Suurharvinaisuus löytyi Kuhmon luontokartoituksissa
Perhosiin kuuluvan idänsiilikkään luultiin jo kauan sitten hävinneen Suomesta. Metsähallituksen luontopalvelujen työntekijä löysi heinäkuun alussa Kuhmosta kookkaan, siivistään repaleisen ja jo kuolleen mustaraitaisen perhosen. Myöhemmin varmistui, että kyseessä oli yksi Euroopan harvinaisimmista ja arvoituksellisimmista perhosista – idänsiilikäs. Lajin löytö on aina todellinen sensaatio perhosharrastajien keskuudessa. Havainto tehtiin valtionmaiden suojelualueiden luontotyyppi-inventointien yhteydessä.
Idänsiilikäs (Borearctia menetriesii) kuuluu aitosiilikkäisiin ja on kansainvälinen suurharvinaisuus. Suomessa laji löytyi edellisen kerran sensaatiomaisesti vuonna 2002 Lieksasta pyörätieltä. Tämän lisäksi Suomesta tunnetaan vain neljä varmaa havaintoa 1900-luvun alkupuolelta. Euroopassa on lajista tehty harvoja havaintoja Venäjän Karjalasta, ja Euroopan ulkopuolella yksittäisiä havaintoja on saatu läpi Siperian Venäjän Kauko-Itään Kazakhstania, Mongoliaa ja Kiinaa myöten. Sodasta selvinneet perhosen toukat Perhostutkija Reima Leinonen Kajaanista kertoo, että lajista on Kuhmosta myös yksi aiempi, mutta epävarma havainto vuodelta 1939, jolloin Havukan talon palvelustyttö sai kiinni suuren perhosen, mutta se pääsi karkuun. Tyttö piirsi tutkija Osmo Heikinheimolle perhosen värikynillä, ja kuva muistuttaa erittäin paljon idänsiilikästä. Viimeistä edellinen havainto Suomesta on peräisin 1940-luvulta, jolloin joukko luontoharrastajia retkeili Pyhä-Häkin kansallispuistossa. Tällöin kovakuoriaisharrastaja Sten Stockmannin löytämä naarasyksilö ehti munia 32 munaa hyönteislaatikkoon. Näistä lopulta kaksi yksilöä, koiras ja naaras, aikuistuivat. Aivan itsestään selvää ei näidenkään perhosten selviytyminen ollut, sillä osan toukista kasvatettavakseen saanut Harry Krogerus otti ne mukaansa rintamalle jatkosodan aikana. Krogeruksen korsu sai osuman ja laatikko, jossa toukat olivat, syttyi tuleen. Tarinan mukaan Krogerus sammutti laatikon asetakillaan. Hävinneeksi luokiteltu mystinen laji Idänsiilikäs on Euroopan toiseksi suurin siilikäslaji. Edellisessä lajien uhanalaisuuden arvioinnissa vuonna 2000 se tulkittiin uusien havaintojen puuttuessa jo Suomesta hävinneeksi. Uusien löytöjen myötä luokitus tulee muuttumaan, sillä löydöt viittaavat siihen, että idänsiilikäs yhä esiintyy Suomessa. On kuitenkin ilmeistä, että emme tiedä tämän mystisen perhosen elintavoista tai elinympäristövaatimuksista mitään. Sen on uskottu olevan vanhoista metsistä riippuvainen, mutta kaikki suomalaiset havainnot eivät ole yhdistettävissä vanhoihin metsiin. Ilmeisesti laji suosii elinympäristöjä, jotka ovat talvisin ja öisin kylmiä, mutta päivisin ja kesäisin aurinkoisia ja lämpimiä. Idänsiilikkään toukkien kehitys on kaksivuotinen. Aikuiset perhoset lentävät todennäköisesti vain kolmisen viikkoa kesä-heinäkuun vaihteen tienoilla, ja ilmeisesti vain aikaisin aamulla. Lisätietoja: Metsähallitus, suojelubiologi Mervi Laaksonen gsm 040-7322963, sähköposti: mervi.laaksonen(at)metsa.fi Metsähallitus, suojelubiologi Ari Rajasärkkä gsm 0400-867829, sähköposti: ari.rajasarkka(at)metsa.fi Suomen Perhostutkijain Seuran jäsen Reima Leinonen, gsm 040 529 6896, luennoi Helsingissä Tieteiden talossa (Kirkkokatu 6) tänään 14.10.2009 ja on tavattavissa klo 18-18.30 sekä seuran kokouksen jälkeen.
