Etelä-Suomen kotieläintuotanto vähenee 141-ratkaisun seurauksena

Etelä-Suomen kotieläintalouden kansallisen tuen, ns. 141-tuen, määrästä ja maksutavasta viime marraskuussa saavutettu ratkaisu johtaa sika- ja siipikarjatuotannon vähenemiseen. Sianlihantuotanto vähenee MTT:n (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) arvion mukaan jopa 15 - 20 %. Tällöin sianlihaa tuotetaan Suomessa vähemmän kuin kulutetaan.

Kansallisen 141-tuen irrottaminen tuotannosta heikentää tuotannon ja investointien kannattavuutta, ja tuen aleneminen vähentää tuottajien tuloja. Sianlihan vienti vähenee voimakkaasti ja tuonti kasvaa lievästi. Sen sijaan siipikarjanlihantuotanto säilynee lähivuodet ennallaan hyvän kysynnän ja tehokkaan tuotantorakenteen ansiosta.

141-tukiratkaisu nopeuttaa yhdessä korkean viljan hinnan kanssa merkittävästi sikatilojen vähenemistä ja tuotannon keskittymistä suurille sikatiloille. Sianlihan hinta EU:n sisämarkkinoilla ei ole noussut tuotantokustannuksia vastaavasti, jolloin tuen irrottaminen tuotannosta johtaa tuotannon lopettamiseen tiloilla joilla tuotantokustannukset ovat korkeat.

SIIPIKARJATILAT PÄRJÄÄVÄT VIELÄ

Ellei rehuviljan hinta olennaisesti alene tai lihan hinta nouse, merkittävä osa Suomen sikatiloista saattaa lopettaa tuotannon tappiolliseksi muuttuneena toimintana. Sen sijaan viime vuosina tuotantoon voimakkaasti panostaneet tilat jatkavat ja jopa laajentavat tuotantoaan. Nykyistä tuotantokapasiteettia voi jäädä käyttämättä samalla kun uutta kapasiteettia rakennetaan suurille tiloille EU:n komission edellyttämien korkeiden investointitukien turvin. Mikäli pohjoisen tuen alueen (C-tukialueen) tuet maksetaan jatkossakin tuotantosidonnaisina, sianlihantuotannon ja lihateollisuuden painopiste voi siirtyä pohjoisemmaksi. Mikäli myös C-tukialueen tuki irrotetaan pääosin tuotannosta, sianlihantuotanto vähenee jopa viidenneksen.

Siipikarjanlihantuotannolle ennustetaan maailmanlaajuisesti hyviä hintoja ja kysyntää, minkä vuoksi tuotantotuen irtoaminen tuotannosta vaikuttaa vähemmän siipikarjan- kuin sianlihantuotantoon. Siipikarjanlihantuotanto on jo valmiiksi keskittynyt suuriin tuotantoyksiköihin. Tuen irrottaminen ja korkeat rehukustannukset kuitenkin heikentävät kannattavuutta, jolloin kysynnän mahdollinen kasvu katettaisiin aiempaa todennäköisemmin tuontina ulkomailta.

Kananmunantuotannossa 141-ratkaisu johtanee siihen, että merkittävä osa pienistä ja keskisuurista tuottajista lopettaa toiminnan, vienti vähenee ja monella tilalla tuotannon jatkaminen edellyttää kananmunien tuottajahintojen nousua. Tuotanto vastaisi kuitenkin kotimaista kysyntää.

TEURASPAINO NOUSEE JA ELÄINMÄÄRÄ LASKEE

Eläinmäärien perusteella maksettu tuki on kannustanut korkeampaan eläinten lukumäärään ja pienempään teuraspainoon kuin panosten ja tuotteen hintojen suhde markkinoilla antaisivat aihetta. Jatkossa heikkotuottoisia sikoja poistetaan aiempaa enemmän, mutta hyvätuottoisia emakkoja pidetään useamman porsimisen ajan ja lihasikoja kasvatetaan 2 - 5 % korkeampaan teuraspainoon.

Vaikka tuotantotuen aiheuttamien vääristymien poistuminen parantaakin sikatalouden tuottavuutta, korvaa tehostuminen vain osan 141-tukiratkaisun sikatiloille lähivuosina aiheuttamista menetyksistä. Lopulliset vaikutukset riippuvat sianlihan ja rehuviljan hintasuhteesta, joka näyttää jatkuvan lihantuottajille epäedullisena pitkälle vuoteen 2008.

EU:n komissio ja Suomi sopivat 141-tuen määrästä ja maksutavasta marraskuussa 2007. Tuki säilyy naudoilla lähes ennallaan, mutta sioille ja siipikarjalle maksettavan tuen määrä alenee vähitellen alle puoleen vuoteen 2013 mennessä. Eläinmääräperusteinen tuki maksetaan vuodesta 2009 alkaen sikojen ja siipikarjan lukumäärästä riippumatta. Tuen edellytyksenä on, että tila säilyy kotieläintilana. Käytännössä tuki on tuotantoaan jatkaville ja laajentaville sika- ja siipikarjatiloille tuotannosta irrotettua.

Vuonna 2009 tai sen jälkeen tuotannon kokonaan lopettavat sika- ja siipikarjatilat ovat oikeutettuja enintään 20 000 euron 141-tukeen kahden vuoden ajan tuotannon päättymisestä. Pääosa Etelä-Suomen sikatiloista on oikeutettu tähän, koska alle 100 eläinyksikön (434 lihasikapaikkaa tai 143 emakkopaikkaa) tiloja on noin 80 % sikatiloista. Noin puolet sianlihasta tuotetaan kuitenkin tätä suuremmilla tiloilla.

Yrityksestä

MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) on maamme johtava maatalous- ja elintarviketutkimusta sekä maatalouden ympäristöntutkimusta tekevä laitos. Toimimme maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa.

Tilaa

Liitteet & linkit