Ville Mäkäläinen: Espoo Unitedin konkurssi kertoo huonosta seurajohtamisesta ja puutteista korisliiton toiminnassa
Espoo Unitedin konkurssi kertoo paitsi kestämättömästä seurajohtamisesta, myös Koripalloliiton puutteellisista kyvyistä tukea ja kontrolloida kotimaista seuratason koripalloilua, kirjoittaa peliyhtiö Unibetin koripalloasiantuntija, Espoo Unitedissa itsekin viime kaudella pelannut Ville Mäkäläinen kolumnissaan.
Tiistaina kerrottiin, että Espoo Unitedin tarinaan oli kirjoitettu viimeinen luku.
Tämä on surullinen uutinen koripalloihmisille. Jälleen kerran näyttää siltä, että Suomen Koripalloliitolla on käsissään mätä muna – konkurssiin mennyt joukkue.
Espoo United tuli suomalaiselle koripallokartalle melkoisella ryminällä. Toiseksi korkeimmalle sarjatasolle rakennettiin liigatason joukkue, jota johtamaan palkattiin menestynyt pelintekijä Jeb Ivey. Ivey on voittaja. Voittajat taas ovat kalliita: Iveyn palkka saattoi olla muhkeampi kuin monen samalla sarjatasolla pelaavan joukkueen kokonaisbudjetti. Iveyn tueksi saapui Omar Calhoun maineekkaasta Connecticutin yliopistosta kahden vuoden sopimuksella. Tähän lisättiin vielä liigassa marinoidut veteraanit Jouko Järvinen, Tero Laitinen, Lauri Toivonen sekä tietysti allekirjoittanut eli V-Mäk. Yhdellä sanalla sanoen joukkue oli kallis.
Nousu tapahtui Unitedin kaadettua finaaleissa Lahti Basketballin. Nopeaa nousua seurasi kuitenkin vähintään yhtä nopea lasku. Jo ennen kauden alkua puskaradion taajuuksilla pohdittiin, pystyykö United viemään kauden kunnialla loppuun. Sama laulu soi mollivoittoisesti myös seuran toisen lajin, jääkiekon, ympärillä.
Nyt konkurssi on virallinen. Miten käy espoolaisen pääsarjakoripallon?
Ensinnäkin, miksi Espoossa käy jatkuvasti näin? Ensin Honka ja nyt Espoo United. Puuttuuko toiminnasta yhtenäisyys ja pitkäjänteisyys? Espoossa on kautta aikain maksettu pelaajille ”stadin palkkoja” – tai ainakin näin on etukäteen luvattu. Korkeat palkat ja tyhjät katsomot eivät kuitenkaan rakenna tuottavaa yhtälöä. Tällä kaudella Espoo Unitedilla ei silminnähden ollut juurikaan yhteistyökumppaneita, joten palkat maksettiin suoraan omistaja Jussi Salonojan merkkilompakosta. Se on pitemmän päälle kestämätön tilanne.
Unitedin tapauksessa mieleen hiipii väistämättä kysymys, että toimivatko Koripalloliiton lisenssikomitean kriteerit lainkaan? Miten United sai ylipäätään lisenssin kaudelle 2017–2018? Pyöritelläänkö lisenssikomiteassa turhia papereita sen sijaan, että keskityttäisiin seurojen todellisiin ongelmiin? Pitäisikö seuroille luoda konkreettisia toimintamalleja, joiden avulla taloudellista tilannetta voisi parantaa? Voisiko liigan tuotteistaa paremmin? Kuka myy ja mitä?
Lisenssi, jolla United pelasi, kuuluu Tapiolan Hongalle. Toivon todella, etteivät Unitedin velat siirry yhden Suomen suurimman junioriseuran leveille harteille. Hongan lisenssillä Unitedin seuraaja ei liigassa palloile.
Miten tämä kaikki on mahdollista?
Lähes jokaisen kauden jälkeen moni joukkue painii mittavien talousvaikeuksien kanssa – kirjaimellisesti taistelee olemassaolostaan. Liitto kyllä laulaa buumista ja palveluksesta, jonka se on tehnyt seuroille Susijengin muodossa. Todellisuudessa tämä buumi on kuin sosiaalinen media. Kun olet itse siinä kuplassa, et välttämättä huomaa asioiden todellista tilaa. EM-kisat oli kyllä menestys, mutta se ei ole näkynyt millään tavalla paikallisesti Korisliigassa. Yleisömäärät ovat laskeneet, ja ilman Salon Vilppaan mainiota meininkiä luvut olisivat vieläkin karummat.
Seuraava kysymys on: nostetaanko joku joukkue Unitedin tilalle liigaan? Siitä ponnahdetaan suoraan seuraavaan kysymykseen: haluaako kukaan edes nousta? Korisliiga ei juuri lisätuloja tuo, mutta kulut taas vähintään kaksinkertaistuvat. Se ei ole kovin mehevä yhtälö, etenkin kun varoittavia esimerkkejä syntyy kuin sieniä sateella.
Koripalloliitossa toistetaan mainoslausetta, kuinka ”Korisliiga on päätuote 8 kuukautta vuodessa.” Miten se näkyy yhtään missään? Kuinka Korisliiga on brändätty ja kuinka sitä myydään? Mielestäni ei kovinkaan hyvin.
Uskoa tulevaisuuteen antaa sentään Ari Tammivaaran palkkaaminen liiton nokkamieheksi. Tammivaara tunnetaan jämäkkänä johtajana, joka ei käytä aikaa mihinkään turhaan. Susijengi tarvitsee pelaajia, ja käsittääkseni Korisliiga on siihen hyvä väylä. Susijengi on kerrassaan mahtava asia, mutta Korisliigan pitää oikeasti olla se päätuote 8 kuukautta.
Ville Mäkäläinen
Teksti on Unibetin omaisuutta, mutta sitä saa käyttää vapaasti lähteen mainiten.
Lisätietoja: Antti Tikka, antti.tikka(a)kindredgroup.com
Kindred Group (entinen Unibet Group) on yksi Euroopan suurimmista online-pelejä ja digitaalisia sisältöjä tarjoavista yhtiöistä. Tukholman Nasdaq OMX Nordic Exchange -pörssiin listattu Kindred Group sisältää 14 asiakasbrändiä, joilla on yli 16,5 miljoonaa asiakasta maailmanlaajuisesti. Kindred valittiin marraskuussa 2016 vuoden parhaaksi ja vastuullisimmaksi peliyhtiöksi. Kindred on Euroopan suurimpien rahapeli- ja vedonlyöntiyhteisöjen etujärjestön EGBA:n (European Gaming and Betting Association) perustajajäsen. Yhtiö on eCOGRA:n (e-Commerce Online Gambling Regulation and Assurance) auditoima ja sertifioima vastuullinen toimija. Lisätietoja yhtiöstä löytyy osoitteesta www.kindredplc.com.
