UEF väitös 15.12.: Yleistävä sinä-puhe kuuluu myös rajakarjalaismurteisiin ja karjalaan

Väitös suomen kielen alalta

Väittelijä FM Milla Uusitupa

Aika ja paikka 15.12.2017 klo 12, Sali AT100, Agora-rakennus, Joensuun kampus

Aina aika ajoin lehtien mielipidepalstoilla keskustellaan suomen kielen ärsyttävistä ilmaisutavoista. Usein ärsyttävien piirteiden joukossa mainitaan sellainen sinä-muodon käyttö, jolla puhuja ei viittaa kuulijaan vaan havainnollistaa omia kokemuksiaan tai kuvaa yleisesti jossakin tilanteessa oloa: Jos olet mallimaailmassa, sun täytyy tajuta tän alan realiteetit . Ilmaisutavan ärsyttävyyttä on perusteltu muun muassa sillä, että yleistävä sinä-puhe on suomelle vieras ja muista kielistä omaksuttu ilmaisukeino.

Täysin vierasta sinä-muodon yleistävä käyttö ei kuitenkaan ole suomessa vanhastaankaan. Tiedossa on ollut, että sinä-muotoa on käytetty yleistävästi suomen kaakkoismurteissa, mutta perusteellista tutkimusta aiheesta ei ole tehty. Filosofian maisteri Milla Uusitupa tarkastelee väitöskirjassaan avoimesti tulkittavia persoonaviittauksia karjalan kielessä ja erityisesti rajakarjalaismurteissa, joita puhuttiin ennen toista maailmansotaa Laatokan pohjoispuolella Impilahdella, Korpiselässä, Suistamolla, Salmissa, Suojärvellä ja Ilomantsin itäosissa ja jotka sisältävät aineksia sekä suomen itämurteista että karjalan varieteeteista. Tutkimus osoittaa, että sekä rajakarjalaismurteissa että idempänä puhutuissa karjalan varieteeteissa sinä-muotoa käytetään yleisesti avoimesti eli kehen tahansa kuvatun laisessa tilanteessa olevaan viittaavasti. Toisin kuin suomen nykypuhekielessä, jossa yleistävissä sinä-ilmauksissa esiintyy usein persoonapronomini , rajakarjalaismurteissa tai muissa karjalan varieteeteissa persoonapronominia sinä ~ sie ei käytetä, vaan ilmauksen kieliopillista persoonaa merkitään ainoastaan predikaattiverbillä ( midä enemmän ruavoit , sen oli parempi ).

Uusitupa vertaa tutkimuksessaan yleistävän sinä-muodon käyttöä ns. nollapersoonaan, jolla tarkoitetaan suomen kielen tutkimuksessa yksikön 3. persoonan muotoista lausetta, jossa ei ole ilmisubjektia eli tekijää ilmaisevaa pronominia tai substantiivia ja jolla voidaan yleistävän sinä-muodon tapaan luoda avoin viittaus ja puhua asiaintiloista yleisellä tasolla: Kun tätä kirjaa lukee , alkaa nukuttaa . Toisin kuin yleistävä sinä-muoto, nollapersoona tunnetaan laajasti myös suomen murteissa ja yleiskielessä.

Tutkimus osoittaa, että rajakarjalaismurteiden puhujat, jotka ovat kotoisin Raja-Karjalan länsiosista (erityisesti Ilomantsista), käyttävät puheessaan enemmän ja laaja-alaisemmin nollapersoonaa kuin puhujat, jotka ovat kotoisin Raja-Karjalan itäosista ja lähempää karjalan kielen sydänalueita (erityisesti Salmista ja Suojärveltä). Tulosten perusteella sinä-muoto on siis ”karjalaisempi” ja nollapersoona ”suomalaisempi” tapa ilmaista viittaussuhteen avoimuutta. Osana tutkimusta kerätty vertailuaineisto Tverissä puhutusta karjalasta osoittaa, että karjalan kielessä ensisijainen avoimuuden ilmaisukeino on juuri yksikön 2. persoona eli sinä-muoto. Uusituvan tutkimus vahvistaa osaltaan jo olemassa olevaa kuvaa rajakarjalaismurteista siirtymäalueena suomen itämurteiden ja karjalan kielen eri varieteettien välillä.

Tutkimuksen aineisto on kerätty 1960- ja 70-luvuilla tehdyistä murrehaastatteluista, joita kieliaineiden ylioppilaat ja tutkijat kävivät tekemässä siirtoväen uusilla asuinsijoilla. Haastattelut on arkistoitu Suomen kielen nauhoitearkistoon, mutta ne on litteroitu Itä-Suomen yliopistossa vasta 2000-luvulla, sillä rajakarjalaismurteiden systemaattinen tutkimus on käynnistynyt vasta viime vuosikymmeninä. Murrehaastattelut tehtiin alun perin lähinnä äänne- ja muoto-opin sekä sanaston tutkimusta silmällä pitäen. Uusitupa huomioi analyysissaan kuitenkin myös avointen persoonaviittausten laajemman käyttökontekstin ja tekee päätelmiä myös haastateltavan ja haastattelijan välisestä vuorovaikutuksesta ja siitä, mitä keskustelu kertoo haastattelujen tekoajasta, tuona aikana vallinneista arvostuksista sekä haastateltavan ja haastattelijan erilaisista elämänhistorioista.

Filosofian maisteri Milla Uusituvan suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja Rajakarjalaismurteiden avoimet persoonaviittaukset tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii dosentti Maria Vilkuna Helsingin yliopistosta ja kustoksena dosentti Hannele Forsberg Itä-Suomen yliopistosta.

Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa https://kuvapankki.uef.fi/A/UEF+kuvahakemisto/12555?encoding=UTF-8


Lisätietoja:

Milla Uusitupa, milla.uusitupa(at)uef.fi

Yrityksestä

Itä-Suomen yliopisto on yksi Suomen suurimmista tiedeyliopistoista. Yliopiston toiminnassa korostuu monitieteisyys. Opetusta on yli sadassa pääaineessa. Tasokkaan opetuksen lisäksi yliopisto tarjoaa opiskelijoilleen nykyaikaisen opiskeluympäristön, jota kehitetään jatkuvasti. Yliopistolla on kampukset Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa. Tiedekuntia on neljä: filosofinen tiedekunta, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, terveystieteiden tiedekunta sekä yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Yliopistossa on noin 15 000 opiskelijaa ja se työllistää lähes 2 800 henkilöä.

Yhteyshenkilöt

  • Itä-Suomen yliopisto
    Joensuu / Kuopio / Savonlinna
    http://www.uef.fi
  • Joensuun kampus
    Yliopistokatu 2, PL 111, 80101 Joensuu
  • Kuopion kampus
    Yliopistonranta 1, PL 1627, 70211 Kuopio
  • Savonlinnan kampus
    Kuninkaankartanonkatu 5-7, PL 86, 57101 Savonlinna

Tilaa