Laaja tutkimus metsästysmatkailusta julki

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti on tänään julkaissut tutkimuksen siitä, mitä kaupallisia malleja metsästyksen ympärille on syntynyt valtion mailla. Metsähallituksen tilaama tutkimus kertoo, miten Pohjois-Suomessa hyödytään hirven ja pienriistan metsästyksestä.

Tutkimusjulkaisu löytyy Ruralia-instituutin internet-sivuilta: http://www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/uusimmat.htm Metsähallitus kommentoi tutkimusta erillisessä tiedotteessa. - - Tutkimus koskee niin sanottua vapaan metsästysoikeuden aluetta, mikä tarkoittaa metsästyslain 8 §:n määrittelemiä Lapin ja Oulun läänin kuntia. Tällä alueella paikallisilla metsästäjillä on lain suojaama oikeus metsästää valtion mailla oman asuinkuntansa alueella. Pienriistan osalta rajallisesta saaliista kilpailevat paikalliset metsästäjät, metsästysmatkailuyritykset ja lupametsästäjät. Lupien jako ei huoleta paikallisia metsästäjiä, niin kauan kuin se ei uhkaa heidän vapaata metsästysoikeuttaan. Metsästysmatkailuyrityksillä ei ole vuoden 2005 metsähallituslain muutoksen jälkeen ollut oikeutta välittää valtion maiden metsästyslupia, mutta yrittäjien mukaan pienriistalupien myöntäminen yritysten käyttöön on heille kannattavan ja toimivan elinkeinon ehto. Yrittäjät näkevät pienriistalupien helpottavan muun muassa tuotteistusta, markkinointia, asiakashankintaa ja suunnittelua. Kuitenkin lupametsästäjistä 55 % vastustaa metsästyslupien myöntämistä yrityksille, koska sen koetaan kaventavan omatoimisten metsästäjien luvansaantimahdollisuuksia. Tulosten mukaan merkittävän lupaosuuden siirtämistä metsästysmatkailuyrittäjille ei kuitenkaan voida pitää sosiaalisesti kestävänä. Tällä hetkellä hirvenmetsästysasiakkaat valtion mailla tyypillisesti osallistuvat seuran hirvijahtiin ja hirvilupa on peräisin seuran kiintiöstä. Toisen mallin mukaan asiakkaista voitaisiin koota seurue, jolle haettaisiin omaa alueosoitusta ja kaatolupaa. Tämä toimintamalli olisi tutkimuksen valossa kuitenkin sosiaalisesti kestämätön vapaan metsästysoikeuden alueella, koska tällöin asiakkaat kilpailisivat paikallisten metsästäjien kanssa hirviluvista eivätkä seurat saisi ulkopuolisista taloudellista hyötyä. Seurojen kaupalliseen hirvenmetsästystoimintaan suhtaudutaan nykylaajuudessa neutraalisti, koska tulot käytetään seuran investointeihin ja yhteiseen toimintaan. Metsästyslain mukaan metsästysmahdollisuus valtion mailla tulee ensisijaisesti tarjota sellaiselle metsästäjälle, jolla ei sitä muuten kohtuullisesti ole. Tätä ei kuitenkaan käytännössä toteuteta hirveen eikä pienriistaan. Hirven kohdalla seurueeseen voi liittyä jälkikäteen ja pienriistaluvat myydään ostojärjestyksessä. Koska ekologisen kestävyyden vuoksi metsästysluvat ovat rajallinen resurssi, on huomioitava, että niiden jakamisessa on kyse arvopäätöksistä. Ratkaisujen tekeminen edellyttää poliittista päätöstä siitä, missä määrin priorisoidaan syrjäseutujen elinkeinomahdollisuuksia ja missä määrin virkistysmetsästystä. Metsähallituksen rahoittamaa tutkimusta varten haastateltiin 91 metsästyksen toimijaa ja asiantuntijaa sekä toteu-tettiin kyselytutkimus lupametsästäjille ja metsästysmatkailuyrityksille. Lisätietoja: Susanna Keskinarkaus (tutkimus) 050-415 1153 susanna.keskinarkaus@helsinki.fi Anne Matilainen (tutkimus) 050-415 1156, anne.matilainen@helsinki.fi Jukka Bisi (kommentit) 0205 64 6611, jukka.bisi@metsa.fi Julkaisu: Susanna Keskinarkaus, Anne Matilainen ja Sami Kurki: Metsästysmatkailun toimintamallit ja niiden kestävyys valtion mailla, Julkaisuja 18, 2009, 71 s.

Yrityksestä

Metsähallitus tuottaa luonnonvara-alan palveluja monipuoliselle asiakaskunnalle kansalaisista suuryrityksiin. Toimintamme perustuu valtion maa- ja vesialueiden asiantuntevaan ja yhteistyöhakuiseen käyttöön.

Tilaa