UEF väitös 15.5.: Laidunnus niityillä kasvavien sammalten elinehto

Väitös biologian alalta

Väittelijä: FM Tuomo Takala

Aika ja paikka: 15.5.2015 klo 12, Natura-rakennus, N100, Joensuun kampus

Perinteiseen karjatalouteen kiinteästi kuuluneet lannoittamattomat ja muokkaamattomat luonnonlaitumet ja -niityt eli perinnebiotoopit ovat tunnettuja rikkaasta putkilokasvilaji- ja hyönteislajistostaan. Muut perinnebiotooppien eliöryhmät tunnetaan huonommin. Filosofian maisteri Tuomo Takalan väitöstutkimus osoitti, perinnebiotooppien laidunnus edistää sammalten monimuotoisuutta sekä tuoreilla niityillä että metsälaitumilla. Molemmat ovat uhanalaisia luontotyyppejä.

Tuoreiden niittyjen luonteenomaiset sammalyhteisöt ovat jopa täysin riippuvaisia laidunnuksesta. Metsälaitumilla laidunnuksesta ovat riippuvaisia monet paljaalla mineraalimaalla ja lannalla elävät lajit. Karjan kulkemisesta syntyvät mineraalimaan paljastumat ovat keskeisiä sammalten kasvupaikkoja molemmissa elinympäristöissä.

Perinnebiotooppien hoidon laatuun kiinnitettävä huomiota

Laidunnuksen jatkuvuudesta huolehtiminen ei tutkimuksen mukaan riitä laitumien monimuotoisuutta tukevan käytön ainoaksi ohjenuoraksi. Perinnebiotooppeja ei esimerkiksi tule laiduntaa samassa aitauksessa lannoitettujen nurmilaidunten kanssa. Vaikka perinnebiotoopille ominainen lajisto tällöin pääpirteissään säilyisikin, ovat monet rehevöitymiselle herkät lajit vaarassa kadota nurmilaidunyhteyden myötä.

Tuoreilla niityillä melko voimakas laidunnus ylläpitää parhaiten sammalten monimuotoisuutta ja siitä hyötyvät myös putkilokasvit. Hylättyjen tuoreiden niittyjen sammalyhteisöjä on myös mahdollista ennallistaa laiduntamalla, kunhan niitä laidunnetaan riittävästi. Alueellisesti laidunnuspainetta kannattaa kuitenkin vaihdella, sillä monien muiden eliöryhmien tiedetään hyötyvän vähäisemmästä laidunnuksesta.

Metsälaitumet tarjoavat sammalille runsaasti erilaisia kasvupaikkoja. Maapohjan ja kivien lisäksi elävä ja kuollut puuaines kelpaavat monen lajin kasvualustaksi. Sammalten monimuotoisuus metsälaitumella riippuukin voimakkaasti kasvualustojen monimuotoisuudesta. Varsinkin puustorakenteen monotonisuus vaikuttaa kuitenkin olevan metsälaidunten yleinen ongelma. Metsälaitumilla olisikin pyrittävä lisäämään niin lahopuun määrää kuin elävän puuston ikärakenteen, lajiston ja tiheyden vaihtelua. Tämä lisäisi sammalten ohella myös monen muun eliöryhmän monimuotoisuutta.

Miten perinnebiotoopit säilytetään?

Modernin tehomaatalouden myötä perinnebiotoopit ovat huvenneet murto-osaan sadan vuoden takaisesta, sillä niiden käyttö ei sellaisenaan edistä nykymaatalouden tuotantotavoitteiden toteutumista. Perinnebiotooppien säilyminen onkin nykyisin täysin maatalouden ympäristötukien varassa ja alttiina poliittisille muutoksille. Uusia ideoita luonnonlaitumien ja -niittyjen hoidon lisäämiseksi kaivattaisiin kipeästi.

Takala kiersi laitumia Somerolla Häntälän ja Talvisillan kylien alueella sekä Kiteeltä Valtimolle ulottuvalla alueella. Väitöstutkimuksen rungon muodostivat yli 900 kasviruutua, joilta määritettiin sammallajit peittävyyksineen.

FM Tuomo Takalan biologian alaan kuuluva väitöskirja Bryophytes in Semi-natural Rural Biotopes tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä on dosentti, yli-intendentti Risto Virtanen Oulun yliopistosta ja kustoksena professori Riitta Julkunen-Tiitto Itä-Suomen yliopistosta.

Tuomo Takala on kirjoittanut ylioppilaaksi Virolahden lukiosta vuonna 2005. Hän on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon Itä-Suomen yliopistossa vuonna 2010.

Väittelijän painokelpoinen kuva löytyy osoitteesta: https://www.uef.fi/ajassa/vaitoskuvat

Lisätietoja: Tuomo Takala, p. 0449118160, tuomot(at)student.uef.fi

Puhelinnumeroa ei saa julkaista.

Yrityksestä

Itä-Suomen yliopisto on yksi Suomen suurimmista tiedeyliopistoista. Yliopiston toiminnassa korostuu monitieteisyys. Opetusta on yli sadassa pääaineessa. Tasokkaan opetuksen lisäksi yliopisto tarjoaa opiskelijoilleen nykyaikaisen opiskeluympäristön, jota kehitetään jatkuvasti. Yliopistolla on kampukset Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa. Tiedekuntia on neljä: filosofinen tiedekunta, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, terveystieteiden tiedekunta sekä yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Yliopistossa on noin 15 000 opiskelijaa ja se työllistää lähes 2 800 henkilöä.

Yhteyshenkilöt

  • Itä-Suomen yliopisto
    Joensuu / Kuopio / Savonlinna
    http://www.uef.fi
  • Joensuun kampus
    Yliopistokatu 2, PL 111, 80101 Joensuu
  • Kuopion kampus
    Yliopistonranta 1, PL 1627, 70211 Kuopio
  • Savonlinnan kampus
    Kuninkaankartanonkatu 5-7, PL 86, 57101 Savonlinna

Tilaa