Maitotilojen tuottavuus prosentin kasvussa

Tuottavuus kasvoi Suomen maitotiloilla 1990-luvulla noin prosentin vuodessa. Tuottavuuden kasvu vaihtelee suuresti satojen vuosivaihtelun myötä.
– Prosentin kasvu on pienehkö muihin toimialoihin verrattuna. Pientä kasvua selittävät 1990-luvun lamavuodet ja EU-jäsenyyden tuoma alkujäykkyys, MTT:n (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) vanhempi tutkija Timo Sipiläinen päättelee. Hän tutki väitöskirjassaan erityisesti Suomen maitotilojen tuottavuutta.

– Investointitukien ja muiden säädösten voimaan saaminen varmaan hidastivat maitotilojen kehitystä 1990-luvun lopulle asti. Tiloilla suuriin muutoksiin sopeutuminen vie helposti pari vuotta, joten hyödyt eivät näy heti, Sipiläinen sanoo.

VERTAILUSSA JAKSO ENNEN EU:TA JA EU-JÄSENENÄ

Kaikissa Sipiläisen käyttämissä kolmessa aineistossa on ajanjakso ennen Suomen liittymistä Euroopan unioniin 1995 ja sen jälkeen. Maatalousneuvonnan tuottama 138 tilan aineisto kuvaa säilörehuntuotantoa kotieläintiloilla. Toinen tutkittava on MTT:n kirjanpitoaineisto 72 maitotilalta. Kolmanneksi Sipiläinen tutki eri tuotantosuuntia edustavan 459 kirjanpitotilan aineistoa.

Sipiläinen keskittyy kolmeen keskeiseen tuottavuusmuutoksen tekijään: tekniseen muutokseen, teknisen tehokkuuden muutokseen ja skaalavaikutukseen. Hän havaitsi teknisen muutoksen, kuten kotieläin- ja kasvinjalostuksen sekä käytettävissä olevan tekniikan edistymisen, merkittävimmäksi tuottavuuskasvun osatekijäksi.

Teknisellä tehokkuudella Sipiläinen tarkoittaa tilalla käytetyillä panoksilla saavutetun tuotoksen ja parhaan mahdollisen saavutettavissa olevan tuotoksen suhdetta. Hän havaitsi, että EU-jäsenyys ei ainakaan heti vaikuttanut tehokkuuteen. Maitotilojen tekninen tehokkuus jopa hieman aleni tarkastelujaksolla.

Skaala- eli mittakaavavaikutus nosti vain vähän maitotilojen tuottavuutta. Suuri skaalavaikutus olisi eduksi, kun maatalouden kilpailukykyä yritetään parantaa tilakokoa kasvattamalla.

– Pieni skaalavaikutus kytkeytynee siihen, että pieniä, alle 20 lehmän, maitotiloja on yhä paljon. Isoista tiloista valtaosa investoi vahvasti 1990-luvun lopulta alkaen, ja tuotantokapasiteetin täysi hyödyntäminen vaatii aikaa. Aineistossa, jossa oli muitakin kuin maitotiloja, mittakaavaedut olivat selvästi suurempia, Sipiläinen pohtii.

ARVIOINTIMENETELMÄT JÄRJESTYKSEEN

Viidestä artikkelista koostuvassa tutkimuksessaan Timo Sipiläinen vertailee tuottavuusmuutoksesta myös sen arviointimenetelmiä. Oikeiden menetelmien käyttö on tärkeää, jotta päättäjät saavat parasta tietoa päätöstensä taustaksi. – Onneksi tutkimuskäyttöön on saatavissa maatalousyrityksistä tietoa, kuten MTT:n kirjanpitoaineistoja, hän kehaisee.

Sipiläisen käyttämät Malmqvist- ja Fisher-indeksit ovat taloustieteessä yleisiä. Malmqvist-indeksejä käytetään usein, kun tutkitaan tuottavuuskasvua, mutta hintatiedot ovat puutteellisia. Fisher-indeksien laskeminen edellyttää, että hinta- ja määrätiedot ovat joko suoraan käytettävissä, tai ne voidaan johtaa joistakin oletuksista.

MML Timo Sipiläisen maatalousekonomian väitöskirja Components of productivity growth in Finnish agriculture tarkastetaan 7.3.2008 Helsingin yliopistossa. Vastaväittäjänä on professori Subal C. Kumbhakar Yhdysvaltain Binghamtonista (State University of New York) ja kustoksena professori Matti Ylätalo.

Yrityksestä

MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) on maamme johtava maatalous- ja elintarviketutkimusta sekä maatalouden ympäristöntutkimusta tekevä laitos. Toimimme maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa.

Tilaa