olleet samanlaisia eri osatutkimuksissa. Joidenkin osatutkimusten mallit korostavat avohakkuualueiden, pienten taimikoiden ja siemenpuumetsiköiden satoja, kun taas toisten osatutkimusten mallit antavat hyviä satoja paitsi kiertoajan alun metsiköille, myös harvoille uudistuskypsille metsiköille. Tätä asiaa on syytä selvittää vielä jatkotutkimuksin.

Satomallit tuovat marjat osaksi metsänhoidon suunnittelua

Marjoja kerätään runsaasti sekä kotitalouksien omaan käyttöön että myyntiin. Myös metsänomistajat arvostavat puuntuotannon ohella yhä enemmän metsiensä tuottamia muita hyötyjä, kuten metsämarjoja, ja haluavat ottaa ne huomioon metsänkäsittelyssä.

Jotta metsänomistajien arvot ja tavoitteet voidaan huomioida metsäsuunnittelulaskelmissa, tarvitaan malleja erilaisille metsän hyödyille, kuten marjasadoille. Malleissa käytetään selittäjinä puusto- ja kasvupaikkatunnuksia, kuten metsikön ikää ja puuston pohjapinta-alaa, joita arvioidaan normaalisti metsäsuunnittelun yhteydessä.

Asiantuntijoiden näkemyksiä kannattaa hyödyntää satomallien laadinnassa

Osa laadituista malleista perustui maastossa tehtyihin marjasatomittauksiin ja osassa hyödynnettiin asiantuntijoiden näkemyksiä. Asiantuntijatiedon hyödyntäminen perustuu oletukseen, että kokeneet marjastajat ja metsäalan ammattilaiset tietävät, millaiset metsiköt tuottavat parhaat marjasadot ja millaisista metsiköistä marjoja ei saa.

Asiantuntemuksen mallinnus osoittautui varteenotettavaksi keinoksi laatia satomalleja eri luonnonmarjalajeille. Tämä havainto rohkaisee käyttämään hyväksi asiantuntijoiden näkemyksiä, kun myös muita metsien hyötyjä mallinnetaan.

MML Marjut Turtiaisen metsätieteiden alaan kuuluva väitöskirja Modelling Bilberry and Cowberry Yields in Finland: Different Approaches to Develop Models for Forest Planning Calculations tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä on tutkimusprofessori Anne Tolvanen Luonnonvarakeskuksesta Oulusta ja kustoksena professori Olli Saastamoinen Itä-Suomen yliopistosta.

Väittelijän painokelpoinen kuva löytyy osoitteesta: http://www.uef.fi/vaitoskuvat

Lisätietoja: Marjut Turtiainen, p. 050 4424326, marjut.turtiainen(at)uef.fi

Yrityksestä

Itä-Suomen yliopisto on yksi Suomen suurimmista tiedeyliopistoista. Yliopiston toiminnassa korostuu monitieteisyys. Opetusta on yli sadassa pääaineessa. Tasokkaan opetuksen lisäksi yliopisto tarjoaa opiskelijoilleen nykyaikaisen opiskeluympäristön, jota kehitetään jatkuvasti. Yliopistolla on kampukset Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa. Tiedekuntia on neljä: filosofinen tiedekunta, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, terveystieteiden tiedekunta sekä yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Yliopistossa on noin 15 000 opiskelijaa ja se työllistää lähes 2 800 henkilöä.

Yhteyshenkilöt

  • Itä-Suomen yliopisto
    Joensuu / Kuopio / Savonlinna
    http://www.uef.fi
  • Joensuun kampus
    Yliopistokatu 2, PL 111, 80101 Joensuu
  • Kuopion kampus
    Yliopistonranta 1, PL 1627, 70211 Kuopio
  • Savonlinnan kampus
    Kuninkaankartanonkatu 5-7, PL 86, 57101 Savonlinna

Tilaa