Heijastinta ostettaessa kannattaa olla tarkkana

Jalankulkijoiden heijastimista on oma laatustandardinsa. Standardisoimisliitosta kerrotaan, että heijastimien vaatimukset on esitetty standardissa SFS-EN 13356. Kyseessä on eurooppalainen standardi eli sama standardi on voimassa kaikissa EU- ja Efta-maissa. Standardissa on omat vaatimuksensa kolmentyyppisille heijastimille: riippuheijastimille, irrotettaville heijastimille ja vaatteisiin kiinteästi laitettaville heijastimille.

Heijastimet tulee varustaa monista tuotteista tutulla CE-merkinnällä. Kuluttajien on syytä heijastinta hankkiessaan varmistaa, että CE-merkintä ja standardin tunnus EN 13356 löytyvät heijastimesta tai sen pakkauksesta. Tällöin heijastin on tyyppitarkastettu ja hyväksi havaittu.

Suomessa heijastimien tyyppitarkastuksia tekee Työterveyslaitos. Tyyppitarkastuksessa testataan, että heijastimen heijastusteho on riittävä. Standardi edellyttää esimerkiksi, että heijastimessa on heijastuspintaa vähintään 15 neliösenttiä.

Lain mukaan jalankulkijan on pimeän aikana tiellä liikkuessaan käytettävä asianmukaista heijastinta. Käyttövelvoite koskee myös valaistuja teitä. Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien arvion mukaan heijastimen käyttö olisi pelastanut joka neljännen pimeällä ja hämärällä kuolleista jalankulkijoista.

Viime aikoina yleistyneiden heijastavien turvaliivien vaatimukset on kirjattu standardiin SFS-EN 1150. Ammattikäyttöön tarkoitettujen heijastavien turvaliivien eli varoitusvaatteiden standardi on SFS-EN 471. Standardi määrittelee materiaalien väri- ja heijastuvuusvaatimukset, minimipinta-alavaatimukset sekä vaatimukset materiaalien sijoittelusta suojavaatetukseen. Standardin SFS-EN 471 mukaiset turvaliivit tulivat markkinoille 1990-luvun alussa. Aluksi niitä oudoksuttiin, mutta nyt niihin on totuttu.

Varoitusvaatteet pyrkivät takaamaan käyttäjän näkyvyyden päivänvalossa ja hämärässä sekä pimeässä valolähteen valaisemana. Näkyvyys pimeällä saadaan aikaan takaisinheijastavalla materiaalilla ja päivänäkyvyys käyttämällä vaatteessa fluoresoivaa materiaalia. Ammattikäyttöön tarkoitetuissa vaatteissa fluoresoiva materiaali on keltaista, oranssia tai punaista. Vapaa-ajan vaatteiden standardi SFS-EN 1150 sallii enemmän vaihtelua flueresoivaan väriin, joka voi olla vihreä, keltavihreä, keltainen, keltaoranssi, oranssi, oranssinpunainen, punainen ja pinkki.

Laatu on keskeinen standardeilla tavoiteltava asia. Se, että tuotteesta ei ole standardia, johtaa helposti laadun huonontumiseen, kun kilpaillaan vain hinnalla. Taloustieteilijät puhuvat tässä yhteydessä ”Greshamin laista”. Sen mukaan huonot tuotteet syrjäyttävät laatutuotteet markkinoilla tilanteessa, jossa kuluttajalla on vaikeaa päätellä tuotteen laatua ennen tuotteen ostamista.

Lisätiedot lehdistölle

Suomen Standardisoimisliitto SFS
Tiedottaja Jyrki Alanko
Puh. (09) 1499 3374





Yrityksestä

Suomen Standardisoimisliitto SFS ry toimii standardisoinnin keskusjärjestönä maassamme. Liitto laatii standardeja yhteistyössä eri alojen yhteisöjen kanssa. Se julkaisee työn tulokset SFS-standardeina.