Valkeakosken asuntomessut: asuntoministeri Jan Vapaavuoren avajaispuhe

Asuntoministeri Jan Vapaavuori Asuntomessujen avajaiset Valkeakoski, 10.7.2009 Arvoisat messuvieraat, Valkeakoskella tänään avattavat asuntomessut ovat järjestyksessään neljännetkymmenennet. On erityinen ilo olla valtiovallan puolesta avaamassa näitä juhlavuoden messuja. Toukokuussa 1970 valmistauduttiin täyttä päätä ensimmäisiin Tuusulassa pidettyihin asuntomessuihin. Kauppalehti kirjoitti tuolloin, tarkemmin 15.5.1970, seuraavasti: "Jo nyt ollaan varmoja, että linjojaan hakeva pientaloteollisuutemme tarvitsee tällaisen esittäytymisfoorumin, missä eri valmistajat saattavat tuotteitaan vertaamalla hioa epäkohtia ja huomata puutteet ennen maailmanmarkkinoille lähtöä." Lehti kuvasi messuja näyttelyksi, "johon tulee esitteille pientalorakentamiseen liittyvää tuotantoa, lämmitys-, jäähdytys- ja ilmastointilaitteita, pintakäsittely- ja kateaineita, kodinsisustustarvikkeita ja kodin koneita sekä vapaa-ajanvieton välineitä uima-altaista asuntovaunuihin." Maailma on vuodesta 1970 muuttunut paljon. Vai onko sittenkään? Toki asuntomessut ovat aikojen saatossa monin tavoin kehittyneet, mutta alkuperäinen perusajatus on osoittautunut toimivaksi ja vaalimisen arvoiseksi. Tämän vuoden messuja vietetään poikkeuksellisen haasteellisissa oloissa. Taloudellisen tilanteemme voimakas heikkeneminen näkyy erityisen synkkänä rakennusalan työllisyystilanteessa. Talonrakennusalan työttömien määrä kasvoi viime vuoden huhtikuusta tämän vuoden huhtikuuhun 41 prosentilla. Alalla oli vappuna noin 17 000 työtöntä työnhakijaa. Monien käynnissä olevien työmaiden valmistuessa kesän ja alkusyksyn aikana tulemme näkemään työttömyyden vielä selkeästi kohoavan. Rakennusteollisuus arvioi suhdannekatsauksessaan, että työttömien tai lomautettujen määrä saattaa talveen mennessä nousta jopa 50 000:een. Valtiovallan elvytystoimenpiteet rakennusalalla ovat sinänsä tehonneet hyvin. Valtion tukema asuntotuotanto tulee tänä vuonna nousemaan noin 10 000 asuntoon viime vuosien keskimäärin 4 000 asunnon tasosta. Varsinkin ns. välimallin käyttöönottoa on alan keskuudessa laajalti kiitelty. Niin sanottu 10 %:n korjausavustus on niin ikään lisännyt alan toimeliaisuutta. Vapaarahoitteisen asuntotuotannon sekä liike- ja toimitilarakentamisen samanaikainen sukellus on kuitenkin niin jyrkkä, että emme säästy merkittäviltä kansantaloudellisilta tappioilta. Rakentamisen osalta koulutukseen on olemassa selkeä tarve erityisesti 2010-luvun uusien osaamistarpeiden osalta. Nämä tarpeet vain kasvavat laman taittuessa ja rakentamisen volyymin normalisoituessa. Uutta ammattiosaamista tarvitaan erityisesti energiatehokkaassa rakentamisessa sekä tähän liittyvässä rakennusten lämpö- ja kosteusteknisessä käyttäytymisessä. Korjausrakentamisen suhdanneluonteisilla avustuksilla on onnistuneesti ylläpidetty välttämätöntä ikääntyvän asuntokantamme korjausrakentamistoimintaa. Samalla on havaittu kasvavan korjausrakentamisen tarvitsevan yhä enemmän osaavia tekijöitä. Osaavista eri alojen ammattityöntekijöistä, työnjohtajista, suunnittelijoista ja muista tarvittavista alan osaajista on pulaa jo nyt. Tässä tilanteessa olisi erinomaisen tärkeää edistää osaamisen ja työvoiman pysyvyyttä rakennusalalla työttömiksi jäävien ammatillisella työvoimakoulutuksella. Myös vastavalmistuvat nuoret ja heidän tarpeensa saada työkokemusta ja lisäkoulutusta tulee ottaa huomioon. Samalla kun pyrimme minimoimaan kansainvälisestä talouskriisistä väistämättä syntyvät tappiot, meidän on osattava katsoa tulevaisuuteen ja pitää huolta niin alan osaamisen säilymisestä kuin sen kehittämisestäkin. Edellisen laman kokemuksista on osattava ottaa oppia. Yhtään alan ammattilaista ei saisi nyt menettää pysyvästi työelämän ulkopuolelle, vaan pikemminkin ponnistella sen eteen, että oppilaitoksista ilman työpaikkaa valmistuvista ja alalla työttömiksi jääneistä mahdollisimman iso osa voidaan ottaa alan ammattitaitoa vahvistavien koulutusohjelmien piiriin. Suomi nousi edellisestä lamasta panostamalla erityisesti tutkimukseen, tuotekehitykseen ja osaamiseen. Vaikka maailma on muuttunut, samat lainalaisuudet toimivat pitkälti edelleen. Aivan erityisesti haluaisin korostaa ilmastovaikutusten merkitystä tulevassa rakentamisessamme. Suomi on juuri näinä aikoina ja erityisesti lähivuosina ottamassa isoja harppauksia matalaenergia- ja passiivitalojen, ja jollakin aikavälillä jopa nolla- ja plusenergiatalojen rakentamisessa. Tämä ei tule onnistumaan ilman alan osaamiseen tehtävää selkeää panostusta. Juuri nyt olisi oikea aika valmistautua myös tähän haasteeseen. Toivon, että näitä asioita voitaisiin edistää jo elokuisessa budjettiriihessä. Työllisyys- ja tutkimuspoliittiset asiat eivät varsinaisesti kuulu YM:n toimialaan, mutta tarjoamme ilomielin kaiken käytettävissämme olevan avun. Taantuman ohella energiakysymykset ovat toinen asunto- ja rakentamisalan suurista haasteista. Periaatteessa energiatehokkaampi rakentaminen voi edetä kolmella eri tavalla: kysyntävetoisesti eli siten, että ihmiset ryhtyvät vaatimaan ilmastoystävällisempiä taloja, tarjontavetoisesti eli siten, että alan yritykset ryhtyvät niitä oma-aloitteisesti tarjoamaan, tai normivetoisesti eli siten, että yhteiskunta määräyksin velvoittaa energiatehokkaampaan rakentamiseen. Käytännössä tarvitsemme näitä kaikkia eli yleisen tietoisuuden lisäämistä, alan innovaatiotoiminnan kehittämistä ja asteittain tiukkenevia säädöksiä. Suomessa rakennusten energiatehokkuutta koskevat määräykset kiristyvät noin 30 prosentilla vuoden 2010 alusta. Olen kuitenkin käynnistänyt valmistelut jo seuraavan määräysten kiristämiskierroksen toteuttamiseksi vuonna 2012. Määräysten kattavuus tulee tällöin laajenemaan kun tarkoitus on siirtyä kokonaisenergiatarkasteluun ja primäärienergiakertoimiin. Samalla tavoitteena on energiatehokkuuden parantaminen edelleen 20 prosentilla. EU:n valmisteilla oleva energiatehokkuusdirektiivi tulee myös omalta osaltaan asettamaan meille uusia vaatimuksia. Talot rakennetaan vuosikymmenien, jopa vuosisatojen käyttöä varten. Niiden keskeisiä ominaisuuksia, energiatehokkuus mukaan lukien, ei voi käytön aikana kuin rajallisesti muuttaa, ainakaan kustannustehokkaasti. Valmistuvien talojen osalta seuraava luonteva mahdollisuus vähentää niiden energiankulutusta ja pienentää niiden hiilijalanjälkeä on yleensä ensimmäisten suurten peruskorjausten yhteydessä, ehkä noin 30 – 40 vuoden päästä talojen valmistumisesta. Tämänkään takia rakennusten energiatehokkuudesta ei kannata tinkiä. Mitä enemmän rimaa hipoen nyt mennään, sitä kehnommalta talo näyttäytyy uuteen kantaan verrattuna jo 10 vuoden päästä, 30 vuoden ajanjaksosta puhumattakaan. Jos energia samaan aikaan vielä olennaisesti kallistuu, mikä on kaikkea muuta kuin poissuljettu vaihtoehto, kysymys on myös merkittävistä vuosikymmenten aikaisista lisäkustannuksista energialaskuissa. Kyse ei ole pelkästään ilmastosta, vaan itse kunkin energialaskusta ja talon arvosta pitkällä aikavälillä. Lähitulevaisuudessa energiatehokkuusmääräykset tulevat siis merkittävästi kiristymään. Pidemmän aikavälin tulevaisuuden tavoitteet energiankulutuksen vähentämisessä ovat kuitenkin niin suuret, että merkittävästi energiatehokkaampia innovaatioita ja tuotteita tullaan tarvitsemaan jokaisella asumiseen liittyvällä osa-alueella. Energiatehokkuuskysymykset samoin kuin uusiutuvien energialähteiden käyttö näyttäytyvät myös näillä messuilla ilahduttavalla tavalla. Jokainen aidosti energiatehokas talo on jo sinänsä merkittävä ilmastoteko. Se on pitkällä aikavälillä omistajalleen edullinen. Mitä todennäköisintä myös on, että tulevaisuudessa talojen energiatehokkuus tulee selvästi nykyistä vahvemmin vaikuttamaan niiden jälleenmyyntiarvoon. Kiistattomasta edistyksestä huolimatta – ja tuntematta tarkemmin täällä esillä olevia taloja - haluan kuitenkin yleisellä tasolla myös varoittaa energiakysymyksiin toisinaan liittyvistä optisista harhoista. Kuluttajan on syytä olla tarkkana. Kaikki ei ole sitä miltä se näyttää. Kaikki, mitä markkinoidaan energiatehokkaana, ympäristöystävällisenä, "ekona" tai edistyksellisenä, ei sitä ole. Erilaisten kauniiden määreiden liittäminen johonkin tuotteeseen eli tässä yhteydessä taloon tai talotekniikkaan, ei sinänsä tee kohteesta vielä mitenkään edistyksellistä. On valitettavan yleistä, että erityisen energiatehokkaana aika ajoin markkinoidaan sellaista, joka ei juuri poikkea vallitsevasta käytännöstä tai kulloisestakin normitasosta. Osa ympäristöystävällisiksi mainostetuista tuotteista osoittautuu tarkemman arvioinnin perusteella lisäarvoltaan marginaalisiksi tai jopa ominaisuuksiltaan päinvastaiseksi. Erityisesti hyvän suunnittelun merkitys korostuu energiatehokkaan talon ratkaisuja määriteltäessä. Kyse on isoista asioista etenkin sen takia, että kyse on ihmisten kodeista ja useimmille heidän elämänsä paitsi tärkeimmästä, myös arvokkaimmasta hankinnasta. Siksi kuluttajansuojalliset näkökohdat ovat tässä yhteydessä korostetun tärkeitä. Toivonkin, että kuluttaja-asioista vastaavat viranomaiset voisivat jatkossa kiinnittää enemmän huomiota näihin kysymyksiin. Tämä on myös niiden toimijoiden etu, jotka oikeasti ja aidosti ovat energiatehokkuudessa edelläkävijöitä. Rakennusten teknisistä ominaisuuksista seuraavan eräänlaisen insinööritieteellisen energiatehokkuuden merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Siitä huolimatta rakennuksissa asuvien ja oleskelevien ihmisten energiankulutukseen vaikuttava toiminta rakennuksissa on vielä tätäkin olennaisempaa. Tähän käyttäytymistieteelliseen energiatehokkuuteen on toistaiseksi kiinnitetty liian vähän huomiota. Kyse on paitsi perinteisistä sisälämpötilaan, valaistukseen ja lämpimän veden sekä erilaisten laitteiden käyttöön liittyvien kysymysten ohella itse rakennusten käytöstä. Rakennukset ovat – vaikkapa autojen lailla – olennaisesti teknistyneet. Mahdollisuudet itse huoltaa ja korjata asioita ovat vähentyneet. Rakennusten "virheellinen" käyttö on myös aiempaa helpompaa ja yleisempää koskien vaikkapa ilmanvaihtolaitteistojen käyttöä. Samalla ihmisten uusavuttomuus on lisääntynyt, tosin selvästi enemmän kaupunkimaisissa oloissa. Nuoremmat ikäluokat ovat kädentaidoiltaan kokemattomampia samalla kun rakennukset ovat teknisesti monimutkaisempia ja herkempiä virheelliselle toiminnalle. Seurauksena on varsin hankala yhtälö. Mikäli kaiken teettää ulkopuolisella, omakotiasuminen muuttuu kalliiksi. Jos taas houkutus yrittää itse kasvaa omia taitoja vastaamattomalle tasolle, virhetoimintojen todennäköisyys kasvaa. Kysymykset siitä, miten omakotitalossa eletään ja asutaan ja miten sitä ylläpidetään ja huolletaan, muuttuvat jatkossa yhä tärkeämmiksi ja siihen liittyvät kysymykset voisivat olla vahvemmin esillä esimerkiksi joillakin tulevilla asuntomessuilla. Asuntomessut ovat vakiinnuttaneet paikkansa yhtenä maan suurimmista kesätapahtumista, alan esittäytymisfoorumina ja yhä enemmän myös hyvän rakentamisen edistäjänä. Haluankin kiittää messuorganisaatiota siitä suuresta palveluksesta, jonka se on suomalaiselle talonrakennusalalle tehnyt ja onnitella sitä tänä merkkivuotena. Samalla haluan kiittää Valkeakoskea sen panostuksesta tämän kesäisten messujen onnistumiseksi ja toivottaa messuille soveliaita messukelejä, laajoja vierailijajoukkoja ja kaikkinensa mitä parhainta menestystä. Näillä sanoin haluan julistaa vuoden 2009 asuntomessut avatuiksi.

Yrityksestä

Suomen Asuntomessut auttaa synnyttämään ja vaalimaan tärkeitä asuinympäristöjä, joissa ihmiset voivat hyvin.

Tilaa