Maaseutuyrittäjyydellä on monet kasvot

MTK-TIEDOTE 6.11.2002 Maaseutuyrittäjyys on Suomen vanhimpia ammatteja eikä uusinta uutta niin kuin helposti annetaan ymmärtää. MTK:n valtuuskunnan puheenjohtaja Juha Saikkonen valottaa maaseutuyrittäjyyden monia kasvoja puheessaan maaseudun yritystoimintaseminaarissa 6.11. 2002. "On pitkä matka Suhmuraan" - seminaari pidetään Pyhäselän Suhmurassa. MAASEUTUYRITTÄJYYDELLÄ ON MONET KASVOT Maaseutuyrittäjyys tuodaan yleensä esille uusimpana uutena ja viimeisimpänä maaseudun trendinä. Puhutaan jopa maaseudun uudesta yrittäjyydestä. Näkökulma on varmasti perusteltu, muttei ainoa. Maaseutuyrittäjyys kun on Suomen vanhimpia ammatteja! Maaseutu on aina ollut monipuolisen yrittäjyyden koti. Ajassa taakse päin maaseutu oli lähes täysin omavarainen. Syötiin lähiruokaa ja käytettiin lähipalveluja - yleensä muuta ei ollut tarjollakaan. Jokaisessa talossa oli maaseutuyrittäjyyttä. Tehtiin kenkiä, kankaita, koreja, kiuluja, köysiä, kuparitöitä, kivitöitä, sepäntöitä, hoidettiin sairaita, valmistettiin lääkkeitä, teurastettiin eläimiä ja jalostettiin elintarvikkeita. Listaa voi jokainen jatkaa mielessään. Ja kaikki löytävät esi-isistään aidon maaseutuyrittäjän. EU-jäsenyys antoi potkua EU jäsenyys avasi rajoja tuonnille ja ihmisten liikkumiselle, mutta palautti samalla arvoonsa lähiruuan ja -palvelut sekä maaseutuyrittäjyyden. Suomalainen maatila on ärhäkästi lähtenyt hakemaan strategioita, jotka mahdollistavat elämisen maaseudulla, yrittämisen maatilalla, arvostamamme elämänmuodon. Tutkija Leena Rantamäki-Lahtisen *) selvityksen mukaan maatiloilla toimivista yrityksistä puolet on perustettu 1990-luvulla tai myöhemmin. Ilman maatilataustaa toimivista yrityksistä 63 % on perustettu ennen 1990-lukua. EU-jäsenyyden aiheuttama maatalouden kannattavuuden heikkeneminen on lisännyt tiloilla harjoitettavaa muuta yritystoimintaa ja tilat lähtivät 90-luvulla varautumaan tuottajahintojen laskuun esimerkiksi jatkojalostusta tai maaseutumatkailua kehittämällä. EU-jäsenyyttä ei toki yksin selitä maaseutuyrittäjyyden uutta tulemista. Maatilat ovat olleet ylipäätään oivallista kasvualustaa monialaisen yrittäjyyden leviämiselle. Maatiloilla on vahvat perinteet yrittäjyydestä ja itsensä työllistämisestä. Erityisesti maaseudun naisten työllisyyden heikentyessä oli yrittäjyys usein ainoa ja yleensä myös luonteva vaihtoehto työttömyydelle. Lähiyrittäjyydelle on kysyntää Maaseutuyrittäjyyden kasvua voidaan perustella myös uusien lisääntyvien mahdollisuuksien ja kysynnän avulla. Kuluttajien kiinnostus pienten kotimaisten valmistajien tuotteisiin ja esimerkiksi maaseudun luontoyrittäjien palveluihin on kasvussa. Kysyntää maaseudun tuotteille on tällä hetkellä niin kuluttajien kuin kaupankin suunnalta. Maatilat ja niiden ihmiset tarjoavat loistavia resursseja ja osaamista tämän "uuden kysynnän" tyydyttämiseksi. Maakunnallisuus ja alueellisuus tulevat varmasti olemaan maaseutuyritysten valttina erityisesti elintarvikepuolella ja matkailussa. Perinteet ja maakunnan erityispiirteiden korostaminen ovat monessa maassa paikallisten tuotteiden markkinoinnin kulmakiviä ja tulee korostumaan myös Suomessa. Meillä, jos kenellä Euroopassa, on monimuotoinen maa ja maakunnallisia ominaispiirteitä. Eksotiikkaa koetaan helposti jo oman maan sisälläkin liikutaanpa sitten itä- länsisuunnassa tai kompassineulan suunnassa. Esimerkiksi voidaan ottaa vaikkapa Pohjois-Karjalan vanhat ortodoksiset perinteet, jotka varmasti tarjoavat länsisuomalaiselle yhtä paljon ihmeteltävää kuin monet ulkomaan kohteet. Jo pelkkä sana "tsasouna" maistuu eksoottiselta länsimurretta vääntävälle. Ymmärrettyämme tämän monimuotoisuuden saamme varmasti ahkeralla ja tarkalla markkinoinnilla kuvan syntymään myös ulkomaalaisten matkailijoiden ja asiakkaiden mieliin. Monipuolinen toimialojen kirjo Maaseutuyrittäjyys ja monialaisuus ovat tänä päivänä selviytymisstrategiana jo 27 % maatiloista. Maatalouslaskenta 2000 mukaan 22 000 maatilaa harjoittaa maa- ja metsätalouden lisäksi muutakin yritystoimintaa. Yleisin toimiala on koneurakointi. Sitä harjoitetaan lähes 9 000 tilalla. Maaseutumatkailusta saa tuloja reilu parituhatta (2272) tilaa. Puuta samoin kuin elintarvikkeita jalostetaan kumpaakin reilulla tuhannella maatilalla (1349 + 1065). Muut palvelut, kuten esimerkiksi tilitoimistot ja kiinteistöhuolto tarjoavat toimeentuloa noin 2500 tilalle. Eri toimialojen painotukset vaihtelevat maantieteellisesti. Esimerkiksi turkistarhaus ja energian tuotanto tietyillä alueilla ovat suhteellisesti paljon merkittävämmässä roolissa kuin valtakunnalliset tilastot antavat ymmärtää. Energia-ala ja erilaiset lämpöyrittäjyyden muodot voidaan nostaa kasvavien mahdollisuuden toimialoiksi. Uusiutuvat energialähteet tarjoavat merkittävän määrän työmahdollisuuksia maaseudulla. Tällä hetkellä lämpöyrittäjiä on noin 120. Heidän asiakkaansa ovat pääasiassa kuntia, mutta lämpöyrittäjyyttä voitaisiin laajentaa myös yksityisille lämmön ostajille. Tavoitteena on vuoteen 2010 mennessä saada aikaan 1000 lämpöyritystä. Kasvu on huima ja sen työllisyysvaikutukset ovat merkittäviä, sillä 1000 lämpöyritystä tarjoaa työtä isolle joukolle. Toivottavaa onkin, että kotimaisten energialähteiden käyttöä edistetään lupausten ja tavoitteiden mukaan. Palveluyrittäjyydessä, sanan laajassa merkityksessä, on samoin paljon mahdollisuuksia maaseudulla. Palvelualan yrittäjäksi ryhtymistä ei voi kuitenkaan julistaa perusratkaisuksi, sillä erilaiset maaseutualueet ovat hyvin eriarvoisessa asemassa. Kaupunkien läheisellä maaseudulla ja vahvoilla mökkialueilla palveluyritysten kehittämien on huomattavasti helpompaa kuin syrjäisellä maaseudulla. Kohtuullisella etäisyydellä on oltava riittävästi asiakkaita. Maaseutuyrittämisen edistämisessä on pidettävä kirkkaana mielessä, ettei yritystoimintaan saa yllyttää esimerkiksi puhtaasti resurssipohjalta. Asiakkaita on aina oltava eikä yrittäjyyden edistämisestä saa tulla itsetarkoitusta. Monialaiselle maatilalle on tyypillistä, että toimialoja on samanaikaisesti useita eikä ole harvinaista, että samalla tilalla harjoitetaan viittäkin erityyppistä yritystoimintaa. Tämä monialaisuus kertoo laajasta osaamisesta, mutta sisältää myös riskinsä. Resurssien hajauttamista, vaikeaa kokonaisuuden hallitsemista ja yrittäjän väsymistä pidetään monialayrittäjyyden riskeinä. Toisaalta monialaisuuden rakentamisessa on vahvana motiivina juuri riskien hajauttaminen. Monialaisuus antaa taloudellista liikkumavaraa. Isot kasvitilat monialaisimpia Monialaisuuden yleisyys vaihtelee jonkin verran maantieteellisesti. Lukumääräisesti eniten monialaisia tiloja on Varsinais-Suomessa ja Etelä- Pohjanmaalla, missä maatilojakin on runsaasti. Suhteutettuna alueen tilamäärään monialaisia on eniten Ahvenanmaalla (35 %), Etelä-Savossa (34 %) ja Uudellamaalla (34 % tiloista). Pohjois-Karjalakin yltää yli maan keskiarvon (27%), sillä monialaisia on maatiloista 28,3 % eli 966 maatilaa. Myös maatalouden eri tuotantosuuntien eroavaisuudet näkyvät muun yritystoiminnan yleisyydessä. Erikoiskasvintuotantoa harjoittavista tiloista 37 % ja viljatiloista 31 % on monialaisia, mutta lypsykarjatiloista vain 19 %. Ehkä yllättäen, mutta varmasti myös tuotantosuunnittaisista eroista johtuen, suuremmissa tilakokoluokissa monialaisuus on pieniä tiloja yleisempää. Maaseutuyritystoiminta työllistää maatiloilla kaikkiaan noin 16 000 henkilötyövuotta eli keskimäärin 0,73 henkilötyövuotta monialaista tilaa kohden. On kuitenkin huomattava, että tuo lukumäärä koskettaa huomattavasti suurempaa henkilömäärää, sillä henkilötyövuosissa on mukana paljon osa-aikaisia ja kausityöntekijöitä. Työaika jakaantuu eri työntekijöiden kesken siten, että viljelijöiden osuus on reilu puolet (54,3%), ulkopuolisten työntekijöiden vajaa 20 % (18,8%) ja lopusta osuudesta vastaavat puolisot ja muut perheenjäsenet (18,6% + 8,3 %). Täällä Pohjois-Karjalassa pienyritystoimintaan käytetään 640 henkilötyövuotta 966 maatilalla. Maatilojen ulkopuolista yritystoimintaa unohtamatta Perusmaatilojen ja monialaisten maatilojen lisäksi maaseudulla on Maaseudun pienyritysrekisterin mukaan runsaat 50 000 muuta maaseutuyritystä. Kaikkiaan maaseudulla toimii siis reilut 140 000 yritystä. Maaseudun pienyritysrekisteri koottiin ensimmäisen kerran vuonna 1999. Marraskuun lopussa odotetaan rekisterille päivitystä **). Yritysten määrän kehitys kiinnostaa. Maaseudun elinvoimaisuushan on kiinni siitä, miten hyvin pystymme yritysten lukumäärää kehittämään ja rakentamaan maaseutuyritysten toiminalle parempia mahdollisuuksia. *) Leena Rantamäki-Lahtinen. Monta rautaa tulessa - Monialaisten tilojen vertailu muihin maaseutuyrityksiin. MTT:n selvityksiä 14 (2002) **) MTT julkaisee 26.11.2002 Lisätietoja: valtuuskunnan puheenjohtaja Juha Saikkonen 0400 325590 ------------------------------------------------------------ Lisätietoja saat osoitteesta http://www.waymaker.fi Seuraavat tiedostot ovat ladattavissa: http://www.waymaker.net/bitonline/2002/11/06/20021106BIT00670/wkr0001.doc http://www.waymaker.net/bitonline/2002/11/06/20021106BIT00670/wkr0002.pdf

Tilaa