UEF väitös 13.9.: Talonpojat kykenivät puolustamaan oikeuksiaan Juantehtaan hiilisodassa

Väitös Suomen historian alalta

Väittelijä FL Juha Forsberg

Väitösaika ja -paikka: lauantai 13.9. kello 12 Sali M100, Metria-rakennus, Joensuun kampus

Tuore Itä-Suomen yliopistossa tarkastettava historian väitöstutkimus osoittaa, että savolaiset talonpojat kykenivät puolustamaan oikeuksiaan tuomioistuimissa ja niiden ulkopuolella 1700-luvulla ja 1800-luvun alkupuolella. Filosofian lisensiaatti Juha Forsberg pureutui väitöstutkimuksessaan Savon vanhimman rautaruukin Juantehtaan eli Strömsdalin ympärille kehittyneeseen riitaan, jonka osapuolia olivat kruunu, ruukki ja talonpojat.

Kolmiodraama syntyi, kun Juantehtaan ruukinpatruunat onnistuivat hankkimaan vero- eli perintöoikeudet kuuteen Kuopion pitäjän kruununtilaan. Valtiovalta tuki tällä tavoin pienen ja syrjäisen sisämaan rautaruukin toimintaa. Ruukinpatruunat halusivat saada kituliaan laitoksen raudantuotannon käyntiin. Tämä edellytti, että ympäristön metsistä oli saatavissa riittävästi hiiltä.

Metsä hiileksi vai kaskeksi?

Ruukintilojen asukkaiden oli toimitettava ruukille kruununveroja vastaava määrä hiiltä. Toisaalta he säilyttivät asumisoikeutensa tiloilla. Tilojen perintöoikeuksia itselleen tavoitelleet asukkaat saivat elantonsa kaskenpoltosta eivätkä innostuneet hiilitöihin. Ruukin ja rahvaan välille syntyikin eturiita maan omistuksesta ja metsän käytöstä. Ruukki haastoi alustalaisensa käräjille vastaamaan velvollisuuksien laiminlyönneistä sekä hiilimetsän haaskauksesta.

Patruunat pyrkivät kurinpalautukseen, jolla tilojen tuotantovoima rangaistusten tai häätöjen uhalla kytkettäisiin ruukin etua palvelemaan. Talonpojat katsoivat, että heillä oli oikeus asua tiloilla ja jatkaa perinteisiä elinkeinojaan. Osaksi he käyttivät väistämisen tai sietämisen taktiikkaa. Joillakin oli valmiutta vaihtokauppoihin. Pääosa talonpojista jatkoi käräjöintiä ja onnistui kahden rinnakkaisen tuomioistuimen – kihlakunnanoikeuden/hovioikeuden ja vuorioikeuden – järjestelmässä saamaan torjuntavoittoja ruukista.

Tuhopoltot ja attentaatit kertovat talonpoikien valmiudesta ”oma-apu”-tyyppiseen toimintaan. Kun Suomen sodan murrosvaiheen jälkeen ruukinpatruuna jatkoi oikeuskiistaa, talonpojat eliminoivat vastustajansa salamurhalla. Johtaja Fredrik Ekholmin murhaa vuonna 1810 voidaan Forsbergin mukaan pitää kolmiosaisen oikeusdraaman jatkoeränä, ”epävirallisen tuomioistuimen” langettamana rangaistuksena.

Miksi ruukinpatruuna murhattiin?

Ruukintilallisten pettymyksen ja vihan tunteet kasaantuivat ajan mittaan ja purkautuivat aggressioina. Ruukinpatruuna, joka rahvaan silmissä oli moraaliton toimija, puolestaan turhautui käräjöidessään omavaltaisina ja viekkaina pitämiään alustalaisia vastaan. Ruukin ja rahvaan suhteita määrittämään syntyi paitsi rahallisia velkasuhteita myös eräänlainen ”veri-, hiki- ja kyynelvelka”, joka lopulta vaati ruukinpatruunan hengen: ”Tuhma talonpoika tappoi.”

Vastaavanlaisia ”hiilisotia” käytiin myös muilla ruukkiseuduilla, ei kuitenkaan henkirikoksiin johtaneita. Tilannetta voi verrata myös samalla aikakaudella nousseisiin talonpoikaislevottomuuksiin rälssiseuduilla Uudellamaalla, Hämeessä ja Karjalassa. Savon periferiassa talonpoikien vastarinta haki salamurhan muodon. Aikansa sääty-yhteiskunnassa suurta huomiota herättäneen veriteon taustalla vaikuttivat osaltaan alueen nopea väestönkasvu, kriisiytyvä kaskitalous, ruukin kehno kannattavuus, ruukintilallisten proletarisoitumisen uhka, virallisen repression ja kontrollin heikkous, seudun talonpoikaisyhteisöjen voima sekä Suomen sodan varjo.

Forsberg analysoi väitöstutkimuksessaan kahden vuosisadan takaisen pohjoissavolaisen ruukki- ja kaskiyhteisön kasvonpiirteitä ruukilla istuttujen väli- ja vuorikäräjien tuomiokirjojen, ruukinpatruunan murhan oikeudellisen tutkinnan sekä muun asiakirja-aineiston perusteella. Tutkimuksessa on käytetty Suomen ja Ruotsin arkistoissa sijaitsevaa asiakirja-aineistoa. Oman lisänsä tutkimukseen antaa suullisena perimätietona kulkeutunut kansanperinne.

FL Juha Forsbergin Suomen historian alan väitöskirja "Ruukinpatruuna vastaan kaskitalonpojat – Juantehtaan kolmet käräjät 1776, 1789, 1808 ja salamurha 1810” tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä on professori Kustaa H. J. Vilkuna Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Kimmo Katajala Itä-Suomen yliopistosta.

Juha Forsberg on syntynyt Säyneisessä vuonna 1962 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Juankosken lukiosta vuonna 1981. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1989 ja filosofian lisensiaatiksi Itä-Suomen yliopistosta vuonna 2010. Forsberg toimii historian opettajana Kuusankosken lukiossa Kouvolassa.

Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa www.uef.fi/vaitoskuvat.

Lisätietoja: Juha Forsberg, juha.forsberg(at)gmail.com, puh. 050 3792 830

Yrityksestä

Itä-Suomen yliopisto on yksi Suomen suurimmista tiedeyliopistoista. Yliopiston toiminnassa korostuu monitieteisyys. Opetusta on yli sadassa pääaineessa. Tasokkaan opetuksen lisäksi yliopisto tarjoaa opiskelijoilleen nykyaikaisen opiskeluympäristön, jota kehitetään jatkuvasti. Yliopistolla on kampukset Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa. Tiedekuntia on neljä: filosofinen tiedekunta, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, terveystieteiden tiedekunta sekä yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Yliopistossa on noin 15 000 opiskelijaa ja se työllistää lähes 2 800 henkilöä.

Yhteyshenkilöt

  • Itä-Suomen yliopisto
    Joensuu / Kuopio / Savonlinna
    http://www.uef.fi
  • Joensuun kampus
    Yliopistokatu 2, PL 111, 80101 Joensuu
  • Kuopion kampus
    Yliopistonranta 1, PL 1627, 70211 Kuopio
  • Savonlinnan kampus
    Kuninkaankartanonkatu 5-7, PL 86, 57101 Savonlinna

Tilaa

Multimedia

Multimedia