Yliopistouudistuksen tavoitteista huolimatta tutkijanuran ongelmat jatkuvat

Yliopistolakiuudistuksen yhtenä tavoitteena oli yliopistojen henkilöstöpolitiikan parantaminen sekä tutkijanuran houkuttelevuuden lisääminen. YTT Antero Puhakan, KT Juhani Rautopuron ja YTT Visa Tuomisen tutkimuksen mukaan tässä ei ole onnistuttu.

Tutkimuksen aineistona oli Tieteentekijöiden liiton kolmen vuoden välein toteutetut jäsenkyselyt vuosilta 1998–2013. Tarkastelussa oli kaikkiaan 6 135 yliopistossa työskentelevän tutkijan ja opettajan vastaukset. Tutkimuksen pääpaino oli tutkijanuran houkuttelevuuden ja sen parantamisen selvittämisessä.

Tulokset osoittavat, että tutkijanurassa on yliopistolain tavoitteista huolimatta edelleen suuria ongelmia. Väitelleiden tutkijoiden määräaikaisuudet ovat pysyneet korkealla tasolla. Vuonna 2013 yliopistossa työskentelevistä väitelleistä tutkijoista määräaikaisia oli peräti 61 prosenttia. Myöskään työsuhteen pituus ei heillä ole juurikaan noussut. Viidentoista vuoden tarkasteluajanjaksolla määräaikaisuuden pituus on noussut vain kolme kuukautta, keskimääräinen pituus oli 30,5 kuukautta vuonna 2013. Yliopistojen opettajat ja tutkijat joutuvat tämän lisäksi hyvin usein maksamaan itse työhönsä liittyvien matkojen kustannuksista. Vuonna 2013 yli 40 prosenttia ei saanut aina tehtäviinsä liittyvistä työmatkoista päivärahoja.

Tutkimuksen tekijät kysyvät, selittävätkö pätkätyöt, yliopistojen työntekijäistyminen, jatkuva epävarmuus ja yliopistojen sitoutumattomuus tutkijoihinsa ja opettajiinsa sitä, miksi Suomi on 2000-luvulla jäänyt selvästi jälkeen monista OECD-maista tutkimuksen vaikuttavuuden osalta. Väitelleiden tutkijoiden siirtyessä lyhytaikaisen ulkopuolisen rahoituksen perässä projektista toiseen syvällinen paneutuminen asioihin kärsii. Määräaikaisuuksiin liittyvät ongelmat ja riippuvuus ulkoisesta rahoituksesta ovatkin uhkaamassa yliopistojen perustehtävää – vapaan tutkimuksen edistämistä.

Artikkeli Tutkijanuran eriarvoistuminen pysyy ja pahenee – yliopistolain tavoitteiden saavuttamattomuus julkaistaan kesällä ilmestyvässä Helena Aittolan ja Jani Ursinin toimittamassa Eriarvoistuva korkeakoulutus? -kirjassa.

Lisätietoja: YTT, yliopistonlehtori Antero Puhakka, Itä-Suomen yliopisto, yhteiskuntatieteiden laitos 050 401 1123

Yrityksestä

Itä-Suomen yliopisto on yksi Suomen suurimmista tiedeyliopistoista. Yliopiston toiminnassa korostuu monitieteisyys. Opetusta on yli sadassa pääaineessa. Tasokkaan opetuksen lisäksi yliopisto tarjoaa opiskelijoilleen nykyaikaisen opiskeluympäristön, jota kehitetään jatkuvasti. Yliopistolla on kampukset Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa. Tiedekuntia on neljä: filosofinen tiedekunta, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, terveystieteiden tiedekunta sekä yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Yliopistossa on noin 15 000 opiskelijaa ja se työllistää lähes 2 800 henkilöä.

Yhteyshenkilöt

  • Itä-Suomen yliopisto
    Joensuu / Kuopio / Savonlinna
    http://www.uef.fi
  • Joensuun kampus
    Yliopistokatu 2, PL 111, 80101 Joensuu
  • Kuopion kampus
    Yliopistonranta 1, PL 1627, 70211 Kuopio
  • Savonlinnan kampus
    Kuninkaankartanonkatu 5-7, PL 86, 57101 Savonlinna

Tilaa