Aktian Taloudellinen katsaus 1/2011

Lehdistötiedote
vapaasti julkaistavissa
19.1.2011 klo 10.00

MAAILMANTALOUDEN KASVU ODOTETTUA VAHVEMPAA INFLAATIO NOUSEMASSA TALOUSPOLITIIKAN AGENDALLE SUOMEN ELPYMINEN  JATKUNUT,  MUTTA  KUOPPA  ON  KOVIN  SYVÄ
 

Maailmantalouden kasvu 2010-11 on osoittautumassa selvästi vahvemmaksi kuin vielä kesän jälkeen uskallet­tiin odottaa. Positiivisen yllätyksen primus motor on Aasia, mutta myös eurotalous on kärsinyt yllättävän vähän otsikkoja hallinneiden velkariisien luomasta epävarmuuden ilma­­pii­ristä. Euroalueen vahvistu­mista on tukenut Saksan nopea kasvu, mutta myös kokonaisuutena katsoen sekä yritysten että kuluttajien luottamuksen kaksi vuotta sitten alkanut vahvistuminen on jatkunut euroalueella.

Hyperkeveä rahapolitiikka on tukenut elpymistä. Samalla se on luonut tilan, jossa globaalin inflaation vauhdittumisen ja kuplakehi­tyk­sen riskit ovat kasvaneet. Merkit riskien realisoitumisesta nousivat näkyviin raaka-ainemarkkinoilla öljyn ja ruoan kallistuessa 2010 aikana. Nyt paineet ovat alkaneet heijastua kuluttajahintojen kehitykseen sekä kehittyneissä että köyhissä maissa. Kun inflaatio kiihtyy, keskuspankkeihin kohdistuva paine rahapolitiikan kiristämiseksi kasvaa.

Vuosina 2005-10 kehittyneet maat lainasivat kasvua tulevaisuudesta. Siksi niiden talouskasvu tulee jää­mään usean vuoden ajaksi hitaammaksi kuin se kasvu, johon totuttiin ennen kriisiä. Tämä koskee myös Suomea, joka velkaantumisen rinnalla kärsii kilpailijamaita nopeamman palkkojen nousun aiheuttamasta kilpailukyvyn heikke­ne­misestä. Hurjasta 2009 pudotuksesta toipuva kokonaistuotantomme kasvaa 2010-11 noin 3 % per annum. Sen jälkeen kasvu kuitenkin tasaantuu parin prosentin tasolle ja Suomen BKT lähestyy kevään 2008 lakipistettä vasta 2012 lopulla. Eläköitymisen ansiosta työttömyysaste alenee edelleen 2011-12.

Kun edellistä ennustetta kirjoitettiin syyskuussa, kuuma kysymys koski sitä kuinka talous­politiikan exit eli elvy­tyksen purkaminen etenee. Syksy muutti monta asiaa. Marraskuussa Yhdysvaltain keskus­pank­ki FED teki QE2 -päätöksensä ja joulukuussa Obaman hallitus alkoi uuden elvytyksen. Eu­roo­­passa dra­matiikkaa toi Irlannin kriisiytyminen ja sen jälkeen on kysytty vain sitä milloin ja missä tartun­tatauti jatkuu.

Aktian ennusteen keskeinen elementti on arvio, jonka mukaan euroalueen velkakriisi ei leviä Portugalista Espan­jaan. Jos Espanja tai jokin muu suuri maa ajautuu täysimittaiseen kriisiin, sekä korkokehitystä että talouskasvua koskeva kuva muuttuu dramaattisesti. Annamme tälle uhkaskenaariolle 25 prosentin todennäköisyyden.

Ennustekuvan suurimmat muutokset syyskuun jälkeen ovat seuraavat:

• USAssa vahvana käynnistynyt kasvu hidastui vuoden 2010 edetessä ja kon­sen­sus­ennusteita kor­jattiin alas. Kun oli käynyt ilmeiseksi, että aiempien elvytystoimien kasvua tukeva vaikutus oli kulutettu loppuun, marras-joulukuussa 2010 päätettiin uusista elvytyspanoksista, jotka vauhdittavat 2011 kasvua 0.6-0.8 prosenttiyksiköllä.
• Huoli Kiinan ylikuumenemisesta on vähentynyt, kun keskuspankki on kiristänyt ja talouden hyperkasvu tasaantunut.
• Euroskeptisyys lisääntyi Irlannin rahoituskriisin aikana ja siitä huolimatta, että vakaiden maiden ja eri­tyi­sesti Saksan kasvu on ylittänyt odotukset. Toisaalta talouden tila vaihtelee dramaattisesti maasta toiseen ja alueelle on muodostunut kolme kasvuryhmää: 1) vahvan kasvun maat (Saksa, Suomi), 2) kohtuullisen kasvun maat (Ranska, Itävalta, Belgia, Hollanti) ja 3) heikon kasvun maat (Kreikka, Irlanti, Portugali, Espanja, Italia).
• Korkopolitiikan käänne on siirtynyt aiemmin arvioitua myö­hem­mäk­si molemmin puolin Atlanttia, mutta keskustelu FEDin ja EKPn ensimmäisen koronoston ajankohdasta pysyy agen­dal­la. FEDin QE2- seikkailu aiheuttaa häm­men­nystä. EKPn ta­holta tulleet lausunnot antavat aiheen odottaa, että EKP kääntää korot nou­suun heti, kun eurotalouden tila sen sallii. Kiih­ty­vä inflaatio saattaa kuitenkin muuttaa keskuspankkien kohtaamia paineita yllättävänkin nopeasti molemmin puolin Atlanttia.
• Eri valtioiden eritahtinen velkaantuminen, jonka lopullisia sal­doja on vielä vaikea arvioida, te­­kee valuuttakursseihin kohdistuvien painei­den ennakoi­mi­sen poik­keuk­sellisen hanka­laksi.
• Hyper­kevyt rahapolitiikka kasvattaa huolta raaka-aineiden hintakuplan kehittymisestä ja sen siirtymisestä sekä kehittyneiden että köyhien maiden kuluttajahintainflaatioon.
• Myös Suomessa inflaation ennakoitiin kiihtyvän, mutta vuoden lopussa se tapahtui selvästi odotettua rajumpana. Sen sijaan työttömyyskehityksen positiiviset yllätykset ovat jatkuneet.    

 Tärkeimmät erot konsensusennusteisiin

• Arvioimme USAn kasvun hieman konsensusennusteita hitaammaksi ja inflaation nopeammaksi varsinkin ennustejakson lopulla.
• Euroalueen talouskasvun arvioimme hieman konsensusennusteita vahvemmaksi. Sama koskee inflaatiota. Pidämme ainakin osit­tai­se­na ylilyöntinä markkinoiden riskiarvioita, jotka koskevat euroalueen velkakriisin kestoa ja kasvu­vai­ku­tusta.
• Odotamme sekä FEDin että EKPn kääntävän ohjauskorkonsa nousuun 2-4 kuukautta vallitsevaa markkinaodotusta aikaisemmin.
• Pidämme pitkien korkojen merkittävän nousun riskiä vallitsevia markkinanäkemyksiä suurempina.
• Suomen talouskasvun uskomme jäävän viime aikoina julkistettujen ennusteiden ennustehaarukan alalaidalle 2011 ja olevan sitä selvästi matalampi 2012.

Keskeiset ennusteluvut

• Maail­man­ta­lou­den taan­tuma päättyi kesällä 2009 ja globaali­­­ BKT kas­voi 2010 4.8 % (syyskuun ennusteessa vastaava luku oli 4.3 %). Elpy­mi­sen vahvin vuosi on takana ja 2011 maailmantalous kasvaa 4.5 (3.8) % ja 2012 4.0 (3.5) %.
• Inflaatiota ei kehittyneissä maissa ole pidetty talouspolitiikan ongelmana lyhyellä aikavälillä. Hyperkevyenä pysyvä raha­po­litiikka lisää kuitenkin koko ajan pitkän ajan inflaatio­riskejä ja kuplien kehittymistä korko-, raaka-aine- ja valuuttamarkkinoille.
• Yhdysvalloissa vakava taantuma päättyi hurjapäisen el­vy­tyk­sen ansiosta 2009 kesäkuuhun ja BKT 2010 kasvoi 2.8 (2.7) %. Kesän huo­not talousluvut ja syksyn synkät tunnelmat saivat sekä keskuspankin että hallituksen käynnistämään uusia elvytystoimia vuoden lopulla. Niinpä ohjaus­ko­ron nousukäänne nähdään vasta 2011 lopussa. Hyperel­vy­tyk­sen pur­kami­nen ajoissa olisi välttämätöntä, jot­ta hallitsematon inflaatio vältettäisiin ja uusien kuplien kasvu estyisi. Elvy­tys nostaa kasvun 2.8 (2.1) prosenttiin 2011, josta se vakiintuu noin 2 (2) prosentin tasolle 2012.
• Kiinan BKT lisääntyi 10.3 (9.8) % vuonna 2010. Kasvu on 9.5 (9.0) % vuonna 2011 ja 8.5 (8.5) % vuonna 2012.
• Eurotalous irtosi taantumasta kesällä 2009. Ensin Kreikan ja sitten Irlannin kriisin pelättiin syö­vän euroalueen kasvu­eväät, kasvu 2010­ ylitti kaikki odotukset -- varsinkin Saksassa. Euro-BKT lisääntyi 1.8 (1.7) % 2010. Kasvu on 1.8 (1.6) % myös 2011, mutta se hidastuu 1.5 (1.5) prosenttiin vuonna 2012.
• Eurovaltioiden velkaantumiseen liittyvät epävarmuudet nousivat uudelleen pintaan Irlannin kriisissä. Pi­däm­me markkinoiden riskiarvioita ylilyöntinä, joka saattaa 2011 aikana purkautua yllättävänkin nopeasti. Tästäkin huolimatta velkakriisien tar­tun­ta­ketjun eteneminen on suuri kasvuriski 2011-12 ja joka tapauk­sessa se on siirtä­nyt rahapolitiikan exitin kuukausia myö­hem­mäksi. Euroopan keskuspankki EKP kääntää ohjauskoron nousuun syksyllä ja kesäkuussa 2012 ohjauskorko on 1.75 %.
• Raha­­poli­tiik­an käänne 2011 lopulla on­ ehdollinen sille, että talouden nousu osoittautuu kestäväksi ja val­ti­o­llisten vel­kakriisien leviäminen pysähtyy. Mikäli uuden taantuman riskit nosta­vat päätään ja/tai velkakriisi iskee toden teolla Espanjaan, raha­po­li­tii­kan nor­ma­­li­soi­tumi­nen saattaa vii­väs­tyä edel­leen. Yh­dysvaltain keskuspankin ja hallituksen uusien elvytystoimien ansiosta annamme uh­ka­ske­naa­riolle, jossa USA painuu uuteen taantumaan vain 15 (30) prosentin todennä­köi­syyden.   Euroalueella, jonka kasvua rasittavat Kreikan, Irlannin ja Portugalin velka­on­gel­mat, vastaava toden­näköisyys on hieman suurempi eli 25 (20) %.
• Kansainvälinen taantuma on takana, mutta aktiviteetin taso on vaisu monissa maissa. Finanssi- ja raha­­politiikan edessä oleva, väistämätön kiristyminen ja valtionvelan kasvu rajoittavat kehit­ty­nei­den maiden ta­lous­kasvua. Se jää totuttua hitaammaksi vuosikymmenen jälkipuoliskolle asti.
• Suomen taantuma kesti vain muu­­ta­man kuu­kau­den, mutta sen voima oli hurja ja BKT supistui -8.0 % 2009. El­pyminen alkoi syksyllä 2009 ja se on jatkunut siitä lähtien. BKT 2010 kasvoi 3.1 (3.0) %. Vuositasolla kasvu 2011 on 2.9 (3.0) % siitä huolimatta, että kasvuvauhti vakiintuu kuluvan vuoden loppuun mennessä noin 2 (2) prosentin tasolle. Suomen BKT tavoittaa 2008 kevään huipputason vasta ennustejakson lopussa.
• Suomen talouskasvu jatkuu euroalueen keskikasvua vah­vem­pana. Kasvuetumme johtuu mm. finanssi­politiikan pie­nem­mästä kiristystarpeesta, vientimme Aasia-painotteisuudesta ja pankki­sekto­rim­me paremmasta luotonantokyvystä. Toisaalta viime vuosien kil­pai­­­lijamaita nopeampi palkkojen nousu on rapaut­tanut hinta­kil­pai­lu­kyky­ämme. Se rasit­taa viennin kasvumahdollisuuksia.
• Työttömyyskehitys on ollut paljon suotuisampaa kuin tuotantolukujen perusteella olisi voinut odottaa. Työttömyysaste kohosi toissa vuoden 8.2 prosentista 8.3 (8.5) prosenttiin 2010 ja se alenee 7.5 (7.9) prosenttiin 2011 ja edelleen 7.2 (7.5) prosenttiin 2012. Inflaatio, joka oli 1.2 (1.1) % vuonna 2010, on 2.2 (2.2) % vuonna 2011 ja 2.0 (2.0) % 2012.

 Julkisen talouden vakauttaminen Suomessa

Valtionvelan kasvu vaarantaa hy­vin­­­vointi­pal­ve­lu­t ja sosiaalisen turvaverkon. Lääkkeeksi on tarjottu toisaalta veron­korotuksia, toisaalta menoleikkauksia. Hyvä työllisyyskehitys on tasapainottumisen keskeinen ehto. 

Työn teke­mi­seen ja työn teet­­­tämiseen kohdistuvan vero­­­kiilan kaven­ta­minen on ollut keskeinen osa työl­li­syyt­tä tuke­vaa ra­ken­­ne­­poli­tiik­kaa 2000-luvulla. Sitä olisi jär­ke­vää jatkaa, mutta se tuskin on mahdollista. Jos veron­ko­­ro­tuksia ei vältetä, työl­li­syy­den nä­kö­kul­masta olisi suotavaa, että ne eivät koh­distuisi työn teke­mi­seen ja sen teettä­mi­seen. Vää­ränlaiset veron­ki­ris­­­tykset olisivat varmin ta­pa tappaa "hyvin­vointi­yh­teis­kunta". Työllisyyttä tulisi vah­­vistaa laa­jalla työmark­ki­noi­den rakennemuu­tos­­ohjel­mal­la, jonka osat tukevat tois­tensa vai­ku­tuk­sia.

Tuottavuuskasvua parantavat rakenneuudistukset vauh­­dittavat velkasuhteen alenemista eikä valtionta­lou­­den tasa­pai­not­tu­mi­nen periaatteessa edes vaatisi verojen korottamista. Jos verotusta kiristetään tavalla, joka hidastaa tuot­ta­vuus­kasvua, tasapai­nottuminen hidastuu. Jos jul­­kisia reaalimenoja per capita supistetaan, se no­peut­taa tasapainottumista sillä edellytyksellä, että tuotta­vuus­kasvu ei hidastu tai sen hidastuminen ei ole suuri. Menoleik­kaus­ten, jotka vahvistavat tuottavuutta, vaikutus vajeeseen on kestävämpi kuin verojen korottamisen, joka yleensä hidastaa kasvua.

Onnistumisen ehto on, että ensin laaditaan monen vuo­den mittainen tasapainottamisohjelma ja sit­ten huolehditaan sen uskottavuudesta. Uskot­ta­vuu­den saavuttamiseksi ensimmäisten askelten pitää olla lähellä ja ne pitää toteuttaa piirun tarkkuudella. Näin vältetään ylilyövät paniik­ki­ratkaisut, jotka heikentävät tarpeettomasti kansalaisten elämisen laatua.

Keskeiset epävarmuudet ja uhkat      

Maailmantalouden kasvu hidastuu vain vähän 2011-12, sillä kehittyvien maiden vahva veto kom­pensoi kehitty­neiden maiden vaisua aktiviteettia. Uhkaske­naa­ri­os­sa elpyminen katkeaa uu­siin rahoitus­markkina­häi­ri­öi­hin, raaka-aineiden kallistumi­seen tai elvytyksen liian aggressiiviseen purkamiseen.

Suuri riski liittyy velkamaiden kriisiketjun etenemiseen. Leviääkö ­krii­si yleis­eurooppalaiseksi? Joutuuko USAn liitto­valtion velkatrendi tulilinjalle? Vah­­vis­tuuko yk­si­tyinen kulutus vai ra­­paut­taako korkea työttö­myys koti­ta­louksien luottamuksen? Investoi­vat­ko yri­tykset? Onnis­tuuko talouspo­li­tii­kan exit? Kestävätkö asun­to­markkinat laina­kor­ko­jen kohoamisen? Paljonko inflaatio kiihtyy? Paljonko pitkät korot nousevat?

FEDin QE2-päätös kasvatti merkittävästi riskiä, että FEDin exit ei toteudu ajoissa ja USAn inflaatio kiihtyy hallitsemattomaksi 2012-14. Huolta lisää raaka-aineiden nopea kallistuminen. Tätä kirjoitet­taessa öljyn dollarihinta nousee yli 20 prosentin ja raaka-aineiden yli 25 prosentin vuosivauhtia.

Kiina-riskit liittyvät inflaation pysyvämpään kiih­ty­mi­­seen. Jos talous­politiikkaa kiristetään liian ko­val­la kädellä, kasvu voi hidastua liikaa. Silloin Kiinan tuonti vähenisi ja se heijastuisi laajasti paitsi Aasiaan myös raaka-aine­tuot­ta­jiin Afri­kas­sa ja Etelä-Ame­rikassa. Eikä Kiina ole vähä­mer­kityksellinen markkina myöskään Euroopalle ja Yh­dys­­val­loille. Tällä hetkellä pidämme Kiina-riskejä vähäisinä. Pitkässä juoksussa ympä­ris­tö­ongelmat ja yhteis­kun­nal­lisen vakauden vaaran­tu­mi­nen ovat Kiinan menestystarinan merkittä­vimmät uhkat. 

Eurooppalaisesta näkökulmasta suurin lyhyen välin riski on velkakriisin etene­mi­nen. Suomen koto­peräinen kysyn­täepävarmuus 2011-12 ei ole kovin suuri työttömyyden alenemisen ansiosta, mutta vientiä ra­sit­taa kil­pailuky­vyn rapautuminen, joka johtuu suoma­laisten palk­­ko­jen noususta 2003-10. Kun sähkötekninen teolli­suus on kypsy­nyt matalan kas­­vun sek­to­­rik­si ja väes­tö ikääntyy, taloutemme trendikasvu hidas­­tuu pysyvästi. Pitkän ajan ris­ki on, että ra­ken­­tei­den ja asenteiden luutumisen vuoksi emme pysty punomaan yhteen hyvää tuot­­ta­vuus­­kas­vua ja lisääntyvää maahanmuuttoa. Pysty­täänkö välttä­mään syrjäy­tymistä ruok­kivat, Man­ner-Euroopasta tutut virheet maahan­muut­tajien vastaanottamisessa ja kotouttamisessa?

Globaalitalouden suurimmat lyhyen aikavälin riskit liittyvät rahoitussektorin vakauteen ja maa­ilmankaupan tasa­painottomuuksien ruokkimiin valuuttakurssijännitteisiin. Pitkän ai­ka­­välin suurin uhka liittyy ilmastonmuutokseen ja kasvihuone­kaa­­­­­sujen hillitsemiseen. Toi­nen -- paitsi kaikkia kehit­tyneitä maita myös monia kehittyviä maita (mm. Venäjä, Kiina) kos­­ket­tava -- mega­haas­­te liittyy väestön ikääntymiseen ja siihen sopeutumiseen.

Aktian taloudellinen katsaus

Aktian taloudellinen katsaus julkaistaan suomeksi ja ruotsiksi. Sen voi tilata osoitteesta Aktia Pankki Oyj, Viestintä, PL 207, 00101 Helsinki; viestintä@aktia.fi tai tulostaa Aktian kotisivuilta www.aktia.fi.

AKTIA PANKKI OYJ

Lisätietoja antaa: Pääekonomisti Timo Tyrväinen, puh. 010 247 6543

Lähettäjä: Tiedottaja Anders Wikström, puh. 010 247 6294

Jakelu: Tiedotusvälineet