Suostumus nostettava raiskauksen keskeiseksi kriteeriksi
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International vaatii, että seksuaalirikoksia käsittelevä luku Suomen rikoslaissa muutetaan niin, että suostumuksen puute nostetaan raiskauksen määritelmän ytimeen. Amnesty näkee lausunnolla olevassa lakiehdotuksessa myös hyvää.
Oikeusministeriössä valmistellaan muutoksia rikoslain 20. lukuun, joka käsittelee seksuaalirikoksia. Amnestyn mielestä lausunnolla olevassa lakiehdotuksessa hyvää on erityisesti kaikkien raiskausrikosten muuttaminen virallisen syytteen alaiseksi. Amnestyn mukaan lakiuudistus jää kuitenkin kesken.
”Raiskausta ei edelleenkään tarkastella uhrin suostumuksen puutteen kautta, vaan se määritellään väkivallan käytön kautta. Fyysisen väkivallan määrään ja vakavuuteen keskittyvä lainsäädäntö jättää huomiotta uhrin henkisen kärsimyksen. Uhrilta viedään seksuaalinen itsemääräämisoikeus myös niissä tapauksissa, joissa fyysistä väkivaltaa ei käytetä”, painottaa sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija Tiina Oikarinen Amnestyn Suomen osastosta.
Amnesty kritisoi myös sitä, että lakiin ollaan jättämässä perusteita, jotka tekisivät raiskauksesta ”vähemmän törkeän”.
”Ihmisoikeusnäkökulmasta ei ole olemassa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaamista lieventäviä perusteita”, Oikarinen toteaa.
Lakiehdotus säilyttäisi entisellään myös ongelmallisen seksuaalinen hyväksikäyttö -pykälän. Kohta koskee tekoja, joissa tekijä raiskaa uhrin käyttäen hyväkseen asemaansa tai uhrin riippuvuussuhdetta tekijään. Amnesty uskoo, että pykälä heikentää erityisesti vammaisten naisten seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojaa. Tutkimusten mukaan heidän riskinsä joutua seksuaalisen väkivallan uhriksi on yli kaksi kertaa suurempi kuin vammattomien naisten. Amnesty vaatii, että kaikki tahdonvastaiset yhdynnät on tuomittava raiskauksina.
Esitysluonnos sisältää myös parannuksia. Kaikkien raiskausrikosten muuttaminen virallisen syytteen alaiseksi ja ”vakaan tahdon pykälän” kumoaminen ovat uhrin oikeuksien näkökulmasta erittäin merkittävä muutos. Aikaisemmin osa seksuaalista väkivaltaa koskevista rikoksista on ollut asianomistajarikoksia, joissa poliisi on aloittanut esitutkinnan vasta uhrin vaadittua tekijälle rangaistusta. ”Vakaan tahdon pykälän” perusteella uhri on voinut pyytää syyttäjää luopumaan syytteestä omasta tahdostaan. Uhrin todellisen tahdon arvioiminen on kuitenkin vaikeaa etenkin, jos kyse on läheisessä suhteessa tapahtuneesta seksuaalirikoksesta.
Amnestyn mukaan valtiolla on vastuu siitä, että uhrin asemaa parannetaan rikosprosessissa ja viranomaisia koulutetaan.
”Amnestyn vuonna 2010 toteuttaman Asenne esiin -mielipidekyselyn vastaajista 60 prosenttia sanoi, etteivät he luota oikeuslaitoksen kykyyn kohdella raiskauksen uhreja oikeudenmukaisesti. Viime kuussa julkisuuteen tulleen Helsingin hovioikeuden tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusselvityksen mukaan hovioikeuden jäsenet käyttävät tauoillaan epäasiallista kieltä ja puhuvat erityisesti seksuaalirikosten uhreista vähättelevästi. Asenteiden murtamiseksi on järjestettävä koulutusta niin poliisille, syyttäjille kuin tuomareillekin”, Oikarinen sanoo.
Uhrien hoitojärjestelmää on myös tehostettava niin, että seksuaalisen väkivallan uhreille tarkoitettuja palveluja on saatavilla valtakunnallisesti.
Oikeusministeriössä valmistellaan hallituksen esitystä seksuaalirikoksia koskevan rikoslain 20 luvun muuttamiseksi. Lausuntokierros päättyy tänään perjantaina. Esityksen on määrä olla valmis tämän vuoden loppuun mennessä.
Lisätiedot:
Tiina Oikarinen
Sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija
Amnesty International, Suomen osasto
p. 040 833 1140
tiina.oikarinen@amnesty.fi
Heli Sariola
Tiedottaja
Amnesty International, Suomen osasto
p. 040 833 1532
heli.sariola@amnesty.fi
Avainsanat: