Maatilojen koon kasvupaine lisää pellon kysyntää

Maatilojen koon kasvaessa myös etäisyydet tilakeskuksen ja pellon välillä ovat pidentyneet. Voimakkainta muutos on ollut kotieläintiloilla. Uusia peltoja raivataan nyt keskimäärin kolmen kilometrin päähän tilakeskukselta.

Uusia peltoja raivattiin vuosina 2000–2011 yli 95 000 hehtaaria. Raivattu lohko sijaitsee keskimäärin noin kolmen kilometrin päässä tilakeskukselta. Kaikki maatalouden tuotantosuunnat ovat raivanneet peltoa, mutta voimakkaimmin raivaus on liittynyt maitotilojen rakennemuutokseen.

Tulokset selviävät Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n tuoreesta Maatilojen tilusrakenne ja pellonraivaus Suomessa 2000-luvulla -julkaisusta. Tutkimuksessa selvitettiin tilakoon kasvun vaikutusta tilusrakenteen kehitykseen vuosittain, alueittain ja tuotantosuunnittain. Tilusrakenne on eräs tilan toimintaa kuvaava muuttuja, jota käytetään esimerkiksi politiikkatutkimuksessa.

Kotieläintuotannon alueilla kova kysyntä pellosta

Tilusrakenteen kehitykseen vaikuttavat oleellisesti pellon saatavuus ja hinta.

– Nurmentuotantoon ja samalla lannanlevitykseen tarvittavan alan tarve on tietyillä alueilla kasvanut, mutta pellon heikko saatavuus tai liian korkea hinta on estänyt laajentajia hankkimasta peltoa markkinoilta. Paljon on ollut myös tilusrakenteen kannalta tarpeellista raivausta, kertoo tutkija Olli Niskanen.

Raivatut peltolohkot sijaitsevat erityisesti Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan sekä Pohjois-Savon vahvoilla maidontuotantoalueilla. Maidontuotanto raivasi yli 40 prosenttia uudesta pellosta.

– Raivatuille lohkoille ei ole myönnetty uusia tukioikeuksia vuoden 2004 jälkeen, ja pellonraivauksen määrä onkin alentunut huomattavasti 2000-luvun alkuvuosista. Vaikka viime vuosina raivaus on alkanut vähitellen lisääntyä, peltojen kokonaispeltopinta-ala ei silti ole saavuttanut Suomen EU-jäsenyyttä edeltänyttä tasoa, Olli Niskanen toteaa.

Kuljetuskustannukset kasvavat

Kuljetukset ja siirtymät tilakeskuksen ja peltolohkojen välillä kuluttavat maatilojen resursseja. Erityisesti kotieläintiloilla lanta- ja rehumassoja liikutellaan paikasta toiseen.

– Kuljetusetäisyyksien kasvu täytyy ottaa huomioon myös ympäristöpolitiikan suunnittelussa. Rehujen sopimustuotannolla ja lannan luovutuksella tilan lähellä sijaitseville pelloille voidaan alentaa heikon tilusrakenteen haittoja, mutta sopimustuotanto voi myös vähentää myytäväksi tai vuokrattavaksi tulevien peltojen tarjontaa ja hidastaa rakennekehitystä, Olli Niskanen huomauttaa.

Etäisyydet kasvaneet eniten nautakarjatiloilla

Peltojen ja tilakeskuksen suurimmat keskietäisyydet löytyvät länsirannikolta. Tuotantosuunnittain peltoetäisyydet ovat suurimmat sika- ja siipikarjataloudessa.

2000-luvulla lypsykarjatilan peltohehtaarin etäisyys tilakeskuksesta on kasvanut keskimäärin 22 prosenttia. Muiden nautakarjatilojen pellot sijaitsevat nyt 34 prosenttia kauempana ja sika- ja siipikarjatilojen pellot 25 prosenttia kauempana tilakeskuksesta. Viljatiloilla peltojen ja tilakeskuksen välimatka kasvoi hitaimmin, vain 10 prosenttia.

– Kotieläintuotannosta luopuneilla ja viljatilaksi siirtyneillä tiloilla on usein ollut hyvä tilusrakenne ja viljatilaksi pienehkö pinta-ala. Sen vuoksi viljatiloilla keskimäärin peltojen ja tilakeskuksen väliset etäisyydet eivät ole kasvaneet yhtä paljon kuin muilla tuotantosuunnilla, Olli Niskanen kertoo.

Turvetuotantolohkot ulkona laskennasta

Tarkasteluista poistettiin aiemmin turvetuotannossa olleet lohkot, koska tarkoitus oli tutkia nimenomaan maatalouden peltolohkorakenteen tunnuslukuja.
– Turvetuotannon tilusrakenne vääristäisi keskiarvojen tarkastelua melkoisesti. Etäisyyksien laskentatyö tilakeskuksen jokaiselle lohkolle ja jokaiselle vuodelle oli varsin suuri, kertoo paikkatietoaineistojen soveltamiseen erikoistunut tutkija Eeva Lehtonen.

– Tässä tuotettiin perustietoa, joka toivottavasti hyödyttää niin poliittisia päätöksentekijöitä ja tilusjärjestelytarpeen kartoittajia kuin aihepiirin tulevia tutkijoitakin, toteaa maitotilojen rakennemuutos hallintaan -hankkeen vastuullinen johtaja, MTT:n erikoistutkija Anna-Maija Heikkilä.

Raportti Maatilojen tilusrakenne ja pellonraivaus Suomessa 2000-luvulla on saatavilla sähköisenä osoitteesta http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti150.pdf.

Lisätietoja:
Tutkija Olli Niskanen, MTT, puh. 029 531 7044, olli.niskanen@mtt.fi
Tutkija Eeva Lehtonen, MTT, puh. 029 531 7450, eeva.lehtonen@mtt.fi

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT on Suomen johtava ruokajärjestelmän vastuullisuutta, kilpailukykyä ja luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä kehittävä tutkimuskeskus, www.mtt.fi. 1.1.2015 MTT yhdistyy Metsäntutkimuslaitos Metlan, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL:n ja Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tiken tilastopalveluiden kanssa Luonnonvarakeskukseksi, www.luonnonvarakeskus.fi

Avainsanat:

Yrityksestä

MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) on maamme johtava maatalous- ja elintarviketutkimusta sekä maatalouden ympäristöntutkimusta tekevä laitos. Toimimme maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa.

Liitteet & linkit