UEF väitös 14.2.: Markkinaperustaisilla politiikkakeinoilla ei ratkaista ympäristöongelmia

Väitös ympäristöpolitiikan alalta

Väittelijä: TTM Arto Naskali

Väitösaika ja -paikka: lauantai 14.2. klo 12.00, C2, Carelia, Joensuun kampus

Taloustieteellä on keskeinen asema luonnonvarojen ja ekosysteemipalvelujen hallinnan kehittämisessä. Taloustutkijat ehdottavatkin ympäristöongelmien ratkaisemiseksi usein markkinaperustaisia politiikkakeinoja. Myös ekologisia ongelmia on yritetty ratkaista yhdistämällä ekosysteemipalveluja joko todellisiin tai kuvitteellisiin markkinoihin. Tällöin niitä arvotetaan rahalla tai niihin kehotetaan luomaan yksityisiä omistusoikeuksia. Lisäksi ekosysteemipalvelujen hallintaan ehdotetaan usein ekosysteemipalvelumaksuja.

Taloustieteiden maisteri Arto Naskali arvioi markkinaperusteista lähestymistapaa kriittisesti Itä-Suomen yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessa. Hän osoittaa, että institutionaalinen ekologinen taloustiede yhdessä täydentävien lähestymistapojen kanssa tarjoaa ympäristöhallintaan tuoreita näkökulmia. Dynaamiset ja monimutkaiset sosioekologiset järjestelmät vaativat hallintastrategioita, joilla ei yritetä kontrolloida yhden luonnonvaran optimaalista tuotantoa vakaiksi oletetuissa olosuhteissa.

Instituutioiden ja ekosysteemien yhteensopivuudessa parannettava

Tutkimus osoittaa, että biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen hyvä hallinta edellyttää mekanismeja, joilla voidaan samanaikaisesti vastata niin sosiaaliseen monimuotoisuuteen kuin biofyysiseen monimutkaisuuteen. Sosioekologisten järjestelmien monimutkaisuuden hallinta vaatiikin tuekseen monimutkaisia instituutioita.

Tutkimuksen perusteella erityisesti instituutioiden ja ekosysteemien yhteensopivuutta olisi parannettava. Esimerkiksi maankäyttöön ja luonnonhoitoon liittyvissä päätöksissä tulisi huomioida paitsi hallinnollisin myös ekologisin perustein rajattuja maantieteellisiä alueita, kuten laajat maisemat tai valuma-alueet. Ekosysteemipalvelujen yksityinen omistaminen ei useinkaan ole mahdollista. Niihin voitaisiin kuitenkin luoda maanomistuksesta riippumattomia yhteisomistamisen muotoja esimerkiksi perustamalla rajattuja ekosysteemipalvelualueita.

Vihreä talous tarvitsee vihreää taloustiedettä

Naskalin väitöstutkimus avaa uutta näkökulmaa niin sanottuun vihreään talouteen, jonka ratkaisut perustuvat edelleen perinteisiin talousmalleihin. Naskalin mukaan vihreää taloutta on kuitenkin vaikeaa arvioida ja hahmottaa ilman vihreää taloustiedettä. Tällaisen taloustieteen valtavirrasta poikkeavan ekologisen taloustieteen tulisi olla rajatusti moniarvoista sekä tieteidenvälistä ja sen tulisi pohjautua ekologiseen etiikkaan.

Naskalin mukaan tarvitaankin uudenlaista filosofista suhtautumista. Huomiota tulisi kiinnittää muun muassa avointen systeemien ontologiaan ja ekologiseen etiikkaan sekä oikeudenmukaisuuteen. Samalla kun pyritään kytkeytymään irti kielteisistä ympäristövaikutuksista ja kehitetään biomateriaaleja, tulisi edistää myös ihmisten moraalista kasvua niin suhteessa kanssaihmisiin, muihin lajeihin, tuleviin sukupolviin kuin ekosysteemiseen yhteisöön. Naskali korostaa, etteivät ekologinen taloustiede ja uusklassinen ympäristötaloustiede voi sulautua toisiinsa, koska niiden välillä on merkittäviä ideologisia ja metodologisia eroja.

Naskalin väitöstutkimus antaa eväitä vihreän talouden kehittämiseen. Ekologiset taloustieteilijät korostavat teknisten ratkaisujen rinnalla eettisen pohdinnan merkitystä ja neuvottelevaa demokratiaa. Vihreän talouden sijasta väitöskirjassa puhutaan ekosysteemitaloudesta, jossa tunnistetaan luonnon biofyysiset rajat ja nähdään ihminen osana ekologista yhteisöä. Naskali korostaa, että ekosysteemitalouden hahmottumista tulisi edistää, jotta ekosysteemit pysyvät toimintakykyisinä. Ilman terveitä ekosysteemejä ei virtaisi myöskään ekosysteemipalveluja.

TTM Arto Naskalin ympäristöpolitiikan alaan kuuluva väitöskirja ”Kohti ekosysteemitaloutta: tutkimus ekologisen taloustieteen perusteista ja mahdollisuuksista” tarkistetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Ilmo Massa Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Pertti Rannikko.

Arto Naskali (s. 1954) on valmistunut taloustieteiden kandidaatiksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 1982. Hän on työskennellyt tutkimusassistenttina Jyväskylän yliopiston Keski-Suomen taloudellisessa tutkimuskeskuksessa vuosina 1982–1984 sekä tutkijana Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) Rovaniemen yksikössä vuosina 1984–2014. Tällä hetkellä hän toimii tutkijana Luonnonvarakeskuksessa (LUKE) Rovaniemellä Metsät moneen käyttöön -tutkimusohjelmassa.

Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa www.uef.fi/vaitoskuvat.

Lisätietoja: Arto Naskali puh. 029 532 4527, arto.naskali(at)luke.fi

Yrityksestä

Itä-Suomen yliopisto on yksi Suomen suurimmista tiedeyliopistoista. Yliopiston toiminnassa korostuu monitieteisyys. Opetusta on yli sadassa pääaineessa. Tasokkaan opetuksen lisäksi yliopisto tarjoaa opiskelijoilleen nykyaikaisen opiskeluympäristön, jota kehitetään jatkuvasti. Yliopistolla on kampukset Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa. Tiedekuntia on neljä: filosofinen tiedekunta, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, terveystieteiden tiedekunta sekä yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Yliopistossa on noin 15 000 opiskelijaa ja se työllistää lähes 2 800 henkilöä.

Yhteyshenkilöt

  • Itä-Suomen yliopisto
    Joensuu / Kuopio / Savonlinna
    http://www.uef.fi
  • Joensuun kampus
    Yliopistokatu 2, PL 111, 80101 Joensuu
  • Kuopion kampus
    Yliopistonranta 1, PL 1627, 70211 Kuopio
  • Savonlinnan kampus
    Kuninkaankartanonkatu 5-7, PL 86, 57101 Savonlinna

Tilaa