Miksi mieli haavoittuu työssä? – Tutkimus selvitti syitä psyykkisen pahoinvoinnin lisääntymiselle

Tiedote 16/2018, julkaistavissa 11.4.2018 klo 10

Psyykkinen kuormitus ja henkinen jaksaminen ovat nousseet keskeiseksi työelämää jäsentäväksi teemaksi. Psyykkistä haavoittuvuutta ilmentävät työstressi, uupumus ja masennus. Työelämää koettelevan rakennemuutoksen myötä yhä useammassa työtehtävässä odotetaan sekä sosiaalista että emotionaalista panosta. Monissa ammateissa, joissa on vahva ihmissuhteisiin liittyvä ulottuvuus, on kohonnut riski käyttää masennuslääkkeitä.

─ Työikäisen väestön masennus, uupumus tai muut emotionaaliset ongelmat eivät ole yhden tai kahden työhön tai muuhun elämään liittyvän tekijän synnyttämiä. Ne heijastavat koko väestöön, työelämän rakenteeseen ja terveydenhuoltoon vaikuttaneita kehityskulkuja, toteaa Työterveyslaitoksen ohjelmapäällikkö, dosentti Ari Väänänen.

─ Psyykkisen haavoittuvuuden ilmausten lisääntyminen ei suoraan kerro sairastavuuden kasvusta työväestössä. Pikemminkin psyykkisten kysymysten rooli ja merkitys on muuttunut.

Työ vaatii sosiaalista ja emotionaalista panostusta

Vielä 1970-luvun työelämässä mielenterveysongelmien rooli oli pieni, ja ongelmat painottuivat fyysisiin oireisiin ja ammattitauteihin. Tilanne muuttui radikaalisti 1900-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alussa. Masennuslääkkeiden käyttö lisääntyi ja kääntyi vasta 2000-luvun lopulla laskuun. Yhä useampi kaipasi ratkaisuja stressiin, uupumukseen, mielialahäiriöihin tai sosiaalisiin ongelmiin. Työ, työntekijät ja terveydenhuolto muuttuivat ja psyykkinen haavoittuvuus nousi esiin.

Rakennemuutosten seurauksena yhä useammassa työtehtävässä odotetaan sekä sosiaalista että emotionaalista panosta. Myös perinteiset ”ihmissuhdeammatit” ovat muuttaneet luonnettaan. Esimerkiksi opettajaihanne on muuttunut kansankynttilästä oppilaiden yksilöllisiä tarpeita huomioivaksi valmentajaksi. Samalla työterveys ja työkyky ovat liikkuneet psyykkistä aluetta kohden.

Ihmissuhdetyössä kohonnut riski käyttää masennuslääkkeitä

Kansallisiin rekistereihin perustuvat tulokset osoittavat, että mielenterveyden trendi on ollut pääosin samankaltainen työikäisen väestön eri osissa, mutta erojakin löytyi. Nuorimman ikäryhmän kehitys on ollut hieman muusta työväestöstä poikkeavaa. Esimerkiksi masennusperäinen työkyvyttömyys on nuorten keskuudessa jatkanut kasvuaan, vaikka muissa ikäryhmissä kasvu on taittunut.

Mielialahäiriöihin liittyvien sairaalajaksojen riski oli Suomessa noin 20–40 prosenttia korkeampi työntekijöillä ylempiin toimihenkilöihin verrattuna. Uusien mielialalääkkeiden käyttö puolestaan yleistyi korkeammin koulutetuissa väestönosissa ja pääkaupunkiseudulla nopeammin kuin muualla Suomessa.

Monissa ammateissa, joissa on vahva ihmissuhteisiin liittyvä ulottuvuus, löytyi kohonnut riski käyttää masennuslääkkeitä verrattuna saman koulutustason ammatteihin, joissa ei ole vahvaa ihmissuhdetyön ulottuvuutta. Tällaisia ammatteja ovat muun muassa sosiaalityöntekijät, kodinhoitajat ja lääkärit.

─ Toisin kuin monesti nähdään, psyykkisen haavoittuvuuden ilmaukset eivät kerro yksinomaan työelämän muutoksesta tai mielenterveydellistä haavoittuvuutta viljelevän terapiakulttuurin noususta, vaan myös työntekijöiden käytössä olevien resurssien ja selviytymiskeinojen lisääntymisestä, Väänänen muistuttaa.

Väänäsen johtamassa hankkeessa Psyykkisen haavoittuvuuden nousu suomalaisessa työelämässä tutkittiin psyykkisen pahoinvoinnin nousua työelämässä 1960-luvulta lähtien yhteiskunnallisena ja kulttuurisena ilmiönä. Työelämän mielenterveyskysymyksiin liittyvän huolen ja puheen lisääntymistä selvitettiin arkisto- ja haastattelumateriaalien avulla. Väestötason analyyseissä käytettiin kansallisia terveysrekisteritietoja. Hanketta rahoittivat Suomen Akatemia ja Työterveyslaitos.

Lisätietoja: Ari Väänänen, dosentti, ohjelmapäällikkö, ari.vaananen(at)ttl.fi, p. 030 474 2435,
puh. 040 5824540.  

Julkaisuja

Anttila, E., Turtiainen, J., Varje, P. & Väänänen, A. (2017). Emotional labour in a school of individuals. Pedagogy, Culture & Society. https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/14681366.2017.1378708

Anttila, E. & Väänänen, A. (2015). From authority figure to emotion worker: Attitudes towards school discipline in Finnish schoolteachers' journals from the 1950s to the 1980s. Pedagogy, Culture & Society 23(4): 555–574. https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/14681366.2015.1015153

Buscariolli, A., Kouvonen, A., Kokkinen, L., Halonen, J.I., Koskinen, A. & Väänänen, A. (2018). Human service work, gender and antidepressant use: a nationwide register-based 19-year follow-up of 752 683 women and men. Occupational & Environmental Medicine. http://oem.bmj.com/content/early/2018/01/25/oemed-2017-104803.abstract

Halonen, J.I., Koskinen A., Kouvonen, A., Varje, P., Pirkola, S. & Väänänen, A. (2018). Distinctive use of newer and older antidepressants in major geographical areas: A nationally representative register-based study. Journal of Affective Disorders 229: 358–363. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0165032717316713

Kokkinen, L., Muntaner, C., Kouvonen, A., Koskinen, A., Varje, P. & Väänänen, A. (2015). Welfare state retrenchment and increasing mental health inequality by educational credentials in Finland: A multicohort study. BMJ Open 5:e007297. http://bmjopen.bmj.com/content/5/6/e007297?cpetoc

Turtiainen, J, Väänänen, A. & Varje, P. (2017). The pressure of objectives and reality: Social workers’ perceptions of their occupational complexities in a trade journal in 1958–1999. Qualitative Social Work. http://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/1473325017699453

Varje, P. & Väänänen, A. (2016). Health risks, social relations and class: an analysis of occupational health discourse in Finnish newspaper and women’s magazine articles 1961–2008. Sociology of Health & Illness 38(3): 493–510. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/1467-9566.12376

Varje, P., Kouvonen, A., Kokkinen L., Koskinen, A. & Väänänen, A. (2017). Occupational class and the changing patterns of hospitalization for affective and neurotic disorders: A nationwide register-based study of the Finnish working-age population, 1976–2010. Social Psychiatry and Psychiatric Epidemiology 53(2): 131–138. https://link.springer.com/article/10.1007/s00127-017-1472-z

Mediapalvelut

Kristiina Kulha, viestintäpäällikkö
Työterveyslaitos, Helsinki
puh. 030 474 2551, 040 548 6914,
kristiina.kulha[at]ttl.fi


Tiina Kaksonen, viestinnän asiantuntija
Työterveyslaitos, Oulu
puh. 030 474 3015, 050 364 3158
tiina.kaksonen[at]ttl.fi

www.ttl.fi

Työterveyslaitos on työhyvinvoinnin asiantuntija, joka tutkii, palvelee ja kouluttaa. Kehitämme asiakkaidemme kanssa hyviä työyhteisöjä ja turvallisia työympäristöjä sekä tuemme työntekijöiden työkykyä. Asiakkaitamme ovat työpaikat, päättäjät, kansalaiset, työterveysyksiköt sekä muut työhyvinvointia kehittävät organisaatiot. Visiomme on ”Hyvinvointia työstä”, sillä terveellinen, turvallinen ja mielekäs työ luo hyvinvointia. Toimipisteemme sijaitsevat Helsingissä, Kuopiossa, Oulussa, Tampereella ja Turussa. Henkilöstön määrä on n. 500. Lisätietoja: www.ttl.fi @tyoterveys

Avainsanat:

Yrityksestä

Työterveyslaitos on työhyvinvoinnin asiantuntija, joka tutkii, palvelee ja kouluttaa. Kehitämme asiakkaidemme kanssa hyviä työyhteisöjä ja turvallisia työympäristöjä sekä tuemme työntekijöiden työkykyä. Asiakkaitamme ovat työpaikat, päättäjät, kansalaiset, työterveysyksiköt sekä muut työhyvinvointia kehittävät organisaatiot. Visiomme on ”Hyvinvointia työstä”, sillä terveellinen, turvallinen ja mielekäs työ luo hyvinvointia. Toimipisteemme sijaitsevat Helsingissä, Kuopiossa, Oulussa, Tampereella ja Turussa. Lisätietoja: www.ttl.fi @tyoterveys Työntekijämäärä: 560

Tilaa

Multimedia

Multimedia

Lainaukset

Työikäisen väestön masennus, uupumus tai muut emotionaaliset ongelmat eivät ole yhden tai kahden työhön tai muuhun elämään liittyvän tekijän synnyttämiä. Ne heijastavat koko väestöön, työelämän rakenteeseen ja terveydenhuoltoon vaikuttaneita kehityskulkuja.
Ari Väänänen, ohjelmapäällikkö, Työterveyslaitos