UEF väitös 6.6.: Vauvaiän minipuberteetti kuuluu normaaliin kehitykseen

Väitös lastentautien alalta

Väittelijä: LL Tanja Kuiri-Hänninen

Aika ja paikka: 6.6.2015 klo 12, Kuopion yliopistollinen sairaala, Auditorio 1

Vauvaiän minipuberteetin eroja keskosten ja täysiaikaisina syntyneiden lasten välillä selittää kehitysikä ja täysiaikaisten lasten pitempi altistus korkeille kohdunsisäisille hormonipitoisuuksille, osoitti Itä-Suomen yliopistossa tarkastettava Tanja Kuiri-Hännisen väitöstutkimus.

Pian syntymän jälkeen vauvojen sukupuolihormonieritys käynnistyy ja hormonitasot nousevat muutaman kuukauden ajaksi aikuisen tasoja vastaaviksi. Tämä vauvaiän minipuberteetiksikin kutsuttu ilmiö kuuluu normaaliin kehitykseen ja se kuvattiin ensimmäisen kerran jo 1970-luvulla, mutta edelleenkään ilmiön vaikutuksia tai merkitystä myöhemmälle kehitykselle ei tarkkaan tunneta.

Väitöstutkimuksessa seurattiin 125 lapsen minipuberteetin aikaisia sukupuolihormonitasoja sekä hormonien kohdekudosvaikutuksia kuukausittain viikon iästä puolen vuoden ikään saakka. Lapsista 58 oli täysiaikaisina syntyneitä ja 67 keskosia. Hormonitasoja määritettiin virtsanäytteistä, joiden kerääminen on lapselle kivutonta.

Minipuberteetin aikaisilla kohonneilla sukupuolihormonitasoilla todettiin kohdekudosvaikutuksia sekä tyttö- että poikavauvoilla. Keskospojilla todettiin täysiaikaisena syntyneitä poikia korkeammat gonadotropiini- ja testosteronitasot ja myös kohdekudosvaikutukset eli kivesten ja peniksen kasvu oli heillä nopeampaa. Tyttövauvoilla havaittiin ultraäänitutkimuksissa munasarjojen munarakkuloiden kasvua ja tämän myötä myös munarakkulaperäisen naissukupuolihormonin eli estradiolin pitoisuudet nousivat. Koska loppuraskaudessa istukka erittää suuria määriä estradiolia, olivat estradiolin kohdekudokset, rintarauhanen ja kohtu, täysiaikaisilla tytöillä selvästi suurempia heti syntymän jälkeen kuin keskostytöillä. Täysiaikaisilla tytöillä rintarauhasen tai kohdun koko ei suurentunut enää syntymän jälkeen. Sen sijaan keskostytöillä kohtu ja erityisesti rintarauhanen kasvoivat minipuberteetin aikana ja kasvu oli yhteydessä tytön omaan estradiolieritykseen. Minipuberteetin aikana havaittiin myös sekä tyttö- että poikavauvoilla sukupuolihormoniriippuvaisia ihomuutoksia eli talirauhasten kasvua ja aknea.

Tutkimuksen pitkittäisasetelman ansiosta muutoksia ryhmien välillä pystyttiin vertailemaan sekä kalenteri-iän eli syntymähetkestä määritetyn iän että kehitysiän eli hedelmöityshetkestä määritetyn iän mukaan ja havaittiin, että eroavaisuudet keskosten ja täysiaikaisten vauvojen välillä selittyivät suurelta osin kehitysiällä. Tämän perusteella minipuberteetin sukupuolihormonieritys näyttääkin olevan kehitysiän säätelemä tapahtuma. Havaitut erot keskosten ja täysiaikaisten lasten hormonitasoissa ja kohdekudosvaikutuksissa selittyivät eroilla aivolisäke-sukurauhas-akselin kypsyydessä ja toisaalta erityisesti estradiolin kohdekudosvaikutusten osalta myös täysiaikaisten lasten pidemmässä altistumisessa loppuraskauden korkeille kohdunsisäisille hormonipitoisuuksille.

Tutkimustulokset vahvistivat, että minipuberteetin sukupuolihormonierityksellä on biologisia vaikutuksia lisääntymisjärjestelmän kohde-elimissä ja myös ihossa. Toisaalta sukupuolihormoneilla tiedetään olevan vaikutuksia myös muun muassa kasvuun, luuston kehitykseen, kehonkoostumukseen sekä aivojen psykoseksuaaliseen kehitykseen, ja epidemiologisten tutkimusten perusteella sikiökausi ja varhainen imeväisikä voivat olla tärkeitä ajanjaksoja kehon ohjelmoitumisen kannalta. Nämä tutkimustulokset muodostavatkin perustan minipuberteetin sukupuolihormonierityksen mahdollisia myöhäisvaikutuksia selvittäville jatkotutkimuksille.

Lääketieteen lisensiaatti Tanja Kuiri-Hännisen väitöskirja Postnatal Hypothalamic-Pituitary-Gonadal Axis Activation (i.e., Minipuberty) in Full-term and Preterm Infants: Longitudinal Assessment of Hormone Levels and Target Tissue Effects (Imeväisiän hypotalamus-aivolisäke-sukurauhanen-akselin aktivaatio eli minipuberteetti täysiaikaisina ja keskosina syntyneillä lapsilla: Hormonitasot ja kohdekudosvaikutukset pitkittäisasetelmassa) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Jorma Toppari Turun yliopistosta ja kustoksena professori Raimo Voutilainen Itä-Suomen yliopistosta.

Tanja Kuiri-Hänninen on syntynyt vuonna 1976 Pyhäselässä ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1995 Pyhäselän lukiosta. Hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Kuopion yliopistossa vuonna 2004.

Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa http://www.uef.fi/ajassa/vaitoskuvat

Lisätietoja: Tanja Kuiri-Hänninen, p. 050 3662444, tanja.kuiri-hanninen@kuh.fi

Yhteystietoja ei saa julkaista.

Yrityksestä

Itä-Suomen yliopisto on yksi Suomen suurimmista tiedeyliopistoista. Yliopiston toiminnassa korostuu monitieteisyys. Opetusta on yli sadassa pääaineessa. Tasokkaan opetuksen lisäksi yliopisto tarjoaa opiskelijoilleen nykyaikaisen opiskeluympäristön, jota kehitetään jatkuvasti. Yliopistolla on kampukset Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa. Tiedekuntia on neljä: filosofinen tiedekunta, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, terveystieteiden tiedekunta sekä yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Yliopistossa on noin 15 000 opiskelijaa ja se työllistää lähes 2 800 henkilöä.

Yhteyshenkilöt

  • Itä-Suomen yliopisto
    Joensuu / Kuopio / Savonlinna
    http://www.uef.fi
  • Joensuun kampus
    Yliopistokatu 2, PL 111, 80101 Joensuu
  • Kuopion kampus
    Yliopistonranta 1, PL 1627, 70211 Kuopio
  • Savonlinnan kampus
    Kuninkaankartanonkatu 5-7, PL 86, 57101 Savonlinna

Tilaa