Kotimainen kirjolohi vihreälle listalle WWF:n Kuluttajan kalaoppaassa

WWF Suomen Kuluttajan kalaopas on päivitetty. Suomalainen kirjolohi on nyt suositeltavien, kestävien kalavalintojen joukossa.

Kotimainen kirjolohi saa WWF:n Kuluttajan kalaoppaassa ensimmäistä kertaa vihreän valon. Kirjolohen kasvatusta ohjaa Suomessa tiukka ympäristölainsäädäntö ja lupajärjestelmä. Osin alan oman kehitystyön tuloksena kalankasvatuksen kuormitus on puoliintunut reilussa kymmenessä vuodessa.

”Kalankasvatuksen ympäristövaikutuksia on vähentänyt varsinkin ruokintatekniikoiden ja rehun koostumuksen kehittyminen. Lisäkasvun saavuttamiseksi tarvitaan yhä vähemmän kalaproteiinia”, meriohjelman päällikkö Sampsa Vilhunen WWF Suomesta kertoo.

Vihreään valoon vaikuttivat myös esimerkiksi kirjolohen tuottajien käyttämän rehun raaka-aineiden jäljitettävyys ja vastuullisuus. Suomalaisilta kalankasvattamoilta ei leviä tauteja luonnonkalakantoihin, eivätkä laitoksista karkaavat kirjolohet aiheuta merkittävää ekologista riskiä luonnonkalakannoille. Kalojen hyvinvoinnista ja eettisistä teurastustavoista sekä kemikaalien käytöstä on olemassa kansalliset säädökset. Kalankasvatuksen ravinnepäästöjen määrä on määritelty tarkkaan ympäristöluvassa ja tuottajia sitoo velvoite seurata ympäristövaikutuksia.

”Kirjolohen kasvatuksella on edelleen paikallista vaikutusta veden ja pohjan laatuun. Tulevaisuudessa on pyrittävä siirtämään laitoksia pois sisäsaaristosta sijainninohjaussuunnittelun avulla ja käyttämään rehun valmistuksessa paikallisia raaka-aineita”, Vilhunen sanoo.

Suomalainen syö kuusi kiloa kasvatettua lohikalaa vuodessa – siis lähes puolet vuotuisesta 15 kilon kalafileen kulutuksestaan. Yli neljännes Suomessa syödystä kalasta on norjalaista kasvatettua lohta, joka on edelleen WWF:n luokituksessa keltaisella, harkiten ostettavien lajien listalla. Kahdelle norjalaiselle kalankasvattamolle on juuri myönnetty uusi ASC-sertifikaatti (Aquaculture Stewardship council) , joka kertoo vesiviljelytuotannon vastuullisuudesta. Kasvatetun tuontikalan osalta WWF suosittelee ASC-merkittyjä tuotteita. Meressä tapahtuvalle kirjolohen kasvatukselle ei kuitenkaan ole olemassa omia ASC-kriteerejä.

Itämeren lohi

Itämeren alueen villien lohikantojen tilanne näyttää parantuneen, kun kalastusta on rajoitettu. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES ennustaa, että vahvimpien kantojen elpyminen jatkuu myös tulevaisuudessa. Suurin osa villeistä lohikannoista on kuitenkin turvallisten rajojen alapuolella ja elpyminen kestävälle tasolle vie vielä vuosia. Itämeren luonnossa lisääntyvät lohikannat saavat WWF:n Kuluttajan kalaoppaassa edellisvuosien tapaan punaisen ”vältä”-suosituksen.

Itämereen istutettu, rasvaeväleikkauksella merkitty lohi saa nyt ensimmäistä kertaa oman suosituksen kalaoppaassa. Istutetun lohen esiselvityksessä saamat pisteet nostavat sen nyt keltaiselle, harkiten ostettavien listalle, ja sille on siksi annettu oma suositus erotuksena muusta Itämeren lohesta. Suomen vesillä istutetut lohet merkitään rasvaeväleikkauksella lähinnä Suomenlahden alueella.

Istukkaiden merkitseminen mahdollistaa sen, että rysäkalastuksessa saaliiksi voidaan haluttaessa valikoida istutettuja kaloja ja luonnonkalat voidaan vapauttaa takaisin veteen. Kalaoppaan taustaselvityksissä istutettu lohi saa villiä lohta paremmat pisteet, sillä istutettu lohi ei ole peräisin heikosta tai uhanalaisesta lohikannasta. Laajamittaiset istutukset eivät kuitenkaan ole kestävä ratkaisu lohikantojen hoitoon, vaan kalojen luonnollista lisääntymistä on edistettävä.

Oman kalalautasen ekologista jalanjälkeä voi pienentää helposti valitsemalla syötäväksi monia vihreällä listalla olevia kotimaisia kalalajeja. Esimerkiksi silakka on Itämeren lähiherkku ja Kuluttajan kalaoppaan vihreällä listalla, mutta suomalainen syö sitä vain kolmisen kertaa vuodessa.

Kuluttajan kalaopas päivitettiin edellisen kerran vuonna 2012. Kahden vuoden aikana sekä kalakauppa että kalastushallinto on kehittynyt Suomessa paljon. WWF:n tavoite on, että kaikki kalaoppaan lajit pääsisivät punaiselta listalta keltaiselle ja keltaiselta vihreälle.

Lisätiedot:

Kuluttajan kalaopas ja kestävä kalastus: suojeluasiantuntija Matti Ovaska, 040 727 3149

Kirjolohi: meriohjelman päällikkö Sampsa Vilhunen, 040 550 3854

wwf.fi/kalaopas

Haastattelupyynnöt: tiedottaja  Mira Hannuksela, 040 592 6532, mira.hannuksela@wwf.fi


TAUSTATIETOA TOIMITUKSILLE

Kuluttajan kalaoppaan tärkeimmät muutokset

Kuluttajan kalaopas päivitettiin edellisen kerran vuonna 2012. Kalaoppaassa on siirrytty huomattavasti yksityiskohtaisempiin suosituksiin. Eri pyyntialueet ja -menetelmät erotellaan entistä tarkemmin. Suomen kannalta merkittävin yksittäinen muutos on kirjolohen siirtyminen keltaiselta listalta vihreälle. Lisäksi istutetun, rasvaeväleikatun Itämeren lohen saamat pisteet esiselvityksessä nostavat sen nyt keltaiselle listalle, ja sille on siksi annettu oma suositus erotuksena muusta Itämeren lohesta. Itämeren villi lohi on edelleen punaisella listalla, vaikka kalastuksensäätely on parantanut myös sen kalastuksen kestävyyttä. Nahkiainen on siirtynyt keltaiselta listalta vihreälle. Oppaaseen on otettu kaksi lajia lisää: kallioantura ja grönlannin pallas eli sinipallas. Särkikalat, kuten särki ja lahna, on niputettu saman otsikon alle, koska niiden tilanne on samankaltainen. Harjus on jätetty oppaasta pois, koska se ei ole kaupallisen kalastuksen piirissä.

Kuluttajan kalaoppaan suositusten määräytyminen

Kalaoppaan suositukset perustuvat WWF:n tilaamiin taustaselvityksiin, joissa tarkastellaan kalakannan tilaa, kalastuksen vaikutuksia muuhun meriluontoon sekä kalastushallinnon toimivuutta. Taustaselvityksessä huomioidaan kasvatetun kalan tuotannon vaikutukset kohdealueen ekosysteemiin, rehuksi käytettävän kalan ja kasvisraaka-aineen määrä, alkuperä ja ekologinen kestävyys sekä hallinnon toimivuus.

Taustaselvityksissä kalastuksen ekologinen kestävyys on pisteytetty WWF:n ja muiden kansainvälisten ympäristöjärjestöjen yhdessä laatiman metodologian mukaan. Selvityksessä saatu pistemäärä määrittää, onko suosituksen ”liikennevalo” vihreä, keltainen vai punainen. Taustaselvitykset kootaan WWF:n kansainvälisen verkoston yhteiseen tietopankkiin, josta jokainen WWF:n maatoimisto laatii alueensa kalavalikoimaa vastaavan oppaan.

Ulkomaisten lajien arvioinneissa käytetyt tiedot perustuvat mm. Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) virallisiin arvioihin kalakantojen tilasta ja kalastuksen kestävyydestä. Kotimaisten paikallisten kalakantojen tausta-aineistona käytetään pääasiassa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen seurantatietoja ja tutkimuksia. Taustaselvitykset tekee riippumaton kolmas osapuoli. Jokaisella WWF-toimistolla on velvollisuus tarkistaa, että suositukset vastaavat kunkin alueen erityispiirteitä.

Kalaoppaan taustaselvitykset tehdään kootusti tietylle alueelle ja tietylle pyynti- tai kasvatusmenetelmälle. Kalakantojen tila ja kalastuskäytännöt voivat kuitenkin vaihdella tutkittavan alueen sisällä, joten suositukset eivät aina tarjoa tyhjentävää tietoa esimerkiksi yksittäisten kalastajien toimintatavoista tai paikallisista kalastuksen säätely- ja hoitotoimenpiteistä.

Koska mukana on myös paikallisia kalakantoja, voi Suomessa vihreän luokituksen saanut paikallisesti elinvoimainen laji saada muualla maailmassa esimerkiksi punaisen valon. Suositukset muuttuvat kalakantojen kehityksen ja uusimpien tutkimustulosten myötä.

Kriteerit pyydetylle kalalle:

  1. Kalakannan tila
  2. Kalastuksen ekosysteemivaikutukset
  3. Kalastuksen säätely ja hallinto

Kriteerit kasvatetulle kalalle:

  1. Tuotantotapa
  2. Rehu
  3. Tuotannon ekologiset vaikutukset
  4. Hallinto

Avainsanat:

Yrityksestä

WWF on maailmanlaajuisesti toimiva, aikaansaava luonnonsuojelujärjestö, joka innostaa ihmisiä ja yhteisöjä toimimaan ympäristön suojelemiseksi. WWF:n tukijat ovat mukana pelastamassa maailman ainutlaatuisimpia luontokokonaisuuksia ja uhanalaisimpia lajeja. WWF toimii yli 100 maassa yhdessä ihmisten kanssa luonnon puolesta. WWF:n luonnonsuojelutyö paitsi edistää luonnon monimuotoisuutta myös parantaa ihmisten elämän laatua. Toimintamuotoja ovat muun muassa kenttäprojektit, poliittiseen ja muuhun päätöksentekoon vaikuttaminen sekä yleinen ympäristövalistus.

Tilaa

Liitteet & linkit