Ympäristöindikaattorien tieto ei johda toimintaan

Maatalouden ympäristönsuojelua varten kehitettyjä ympäristöindikaattoreita ei juuri hyödynnetä maatalouspoliittisessa päätöksenteossa. Väitöstutkimuksen mukaan indikaattorit ovat kustannustehottomia, sillä niiden käyttö on jäänyt vähäiseksi sekä kansallisella että EU:n tasolla. 

Erilaisia ympäristöindikaattoreita on viime vuosina kehitetty runsain mitoin. Niitä ovat esimerkiksi typpitase, joka kertoo vesistön typpikuormituksesta sekä peltolintujen määrä, jolla mitataan peltoluonnon monimuotoisuutta.

Indikaattoreiden oletetaan olevan tehokkaita ja ajantasaisia päätöksenteon apuvälineitä. Tutkija Anja Yli-Viikari Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:stä toteaa, että ympäristöindikaattoreilla saatu tieto ei kuitenkaan ole muuttunut toiminnaksi.

– Maatalouden ympäristökäytännöissä on toki tapahtunut myönteistä kehitystä: esimerkiksi lantaloiden valumat on saatu kuriin ja lannoitteiden käyttöä on tarkennettu. Tässä kehityksessä ympäristöindikaattoreilla ei kuitenkaan ole ollut oletetun kaltaista suoraan ohjaavaa vaikutusta, vaan tiedon siirron ja muodostumisen reitit ovat paljon monimutkaisempia, hän huomauttaa.

Indikaattorit yksinkertaistavat monimutkaisia asioita

Yli-Viikari tarkasteli väitöstutkimuksessaan maa- ja metsätalousministeriön kehittämiä luonnonvaramittareita ja -strategioita sekä OECD:n ja Euroopan komission käyttöön ottamia maatalouden kansainvälisiä ympäristöindikaattoreita. Näiden käyttöä hän seurasi haastattelemalla maa- ja elintarviketalouden toimijoita ja analysoimalla asiakirjoja.  

Tutkija havaitsi, että indikaattoreista saatu hyöty on jäänyt vähäiseksi sekä käytännön että politiikan tasolla. Yli-Viikari arvioi, että tilanteen taustalla on monimutkaisten ongelmavyyhtien pelkistäminen liian yksinkertaisiksi.

– Ympäristöindikaattorit sinänsä antavat oikeaa tietoa mittaamistaan asioista, mutta niiden avaama näkökulma on hyvin kapea, eivätkä mittarit välttämättä tavoita päätöksenteon kannalta keskeistä tietoa.  Numeroiden vaikutus jää myös vähäiseksi, jos taustalla ei ole ymmärrystä tiedon merkityksestä.

Indikaattoreita on otettu käyttöön paitsi maatalouspolitiikassa myös monilla muilla yhteiskunnan osa-alueilla. Nopeaa tulosten saavuttamista ja pinnallista tehokkuutta haetaan sielläkin, missä käsitellään monitahoisia ja laaja-alaisempaa syventymistä vaativia asioista. Indikaattorien käyttöön on johtanut myös hallinnon etääntyminen Brysseliin, minkä myötä päätöksenteko tapahtuu yhä enemmän numeroiden varassa. 

Arvokeskustelu tarpeen ongelmanratkaisun pohjaksi

Nykyaikainen tietoyhteiskunta nojaa vankasti tieteelliseen tietoon, ja myös maatalouspoliittisten päätösten toivottaisiin pohjautuvan mitattaviin ja selkeisiin faktoihin. Yli-Viikari peräänkuuluttaa tiedon sitomista toimintaan ja arvokeskustelun parempaa esilletuomista.

– Tarvitaan keskustelua siitä, mikä tieto on kulloisenkin ongelman kannalta merkittävää. Tähän asti arvokeskustelu on jäänyt todella vähiin, hän toteaa. Ajankohtaisena teemana on nyt esimerkiksi liharuoan kulutuksen vähentäminen ja kasvisruokaan siirtyminen. Ilmastokysymysten kannalta vastaus olisi yksinkertainen, mutta ruokavalintoihin liittyy monta muutakin arvoa. Yleistä ohjenuoraa ei ole annettavissa, vaan asia vaatii aina tilannekohtaista harkintaa. 

Tutkijan mukaan indikaattorit ovat tehokas johtamisen työväline silloin kun on olemassa selkeä tahtotila siitä, mitä halutaan saavuttaa ja hyvät mittarit asian kuvaamiseen.

– Indikaattorit ovat toteuttamisen työväline. Ne eivät kuitenkaan voi antaa vastauksia, jos kysymyksetkään eivät vielä ole selvillä, Yli-Viikari tiivistää.

MMM Anja Yli-Viikarin väitöskirja ”Numeroiden harhaa vai toteutuksen työvälineitä – Indikaattorien käyttö maatalouden ympäristöpoliittisessa keskustelussa” tarkastetaan Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa 19.8.2011. Vastaväittäjänä toimii professori Leo Granberg Helsingin yliopistosta ja kustoksena on professori John Sumelius Helsingin yliopistosta.

Lisätietoja:
tutkija Anja Yli-Viikari, MTT, puh. (03) 4188 3183 ja 0500 995 815, anja.yli-viikari@mtt.fi

MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) on johtava maatalous- ja elintarviketutkimusta sekä maatalouden ympäristöntutkimusta tekevä laitos. Tutkimusalojamme ovat bioteknologia- ja elintarviketutkimus, kasvintuotanto, kotieläintuotanto, talous, teknologia ja ympäristö. Tuotamme ja välitämme tieteellistä tutkimustietoa sekä kehitämme ja siirrämme teknologiaa koko maatalous- ja elintarvikesektorille. Lisätietoja www.mtt.fi

Yrityksestä

MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) on maamme johtava maatalous- ja elintarviketutkimusta sekä maatalouden ympäristöntutkimusta tekevä laitos. Toimimme maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa.

Tilaa

Liitteet & linkit