Kesälaitumella on mahdollista pitää lehmän maitotuotos korkeana

Laitumella tuoretta ruohoa syövät lehmät joutuvat keräämään rehunsa laajalta alueelta. Tästä huolimatta laiduntavien lehmien maitotuotos on joko samaa tasoa tai parempi kuin säilörehulla ruokittujen lehmien tuotos.

Osa-aikainen laidunnus on hyvä vaihtoehto lypsylehmien kokoaikaiselle säilörehuruokinnalle. Laidunruokinta on myös näkyvä osa eettistä maidontuotantoa. Hyvin suunniteltuna lehmien maitotuotokset pysyvät laitumella yhtä korkeina kuin sisäruokinnassa.

Vanhempi tutkija, MMM Auvo Sairanen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:stä havaitsi väitöstutkimuksessaan, että tavallisesti säilörehuruokinnoille tehdyt ruokinnansuunnitteluperiaatteet pätevät myös laitumella.

– Laidunruokinnassa ei löytynyt mitään erityistä tekijää, joka poikkeaisi merkittävästi säilörehuruokinnasta, kunhan laidunkierto on kunnossa ja laitumen rehuarvo otetaan huomioon, hän toteaa.

Ruokintakokeista tietoa ruoan sulavuudesta

Väitöstutkimuksen tavoitteena oli etsiä ruokinnallisia tekijöitä, jotka rajoittavat laiduntavien lehmien maidontuotantoa.

Tutkimus sisälsi yhdeksän eri ruokintakoetta, joissa jaettiin 0–12 kiloa väkirehua kaksi kertaa päivässä lypsyn yhteydessä. Väkirehut olivat kahta koetta lukuun ottamatta teollisia rehuja. Vaihtuvan väkirehumäärän lisäksi lehmillä oli joko vapaa laidunrehun saanti tai rajoitettu laidunmäärä välillä 19–25 kg kuiva-ainetta/lehmä/vuorokausi. Maidontuotantokokeissa määritettiin väkirehun tuotosvasteet, jotka mahdollistavat talousvertailut laidun- ja säilörehuruokinnan välillä.

Yhdessä kokeessa tutkittiin laidunrehun syöntiä rajoittavia ravitsemusfysiologisia tekijöitä. Ravintoaineiden virtausta määritettiin ottamalla näytteitä lehmän pötsistä ja satakerrasta. Ravintoainevirtauksen avulla voitiin tutkia mitä lehmän pötsissä ylipäätään tapahtuu, kun ruokinta sisältää sulavaa nurmirehua ja vaihtelevan määrän väkirehua.

Näiden lisäksi tutkittiin osa-aikalaitumen käyttöä yhtenä kesäruokintastrategiana. Vertailuryhmänä oli kokoaikainen sisäruokinta säilörehulla.

Riittävästi laidunta ja tasainen väkirehun annostelu

Väkirehuvasteet laitumella olivat hyvin samankaltaisia kuin kirjallisuusvertailuna olleella säilörehuruokinnalla. Numeroarvoisesti väkirehuvaste vaikuttaa olevan laitumella hieman parempi kuin säilörehuruokinnalla ottaen huomioon laidunrehun korkean rehuarvon.

– Tämä on selitettävissä ainoastaan sillä, että lehmä ei jostain syystä pysty syömään laidunrehua vapaasti. Pötsin fysiologia ei rajoittanut rehun syöntiä, joten rajoitus johtuu niin sanotuista management-tekijöistä. Esimerkkinä tästä on se, että lehmät joutuvat kokoamaan rehun laajalta alueelta, kun taas sisäruokinnassa ruoka on tarjolla yhdessä pisteessä, Auvo Sairanen toteaa.

Maitotuotoksen ja lehmien elopainon muutosten perusteella lehmäkohtainen 20 kg kuiva-ainetta per vuorokausi per hehtaari sisältävä laidun on liian vähän, mikäli väkirehun määrä on pieni. Lehmille ei kuitenkaan aiheutunut terveydellisiä ongelmia, vaikka tarjolla oli vain 20 kg ka laidunta yhtä laidunvuorokautta kohti. Taloudellisesti järkevää on lisätä väkirehuruokintaa ja pitää tarjolla olevan laitumen määrä riittävänä. Tutkimuksen perusteella 25 kg ka on riittävä laidunmäärä, mutta riskien välttämiseksi laidunmäärä voi myös olla tätä suurempi.

Väkirehuvasteet pysyivät samoina koko lypsykauden ajan aivan kauden loppua lukuun ottamatta. Tämä tarkoittaa, että väkirehun osuus ruokinnassa voi olla sama tuotoskauden kaikissa vaiheissa. Tuotoskauden lopussa väkirehuprosenttia voi pienentää lihomisen välttämiseksi.     

MMM Auvo Sairasen väitöskirja ” Comparative milk production and physiological responses to concentrate supplementation in rotationally-grazed dairy cows” tarkastetaan 9.5.2014 klo 12 Helsingin yliopistossa (Auditorio B3, Latokartanonkaari 9, Viikki). Vastaväittäjänä on lehtori Peter Uden (Sveriges lantbruksuniversitet) ja kustoksena professori Aila Vanhatalo (Helsingin yliopisto).

Väitöskirja on luettavissa sähköisenä MTT:n verkkosivuilla, ja sen pysyvä osoite on http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-525-7

Lisätietoja:
Vanhempi tutkija Auvo Sairanen, MTT, puh. 029 531 7715, auvo.sairanen@mtt.fi

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT on Suomen johtava ruokajärjestelmän vastuullisuutta, kilpailukykyä ja luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä kehittävä tutkimuskeskus. Lisätietoja www.mtt.fi

Avainsanat:

Yrityksestä

MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) on maamme johtava maatalous- ja elintarviketutkimusta sekä maatalouden ympäristöntutkimusta tekevä laitos. Toimimme maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa.

Tilaa

Liitteet & linkit