Kotimainen valkuaistuotanto voidaan kaksinkertaistaa

Kasviperäistä rehuvalkuaista tuotetaan vähän Suomessa ja Euroopassa. Kotimaista tuotantoa voisi pikaisesti kasvattaa jopa puolella nykyisestä, mikä vähentäisi soijan tuontia ja lisäisi merkittävästi valkuaisomavaraisuuttamme.

Kasviperäisen rehuvalkuaisen kotimainen tuotanto kattaa nykyisellään parhainakin vuosina selvästi alle neljänneksen tarpeesta. MTT:n OMAVARA-tutkimuksen mukaan rypsin, rapsin, herneen ja härkäpavun tuotantoa voisi lisätä reilusti, ja tuotantoalat olisi heti mahdollista kaksinkertaistaa noin 200 000 hehtaariin.

Tuotannon kasvattaminen on kansallisten ruokaturva- ja rehustrategioiden tavoite.
– Valkuaiskasvien tuotantoriskit ovat viljoja suuremmat, mikä jarruttelee viljelyalan lisäämistä. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että valkuaiskasvien satovaihtelut eivät ole Suomessa suurempia kuin muualla Euroopassa. Sen sijaan vehnän satovaihtelut ovat meillä selvästi muuta Eurooppaa suuremmat, kertoo professori Pirjo Peltonen-Sainio MTT:stä.

Ilmaston lämpeneminen vauhdittaa muutosta

Viljelyalan laajentamismahdollisuuksia arvioidessa otettiin huomioon valkuaiskasvien viljelykiertovaatimukset sekä alueelliset erot ilmastoriskeissä ja peltojen ja maalajien soveltuvuudessa.

Vuosisadan puoliväliin mennessä ilmaston lämpenemisen myötä valkuaiskasvien viljelyalat voisi nelinkertaistaa nykyisestä jopa 400 000 hehtaariin. Pohjoisten viljelyalueiden merkitys kasvaa.

– Kokonaissadot kasvaisivat viljelyaloja enemmän, koska nykyisellään marginaalikasveiksi luokiteltavien, öljykasveja satoisampien palkoviljojen viljely lisääntyisi. Viljelyalojen vauhdikkaimman kasvun aikaan keskimääräisten hehtaarisatojen ei edes oleta nousevan. Silti kasviperäisen rehuvalkuaisen omavaraisuus näyttäisi parantuvan merkittävästi.

Rypsin ja rapsin viljelyalan kasvuvara on rajallinen

Jos rypsin viljelyala nostettaisiin 120 000 hehtaariin eli niin suureksi kuin kestävästi on mahdollista, rypsivalkuaisen omavaraisuus voisi nousta kolmannekseen tarpeesta. Vuosisadan puolivälissä hehtaarimäärät voisivat kasvaa jo 200 000:een, jolloin rypsiomavaraisuusasteemme olisi jo reilu 60 prosenttia.

Pirjo Peltonen-Sainio kuitenkin arvioi, ettei Suomesta ole tulossa öljykasvien osalta täysin omavaraista ellei rypsiperäisen rehuvalkuaisen tarve laske liki puolella nykyisestä.

– Rypsi ja rapsi sopivat korvaamaan tuontisoijan valkuaista palkoviljoja paremmin, mutta niiden viljelyn lisäämiseen hyödynnettävissä oleva peltoala on rajallinen. Liika viljelyalan kasvattaminen tihentäisi viljelykiertoja ja lisäisi kasvintuhoojariskejä merkittävästi.

Palkoviljoja voisi tuottaa paljon enemmän

Palkoviljojen, lähinnä herneen ja härkäpavun tuotantoa voisi laajentaa huomattavasti. OMAVARA-tutkimus laskee, että jo tällä hetkellä olisi mahdollista tuottaa palkoviljoja saman verran kuin soijarouhetta tuodaan Suomeen, eli 180 miljoonaa kiloa. Vuoteen 2050 mennessä määrä voisi kasvaa peräti 400 miljoonaan kiloon.

Valkuaisrikkaan soijarouheen tuontimäärä vastaa noin 70 miljoonaa valkuaiskiloa. Palkoviljamme yltäisivät nykypotentiaalillaan noin 40–50 miljoonaan valkuaiskiloon riippuen millainen tasapaino herneen ja valkuaisrikkaamman härkäpavun välillä vallitsisi.

– On mahdollista, että jo lähivuosikymmeninä soijavalkuainen voidaan teoriassa kokonaan korvata kotoisilla palkoviljoilla, jotka ovat tärkeitä myös typpiomavaraisuuden kannalta, Peltonen-Sainio sanoo. Hän kuitenkin painottaa, että tarvitaan vielä tutkimustuloksia soijan korvattavuudesta yksimahaisten ruokinnassa ilman ongelmia eläinten kasvussa, tuottavuudessa ja tiinehtymisessä. Tämä ratkaisee, missä määrin tuontisoija saa väistyä kotoisten palkoviljojen tieltä.
  
OMAVARA-tutkimus osoittaa, että kannattaa lisätä erityisesti tuttuja, kasvinjalostuksen piirissä olevia lajeja, hernettä ja härkäpapua. Näistä herneen viljelyä tulisi suosia härkäpapua enemmän siihen saakka kunnes kasvinjalostus on tuottanut haitta-aineettomia härkäpapulajikkeita, jotka sopivat nykyisiä lajikkeita paremmin yksimahaisten ruokintaan.

– Eksotiikkaan ei nyt kannata satsata, jos halutaan nopeita tuloksia, vakuuttaa Peltonen-Sainio.

Lisätietoja:
professori Pirjo Peltonen-Sainio, MTT, puh. 040 522 1956, pirjo.peltonen-sainio@mtt.fi

MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) on johtava maatalous- ja elintarviketutkimusta sekä maatalouden ympäristöntutkimusta tekevä laitos. Tutkimusalojamme ovat bioteknologia- ja elintarviketutkimus, kasvintuotanto, kotieläintuotanto, talous, teknologia ja ympäristö. Tuotamme ja välitämme tieteellistä tutkimustietoa sekä kehitämme ja siirrämme teknologiaa koko maatalous- ja elintarvikesektorille. Lisätietoja www.mtt.fi

Avainsanat:

Yrityksestä

MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) on maamme johtava maatalous- ja elintarviketutkimusta sekä maatalouden ympäristöntutkimusta tekevä laitos. Toimimme maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa.

Tilaa

Liitteet & linkit