Säilörehuasiantuntijat vievät Nobel-palkinnon perintöä eteenpäin

Jokainen suomalainen syö noin 3,7 kg säilörehua päivässä – ei tietenkään sellaisenaan, vaan kotieläinten jalostamina maitotuotteina ja naudanlihana. Mutta miten säilöä parhaimmillaan olevan laidunkauden vehreys laadukkaaksi eläinten talviravinnoksi? Entä miten tuottaa ruokaa maapallon kasvavalle väestölle siten, että se kuormittaisi ympäristöä vähemmän?

Nurmen pakastaminen talvea varten on mahdotonta, eivätkä sääolot usein suosi heinän kuivaamista. Sen sijaan maitohappokäyminen ilmatiiviissä säilössä on vanha keksintö, jonka tuloksena syntyy säilörehua.

Säilörehu on syrjäyttänyt kuivan heinän nurmien säilöntämuotona jo vuosikymmeniä sitten. Suomessa lehmien ruokinta perustuu nurmisäilörehuun ja hevosetkin syövät nykyään pitkälle esikuivattua säilöheinää. Kuivan heinän tuotantoon verrattuna säilörehunkorjuun etuja ovat tehokkaammat koneketjut ja pienempi sääriski. Pyöröpaalit ovatkin korvanneet heinäseipäät suomalaisessa maalaismaisemassa.

Pohjoismaissa säilötään perinteisesti nurmea, mutta maailmanlaajuisesti tärkein säilörehukasvi on maissi. Sen viljely yltää jo eteläiseen Ruotsiin. Myös puintikostea vilja ja monenlaiset elintarviketeollisuuden sivutuotteet voidaan säilöä maitohappokäymisen avulla. Esimerkiksi sokeriruoko ja monet muut eksoottiset kasvit sopivat niin ikään säilörehun raaka-aineeksi.

Säilörehututkimus on kulkenut harppauksin eteenpäin vuonna 1945 kemian Nobelilla palkitun A.I. Virtasen viitoittamalla tiellä. Säilörehututkimuksen haasteita ratkotaan parhaillaan XVI kansainvälisessä säilörehukongressissa Hämeenlinnassa. Tieteellinen konferenssi järjestetään 2.-4. heinäkuuta, ja sitä isännöivät Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT ja Helsingin yliopisto. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun kongressi järjestetään Suomessa.

Tutkimus tähtää ympäristökuormituksen pienentämiseen

Säilörehuun perustuva lypsykarjatalous kuormittaa ympäristöä kuten muutkin tuotannonalat. Säilörehun nykytutkimus tähtääkin maidon ja naudanlihantuotannon ammoniakki- ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen sekä vesistökuormituksen pienentämiseen. Globaalisti tavoitteena on tuottaa ruokaa kasvavalle väestölle, mutta pienemmällä ympäristökuormituksella.

Tohtori Tom Misselbrook Iso-Britannista (Rothamsted Research) tähdentää päästöjen vähentämisessä järjestelmätason keinojen tärkeyttä pikemminkin kuin yksittäisten ratkaisujen merkitystä. Näitä järjestelmätason keinoja ovat muun muassa tehokas kotieläinjalostus ja eläinten terveydenhuolto, ravintoaineiden täsmällinen kohdentaminen eläinten ruokinnassa, rehuntuotannossa käytettävän lannoituksen ajoituksen ja määrän hallinta sekä kasvinjalostus.

Tohtori Richard Dewhurst Irlannista (Teagasc) puolestaan vertailee säilörehuntuotantoon käytettävissä olevia vaihtoehtoisia kasvilajeja ja tuo esille niiden eroja ympäristön kannalta. Esimerkiksi puna-apilaa sisältävällä säilörehulla ruokittujen märehtijöiden metaanipäästöt voivat teoriassa olla pienemmät kuin heinäkasveilla ruokittujen, mutta asiasta kaivataan tutkimusta. Lisäksi nurmipalkokasvien viljelyssä ei tarvita typpilannoitteita, joiden tuotantoon kuluu fossiilista energiaa.

A. I. Virtasen perintö kantaa tulevaisuuteen

Ruotsin Maatalousyliopiston professori Pekka Huhtanen esittelee suomalaisen säilörehututkimuksen pitkän kaaren alkaen A.I. Virtasen saavutuksista aina viimeisimpiin tutkimusyhteenvetoihin lypsylehmien rehujen syönnistä, sulatuksesta ja maidontuotannosta. Huhtanen korostaa pitkäjänteisen tutkimustyön merkitystä ja useiden tutkimusten tulosten yhdistämistä mallintamalla. Näillä keinoilla voidaan saavuttaa merkittäviä käytäntöä palvelevia tuloksia, joista hyvä esimerkki on neuvontajärjestö ProAgrian KarjaKompassi-palvelu nautakarjatilojen tuotannonohjaukseen.

Tohtori Richard Muck USA:sta (U.S. Dairy Forage Research Center, Madison, Wisconsin) puolestaan kertoo, miten modernit tutkimusmenetelmät auttavat saamaan aiempaa paremman käsityksen eri mikrobilajien merkityksestä säilönnän onnistumisessa. Erityisesti japanilaiset ja kiinalaiset tutkimusryhmät ovat aktiivisesti hyödyntäneet uusia molekyyligeneettisiä menetelmiä säilörehun mikrobiologian tutkimisessa.

Tohtori Frank Driehuis Hollannista (Nizo Food Research) on selvittänyt säilörehusta peräsin olevien bakteeri-itiöiden, ihmisille sairauksia aiheuttavien bakteerien ja homemyrkkyjen siirtymistä maitoon. Säilöntäprosessilla voi olla myös myönteisiä vaikutuksia rehun turvallisuuteen, sillä jotkut haitalliset yhdisteet voivat tuhoutua säilönnän aikana.

Yritykset vievät tutkimustiedon käytäntöön

Säilörehututkimus on soveltavaa tiedettä, jossa tutkimuksen, tuotteistamisen ja käytännön linkki on vahva. Tästä kertoo vahva yritysten rooli kongressissa. Kongressi tarjoaa tutkijoille ja yritysten edustajille mahdollisuuden vaihtaa ajatuksia, ideoida ja suunnitella uusia tutkimuksia.

Säilöntäainevalmistajat panostavat tuotekehitykseen ja konevalmistajat tekniikkaan, jolla rehu saadaan tehokkaasti pelloilta ilmatiiviisiin säilöihin. Säilöntäaineiden tuotekehitys onkin erittäin aktiivista. Näin voidaan varmistaa erilaisten kasvimateriaalien paras säilöntätulos erilaisissa olosuhteissa ja käyttötarkoituksissa. Biomassojen lisääntyvä käyttö bioenergian tuotannossa tuo myös uusia kysymyksiä ratkaistavaksi.

Hämeenlinnan Verkatehtaalla 2.-4. heinäkuuta pidettävässä säilörehukongressissa (XVI International Silage Conference) alan kansainväliset huippuasiantuntijat alustavat keskustelua. Ohjelmaa täydentävät tutkijoiden esitelmät sekä laaja posterinäyttely. Kongressin noin 350 osallistujaa tulevat noin 40 maasta. Euroopan ja Pohjois-Amerikan maiden lisäksi hyvin edustettuina ovat mm. Kiinan, Japanin ja Brasilian säilörehututkijat.

Lisätietoja:
www.mtt.fi/isc (mm. kongressijulkaisu vapaasti saatavilla)

Kongressin järjestelykomitean puheenjohtaja, professori Marketta Rinne, MTT, Jokioinen, p. 050 5700 811, marketta.rinne@mtt.fi

Kongressin tieteellisen komitean puheenjohtaja, professori Aila Vanhatalo, Helsingin yliopisto, p. 050 438 1187, aila.vanhatalo@helsinki.fi

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT on johtava maatalous- ja elintarviketutkimusta sekä maatalouden ympäristöntutkimusta tekevä laitos. Tutkimusalojamme ovat bioteknologia- ja elintarviketutkimus, kasvintuotanto, kotieläintuotanto, talous, teknologia ja ympäristö. Tuotamme ja välitämme tieteellistä tutkimustietoa sekä kehitämme ja siirrämme teknologiaa koko maatalous- ja elintarvikesektorille. Lisätietoja www.mtt.fi

Avainsanat:

Yrityksestä

MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) on maamme johtava maatalous- ja elintarviketutkimusta sekä maatalouden ympäristöntutkimusta tekevä laitos. Toimimme maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa.

Tilaa

Liitteet & linkit