Aktian Taloudellinen katsaus 3/2010
Lehdistötiedote
vapaasti julkaistavissa
30.9.2010 klo 10.00
Aktian Taloudellinen katsaus 3/2010
MAAILMANTALOUDEN PAINOPISTEEN SIIRTYMINEN AASIAAN KIIHTYNYT
SUOMEN NOUSU ALKANUT ODOTETTUA NOPEAMPANA, MUTTA KUOPPA ON KOVIN SYVÄ
Tämän päivän tärkeimmät talouskysymykset ovat 1) onnistuuko elvytyspolitiikan
exit,
2) onnistutaanko valtiolliset velkakriisit á la Grecque välttämään ja 3)
millainen on tulevan kasvun kulmakerroin kehittyneissä maissa, kun valtioiden
yhteenlaskettu velkaantuminen on ennen näkemätön. Jos ja kun kasvu jää
kehittyneissä maissa vuosien ajaksi selvästi hitaammaksi kuin ennen kriisiä,
finanssikriisi jälkivaikutuksineen on nopeuttamassa maailmantalouden
painopisteen siirtymistä Aasiaan.
Ennustimme jo tammikuussa 2009, että elvytys onnistuu ja maailmantalouden
nousukäänne nähdään syksyyn 2009 mennessä. Niin myös kävi.
Maailmankauppa, joka romahti finanssikriisin kärjistyttyä, kääntyi nopeaan
nousuun keväällä 2009, kun Aasia pääsi kasvuun ja ulkomaankauppaa käyvien
yritysten rahoitus alkoi helpottua. Kehittyvien maiden talouskasvu jatkuu niin
vahvana, että maailmankaupan kasvuvauhti lähestyy ennen kriisiä koettua siitäkin
huolimatta, että kehittyneiden talouksien ja niiden ulkomaankaupan kasvu jää
vaisummaksi kuin ennen kriisiä.
Yhdysvalloissa keskuspankin aggressiivisuus on ollut ennen näkemätön. Kun
siihen yhdistyi hyperekspansivinen finanssipolitiikka, elvytyspanos
lienee suurin missään koskaan nähty. Yhdysvaltain joulukuussa 2007 alkanut ja
kesäkuussa 2009 päättynyt taantuma oli pisin sitten Suuren Laman.
Euroalueen taantuma alkoi keväällä 2008. Euroopan keskuspankki käänsi
ohjauskorkonsa laskuun lokakuussa 2008 ja painoi sen 1.0 prosenttiin
toukokuussa 2009. Tämän rinnalla EKP otti monien muiden keskuspankkien tavoin
käyttöön epätavanomaisen keskuspankkipolitiikan työkalupakin. Korkojen
lasku, rahoituksen saatavuuden paraneminen, maailmankaupan elpyminen ja
kansallinen elvytys käänsivät talouden kasvuun Saksassa ja Ranskassa jo
keväällä 2009. Euroopan kokonaisuudessa suhdannekäänne ajoittui
heinä-syyskuuhun 2009. Kreikan velkakriisin kärjistyminen ei pysäyttänyt
eurotalouden elpymistä ja nyt Kreikka näyttää etenevän menestyksellä
velvoitteissaan.
Kehittyneiden maiden yhteenlaskettu velka nousee elvytyksen seurauksena ennen
näkemättömän suureksi. Velan rahoittamistarve saattaa johtaa pitkien korkojen
merkittäväänkin nousuun. Jos niin käy, se heijastuisi myös yrityslainojen
korkoihin. Jos pitkät korot nousevat merkittävästi samaan aikaan, kun
rahapolitiikka kiristyy ja budjettivajeita sulatetaan, finanssikriisin
seurausvaikutukset rajoittavat velkaantuneiden maiden kasvua vielä
voimallisemmin kuin tänään uskalletaan ennustaa.
Suomen taantuma alkoi kesällä 2008 ja päättyi kesällä 2009. Taantuma ei ollut
pitkä, mutta sen iskuvoima oli ainutkertainen. BKT 2009 supistui -8.0 % eli
enemmän kuin yhtenäkään vuonna sitten kansalaissodan 1918. Pahimmat työttömyyden
lisääntymistä koskevat uhkakuvat eivät silti toteutuneet eivätkä vauriot
vertaudu 90-luvun alun laman menetyksiin.
Vielä kesällä käytössä olleet tilastot kertoivat elpymisen katkenneen Suomessa
viime vuoden lopulla ja maan päätyneen uuteen taantumaan. Nyt käytössä olevien
tilastojen mukaan elpyminen on jatkunut jo vuoden ajan. Kun kuluvan vuoden
lähtötasoa korjattiin tilastotarkistuksessa ylös 0.8 % ja kuluvan vuoden 2.
neljänneksen kasvu ylitti odotukset, BKT-ennusteita on korjattu kilvan ylös
kesän jälkeen. Aktian ennusteen mukaan BKT kasvaa 3.0 sekä 2010 että 2011.
Kasvuvauhti vakiintuu kuitenkin jo ensi vuoden aikana noin 2 prosentin tasolle
ja heilahtelee sen jälkeen sen tuntumassa. Taloutemme keskikasvu jää siis
selvästi matalammaksi kuin se, johon ennen kriisiä totuttiin. Talouspolitiikan
liian nopea kiristäminen olisi suuri virhe, joka saattaisi vaarantaa suotuisan
kehityskuvan.
Taantuma päättyi nopeammin kuin monet uskoivat. Aktiviteetin taso on silti vaisu
vielä pitkään ja kokonaistuotantomme lähestyy kevään 2008 lakipistettä vasta
2012. Siksi julkisen talouden kestävyys ja hyvinvointipalvelujen turvaaminen
pysyvät talouspolitiikan työlistan kärjessä. Keskipitkällä aikavälillä Suomen
kasvumahdollisuuksia kaventaa kilpailukyvyn rapautuminen, jota viime vuosien
kilpailijamaita suuremmat palkankorotukset ovat ruokkineet.
Kriisi on opettanut, että talouspolitiikan rooli on keskeinen myös tämän päivän
modernissa, globalisoituneessa maailmassa. Talouspolitiikan doktriinit ja
niiden takana olevat talousopit vaativat kuitenkin syvällistä
uudelleenarviointia.
Kun huhtikuun ennustetta kirjoitettiin, kuuma keskustelu koski talouspolitiikan
exit -strategioita eli elvytyksen purkamista ennen kuin inflaatio-odotukset
ehtivät nousta. Toukokuussa huomion vei Kreikan kriisi. Kesällä päähuoleksi
nousi USA, jossa alettiin uudelleen puhua double-dip -riskistä ja
deflaatioriskistä. Keskeiset ennusteilmapiirin muutokset huhtikuun jälkeen ovat
seuraavat:
-USAssa hyperelvytyksen vauhdittama talouskasvu ylitti odotukset vuoden
vaihteen
kahden puolen ja kevään konsensusodotus oli, että kasvu vakiintuisi 3-3½
prosentin tasolle 2010-11. Toisaalta monet ennustivat meidän laillamme, että
kasvu painuu alle 2 prosentin tasolle jo kesään mennessä. Niin kävi ja nyt on
meneillään konsensusodotuksen laaja alaskorjaus.
-Huoli Kiinan ylikuumenemisesta on vähentynyt, kun merkit hyperkasvun
tasaantumisesta ovat kesän aikana lisääntyneet.
-Euroopan kasvumahdollisuuksia koskeva skeptisyys nousi keväällä huimiin
mittoihin Kreikan rahoituskriisin vuoksi, mutta kesällä usko eurotalouteen
vahvistui hyvien talouslukujen myötä. Samalla on vahvistunut usko, että Kreikka
selviytyy säästövelvoitteistaan. Yleisesti euroalueen talouskasvuun suhtaudutaan
nyt paljon luottavaisemmin kuin vielä huhtikuussa siitäkin huolimatta, että
kasvun maittainen epätasaisuus on tullut yhä ilmeisemmäksi.
-Keskustelu FEDin ja EKPn ensimmäisen koronoston ajankohdasta on palaamassa
agendalle. Vaikka hintapaineet ovat lyhyellä tähtäimellä pienet, pidämme
edelleen varsinaisen deflaation todennäköisyyttä vähäisenä.
Pitemmällä tähtäimellä kiihtyvän inflaation todennäköisyyttä on vaikeampi
arvioida. Jos rahapolitiikka kiristyy ja keskuspankkien exit toteutuu
riittävän nopeasti, inflaation irtipääsy on epätodennäköinen. Jos
talouspolitiikan hyperelvyttävyyttä ei pureta ajoissa, inflaatioriski
2012-2013 on todellinen. Kreikan kriisi Euroopassa ja talouspessimismin nousu
USAssa ovat siirtäneet korkopolitiikan käänteen aiemmin arvioitua myöhemmäksi.
-Kehittyneiden talouksien valtionvelan kasvun vaikutuksia potentiaalisen
tuotannon kasvuvauhtiin puidaan yhä yleisemmin. Eri valtioiden eritahtinen
velkaantuminen, jonka lopullisia saldoja on vielä vaikea arvioida, tekee
valuuttakursseihin kohdistuvien paineiden ennakoimisen poikkeuksellisen
hankalaksi.
-Hyperkevyt rahapolitiikka kasvattaa -- maailmantalouden elpyessä -- huolta
raaka-aineiden hintakuplan kehittymisestä.
-Vaikka Suomi kärsi vientivetoisena maana maailmankaupan romahduksesta
monia muita enemmän, maailmankaupan elpyminen on vasta nyt heijastunut
vientiimme. Venäjänvienti supistui erityisen rajusti eikä sen elpyminen ei ole
alkanut vaikka Venäjän tuonti on kasvanut selvästi.
Keskeiset talousluvut
-Finanssikriisin kärjistyminen syksyllä 2008 johti maailmankaupan rajuun
supistumiseen. Vakava taantuma levisi ja 30-luvun laman globaali toisinto
vältettiin vain talouspolitiikan ainutlaatuisen
aggressiivisuuden ansiosta. Maailmantalouden taantuma päättyi kesällä
2009. Maailman BKT kasvaa yli 4 % 2010. Kasvu hidastuu hieman 2011 ja
hidastuminen jatkuu 2012.
-Inflaatio ei kehittyneissä maissa ole talouspolitiikan ongelma lyhyellä
aikavälillä. Emme pidä myöskään deflaatiovaaraa kovin suurena. Pitkään
hyperkevyenä pysyvä rahapolitiikka lisää kuitenkin pitemmän ajan
inflaatioriskejä.
-USAn vakava taantuma alkoi joulukuussa 2007. Hurjapäisen elvytyksen
ansiosta
se päättyi kesäkuuhun 2009. BKT 2010 kasvaa 2.7 % siitäkin huolimatta, että
kasvu on jo hidastunut selvästi. Kesän huonojen talouslukujen lietsoma
epävarmuus siirtää ohjauskoron nousukäänteen ensi kevääseen. Hyperelvytyksen
oikea-aikainen purkaminen on välttämätöntä, jotta inflaatio-odotusten nousu
estyy ja uusien kuplien kasvu rajoittuu. Kun elvytyksen purkaminen jarruttaa
kasvua, se tasoittuu 2 prosentin tasolle 2011-12.
-Kiinan BKT kasvaa 9.8 % vuonna 2010, 9.0 % vuonna 2011 ja 8.5 % vuonna 2012.
-Eurotalous irtosi taantumasta kesällä 2009. Kreikan huhti-toukokuuhun
ajoittuneen kriisin pelättiin syövän euroalueen kasvueväät. Toisin kävi ja
huhti-kesäkuun kasvu ylitti kaikki odotukset varsinkin Saksassa. Euro-BKT
kasvaa 1.7 % tänä ja 1.6 % ensi vuonna. Vuonna 2012 kasvu tasaantuu 1.5
prosenttiin.
-Euromaiden valtionvelkaan liittyvät epävarmuudet nousivat pintaan Kreikan
kriisin seurauksena ja ne ovat siirtäneet rahapolitiikan korkokäänteen kuukausia
myöhemmäksi. Euroopan keskuspankki EKP kääntää ohjauskoron nousuun kesään
mennessä ja 2011 lopussa ohjauskorko on 1.75%.
-Rahapolitiikan käänne 2011 keväällä on ehdollinen sille, että talouden
nousu osoittautuu kestäväksi ja valtioiden velkakriisit á la Grecque vältetään.
Mikäli uuden taantuman merkit nostavat päätään double-dip -skenaarion
mukaisesti ja/tai rahoitusmarkkinat kriisiytyvät uudelleen, rahapolitiikan
normalisoituminen viivästyy. Annamme uhkaskenaariolle, jossa USAn kasvu
painuu lähelle nollaa lähineljännesten aikana, 40 prosentin todennäköisyyden,
ja uuteen taantumaan vievälle hidastumiselle 30 prosentin todennäköisyyden.
Euroalueella vastaavat todennäköisyydet ovat pienemmät eli 35 % ja 20 %.
- Vaikka akuutti kriisi on jäänyt taakse, aktiviteetin taso pysyy kehittyneissä
maissa pitkään vaisuna. Finanssi- ja rahapolitiikan kiristyminen ja
valtionvelan kasvu rajoittavat vuosien ajan kehittyneiden maiden
talouskasvua. Se jää totuttua hitaammaksi vuosikymmenen jälkipuoliskolle asti.
Suomen taantuma kesti vain muutaman kuukauden, mutta sen voima oli hurja ja
BKT supistui -8.0 % 2009. Elpyminen alkoi syksyllä 2009 ja, kun toisen
vuosineljänneksen vahva kasvu ylitti odotukset, BKT kasvaa 3.0 % sekä 2010
että 2011. Jo ensi vuoden aikana kasvu kuitenkin vakiintuu noin 2 prosentin
tasolle. Suomen BKT lähestyy 2008 kevään huipputasoa vasta ennustejakson
lopussa.
-Suomen talouskasvu jatkuu hieman euroalueen keskikasvua vahvempana.
Kasvuetumme johtuu mm. finanssipolitiikan pienemmästä kiristystarpeesta,
vientimme Aasia-painotteisuudesta ja pankkisektorimme paremmasta
luotonantokyvystä. Toisaalta viime vuosien kilpailijamaita nopeampi
palkkojen nousu on rapauttanut hintakilpailukykyämme ja se rasittaa
viennin kasvumahdollisuuksia.
-Työttömyyden nousu on jäänyt kaikkia odotuksia vähäisemmäksi. Työttömyysaste
kohoaa viime vuoden 8.2 prosentista 8.5 prosenttiin 2010 ja alenee 7.9
prosenttiin 2011 ja edelleen 7.5 prosenttiin 2012. Inflaatio on 1.1 % vuonna
2010, 2.2 % vuonna 2011 ja 2.0 % vuonna 2012.
Keskeiset epävarmuudet ja uhkat
Globaali taantuma on takana ja maailmantalous kasvaa yli 4 % 2010. Kasvu
hidastuu vain vähän 2011-12. Elpymistä ovat tukeneet 1) ekspansiivinen
rahapolitiikka, 2) ekspansiivinen finanssipolitiikka, 3)
rahoitusmarkkinoiden normalisoituminen ja 4) luottamuksen vahvistuminen.
Uhkaskenaariossa elpyminen katkeaa esimerkiksi uusiin
rahoitusmarkkinahäiriöihin, raaka-aineiden rajuun kallistumiseen tai
elvytyspolitiikan liian nopeaan lopettamiseen.
Epävarmuuden lähteitä on lukuisia. Tuleeko finanssimarkkinoilta uusia
häiriöitä? Toistuuko Kreikan kriisi muualla? Vahvistuuko yksityinen kulutus
kehittyneissä maissa vai rapauttaako korkea työttömyys kotitalouksien
luottamuksen? Alkavatko yritykset investoida? Onnistuuko talouspolitiikan
exit? Kestävätkö asuntomarkkinat lainakorkojen nousun?
Jos keskuspankkien exit toteutuu Atlantin molemmin puolin oikea-aikaisesti,
inflaation irtipääsy on epätodennäköinen. Jos talouspolitiikan
hyperelvyttävyyttä ei pureta ajoissa, pitemmän ajan inflaatioriskistä tulee
todellinen.
Kiina-riski on, että talouspolitiikan exit heikentää liikaa talouden kasvua.
Kiinan tuonnin väheneminen heijastuisi laajasti paitsi Aasiaan myös
raaka-ainetuottajiin Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Kiina on keskeinen
markkina myös Euroopalle ja Yhdysvalloille. Tällä hetkellä pidämme
Kiina-riskejä hypoteettisina. Pitkässä juoksussa ympäristöongelmat ja
yhteiskunnallisen vakauden vaarantuminen ovat Kiinan menestystarinan
merkittävimmät uhkat.
Suomen lyhyen välin epävarmuus ei ole kovin suurta. Riskit liittyvät lähinnä
viennin elpymiseen, työllisyyden nousuun ja kuluttajien luottamukseen.
Suuri huoli on kilpailukyvyn rapautuminen, joka johtuu suomalaisten
palkkojen noususta 2003-09. Kun sähkötekninen teollisuus on kypsynyt
matalan kasvun sektoriksi ja väestön ikääntyminen etenee, taloutemme
trendikasvu hidastuu pysyvästi. Pitkän ajan riski on, että rakenteiden ja
asenteiden luutumisen vuoksi emme pysty punomaan yhteen hyvää
tuottavuuskasvua ja lisääntyvää maahanmuuttoa. Pystytäänkö välttämään
syrjäytymistä ruokkivat, Manner-Euroopasta tutut virheet maahanmuuttajien
vastaanottamisessa ja kotouttamisessa?
Globaalitalouden pitkän aikavälin suurin uhka liittyy ilmastonmuutokseen ja
kasvihuonekaasujen hillitsemiseen. Toinen -- paitsi kaikkia kehittyneitä
maita myös monia kehittyviä maita (mm. Venäjä, Kiina) koskettava -- pitkän
aikavälin megahaaste liittyy väestön ikääntymiseen ja siihen sopeutumiseen.
Aktian taloudellinen katsaus
Aktian taloudellinen katsaus julkaistaan suomeksi ja ruotsiksi. Sen voi tilata
osoitteesta Aktia Pankki Oyj, Viestintä, PL 207, 00101 Helsinki;
viestintä@aktia.fi tai tulostaa Aktian kotisivuilta www.aktia.fi.
AKTIA PANKKI OYJ
Lisätietoja antaa: Pääekonomisti Timo Tyrväinen, puh. 010 247 6543
Lähettäjä: Tiedottaja Anders Wikström, puh. 010 247 6294
Jakelu: Tiedotusvälineet
