Saimaannorppa entistä uhanalaisempi - kalanpyydykset ja ilmastonmuutos ovat yhdessä liikaa
Erittäin uhanalaisen saimaannorpan merkittävin suora kuolinsyy on hukkuminen takertuneena kalanpyydyksiin. Epäsuora, mutta yhä yleisempi syy saimaannorpan hälyttävään vähenemiseen on se, ettei pesintä tai lisääntyminen onnistu. Poikasia kuolee huomattavasti enemmän kuin ennen, koska pesintään sopivia kinoksia ei ole ollut riittävästi. Muilla tekijöillä, kuten ympäristömyrkyillä, ei ole havaittu olevan vaikutusta kannan kehitykseen.
Kahtena viime vuonna pesäkuolleisuus on ollut n. 30 % syntyneistä. Normaalitalvina pesäkuolleisuus on vain n. 8 %. Ilmaston lämpenemisen aiheuttama pesäkuolleisuus ei nykytiedon mukaan yksinään aiheuttaisi saimaannorpan sukupuuttoa, koska normaalioloissa norppakanta kestää nyt havaitun noin 30 % pesäkuolleisuuden. Pesä- ja kalanpyydyskuolemat yhdessä ovat liikaa ja kehitys on kääntynyt kohti sukupuuttoa.
Norppakanta on kasvanut hitaasti viime vuosiin asti, mutta sekä vuonna 2006 että 2007 arvioitu kuolevuus oli n. 70 yksilöä ja kanta pieneni kumpanakin vuonna n.10 norpalla. Koska kahtena viime vuonna ylimääräinen kuolleisuus on kohdistunut alle yksivuotiaisiin norppiin, kannassa on nyt kaksi peräkkäistä, erittäin pientä ikäluokkaa. Kun ne viiden vuoden ikäisinä vuosina 2011 ja 2012 saavuttavat sukukypsyyden, odotetaan myös syntyvyyden alenevan. Jos nykyinen tilanne jatkuu tulevina vuosina, saimaannorppakanta voi romahtaa melko nopeasti.
Kalanpyydysten aiheuttamat kuolemat saatava nopeasti vähenemään
Pesäkuolleisuutta ei enää juuri voida suojelutoimin vähentää. Myöhäinen jäätyminen aiheuttaa myös pesimäpaikkojen muutoksia, ja norppia siirtyy pois suojelualueilta. Tämä heikentää nykyisen suojelun tehoa.
Vuosina 2000–2005 pesinnän ja imetyksen jälkeen vieroitettujen poikasten kuolisyistä 67 % on johtunut kalanpyydyksistä ja 33 % muista, osin selvittämättömistä syistä. Tämä vastaa suunnilleen kahtakymmentä alle yksivuotiaan norpan vuosittaista kuolemaa kalanpyydyksiin. Suuri osa kuolemista (n. 46 %) tapahtuu 15.4. ja 30.6. välisenä aikana. Uusi ilmiö 2000-luvulla verrattuna 1990-lukuun on tammikuun kalanpyydyskuolleisuus, joka johtuu talviverkkokalastuksesta.
Kalastuslain mukaisella asetuksella on onnistuttu ehkäisemään aikuisten norppien kalanpyydyskuolleisuuden kasvu. Keväisin on vapaaehtoisin verkkokalastuksen rajoituksin (15.4.–30.6.) pystytty vähentämään nuorten norppien pyydyskuolemia. Tämän suojelumenetelmän tehoa ei ole viime vuosina saatu parannettua.
Saimaalla on ryhdyttävä nopeasti ja entistä tehokkaammin ehkäisemään nuorimpien norppien menehtyminen kalanpyydyksiin. Kalastusrajoituksin tulee lisätä juuri vieroitettujen kuuttien mahdollisuutta selvitä elossa ensimmäisestä elinvuodestaan, sanoo suojelubiologi Tero Sipilä Metsähallituksesta.
Lisätietoja:
Tero Sipilä, suojelubiologi, Metsähallitus, puh. 0400 659 668, 0205 64 5912
Tuomo Kokkonen, suojelubiologi, Metsähallitus, puh 0403525078, 0205 64 5910
Kannan seurantatietoja 2000 - 2007: www.metsa.fi/saimaannorppa
