Suosituksia mahasyöpäriskin toteamiseen ja syövän esiasteiden seurantaan

Biohit Oyj lehdistötiedote 1.4.2015 klo 12:30 paikallista aikaa (EET)

Mahasyöpä, johon vuosittain sairastuu 600–700 suomalaista, täyttää syöpäseulonnan edellytykset, koska tauti on riittävän yleinen, sen esiasteet ja riskitekijät tunnetaan ja ne löytämällä voi olla mahdollista estää syövän kehittyminen.

Mahasyövän merkittävämmät riskitekijät ovat Helicobacter pylori sekä sen tai autoimmuunitaudin aiheuttama mahan limakalvon surkastuminen (atrofinen gastriitti). Hoitamaton helikobakteeri-infektio voi edetä mahasyöväksi tai atrofiseksi gastriitiksi, jota on kolme vaikeusastetta: lievä, keskivaikea ja vaikea. Nämä ovat mahasyövän riskitiloja, joista varsinainen syöpä voi myös kehittyä WHO:n uusimman luokituksen mukaan dysplasioiksi nimettyjen esiasteiden kautta (1).

Mahalaukun riskitilojen ja syövän esiasteiden tunnistaminen on tärkeää

Mahalaukun syövän riskitekijöiden ja syövän esiasteiden diagnostiikka, seuranta ja hoitokäytäntö on ollut kirjavaa, mistä syystä neljä eurooppalaista tiedejärjestöä* kutsui koolle yhteiskokouksen laatimaan yhtenäiset suositukset näiden tilojen tunnistamiseksi ja seuraamiseksi. 

*the European Society of Gastrointestinal Endoscopy (ESGE), European Helicobacter Study Group (EHSG), European Society of Pathology (ESP), and Sociedade Portuguesa de Endoscopia Digestiva (SPED).

Kaikkiaan 63 johtavaa alan asiantuntijaa 24:stä Euroopan maasta kokoontui Portossa, Portugalissa, kesäkuussa 2011 päättämään eurooppalaisista suosituksista mahasyövän riskitekijöiden ja esiasteiden tunnistamiseksi (2).

Eurooppalaiset suositukset poikkeavat keskeisiltä osin vuonna 2012 julkaistusta kotimaisesta käypähoitosuosituksesta (Ylävatsavaivaisen potilaan tutkiminen ja hoito), joka tästä syystä on edelleenkin selvästi ajastaan jäljessä (3). Nämä suomalaiset käypähoitosuositukset ovat jättäneet hyödyntämättä yli vuosikymmenen saatavilla olevia biomerkkiainetutkimuksia. Tästä syystä on mahdollista, että helikobakteeri-infektio ja sen tai autoimmuunitaudin aiheuttamia atrofisia gastriitteja ja niihin liittyviä riskejä, kuten mahasyöpä, B12 vitamiinin ja kalsiumin vaje, on voinut jäädä ajoissa diagnosoimatta (4,5).

Seuraavassa muutamia poimintoja eurooppalaisista suosituksista, joista kotimainen käypähoitosuositus räikeimmin poikkeaa tai kotimainen suositus puuttuu kokonaan (a-d).

Riskitilat tunnistetaan non-invasiivisella, verinäytteestä mitattavilla biomerkkiaineilla, mutta seuranta edellyttää gastroskopiaa

a) Plasman pepsinogeeni I ja II tasot ennustavat luotettavasti vaikea-asteisen atrofisen gastriitin.

b) Potilailla, joiden pepsinogeenitaso on matala, Helicobacter pylori vasta-aineiden määritys auttaa tunnistamaan korkean riskin potilaat.

c) Kaikille potilaille, joilla on todettu laaja-alainen (antrum ja korpus) atrofinen gastriitti tai intestinaalinen metaplasia, tulee järjestää seuranta käyttäen mahalaukun tähystystä (gastroskopia).

d) Näiden potilaiden seuranta tulee toteuttaa kolmen vuoden välein toistettavalla gastroskopialla diagnoosihetkestä lähtien.

GastroPanel-biomerkkiaineet (pepsinogeenit I ja II, gastriini-17 ja H. pylori vasta-aineet) antavat ylävatsavaivoja (dyspepsiaa) kärsivän ja oireettomienkin seulonnassa diagnoosin sekä helikobakteeri-infektiosta että atrofisesta gastriitista ja siitä johtuvista riskeistä, kuten maha- ja ruokatorvisyöpä (4,5).

Toimitusjohtaja Semi Korpela, Biohit Oyj: ”Gastroskopia ei sovellu mahasyövän riskin laajamittaiseen seulontaan johtuen korkeista yksikkökustannuksista ja kapasiteetin puutteesta.  Mahasyövän riskien varhainen toteaminen verikokeen avulla tehtynä vähentäisi tautitaakkaa ja terveydenhuoltokustannuksia. GastroPAnel testin avulla tehtävä mahasyövän riskin seulonta säästäisi Nordic Healthcare Groupin kehittämän kustannuslaskentamallin mukaan yhden ikäluokan (esimerkiksi 50-vuotiaiden) elinaikaisia terveydenhuolto-kustannuksia Suomessa jopa 60 miljoonaa euroa.”

Lähteet:

1. Lauwers, GY.; Carneiro, F.; Graham, DY., et al. Gastric carcinoma.. In: Bosman, FT.; Carneiro, F.; Hruban, RH.; Theise, ND., editors. WHO Classification of tumours of the digestive system. 4: edn.. IARC Press; Lyon: 2010. p. 48-58.

2.Dinis-Ribeiro M,  Areia M,  de Vries AC,  Marcos-Pinto R,  Monteiro-Soares M,  O’Connor  A, Pereira C,  Pimentel-Nunes P, Correia R, A. Ensari A, Dumonceau M, Machado JC, Macedo G, Malfertheiner P,  Matysiak-Budnik T, Megraud F, Miki K, O’Morain C, Peek RM. Ponchon T, Ristimaki A, Rembacken B, Carneiro F, Kuipers EJ, and behalf of MAPS Participants. Management of precancerous conditions and lesions in the stomach (MAPS): guideline from the European Society of Gastrointestinal Endoscopy (ESGE), European Helicobacter Study Group (EHSG), European Society of Pathology (ESP), and the Sociedade Portuguesa de Endoscopia Digestiva (SPED). Endoscopy 2012; 44:74–94.

3. Ylävatsavaivaisen potilaan tutkiminen ja hoito.  http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50093.

4. Agréus L, Kuipers EJ, Kupcinskas L, Malfertheiner P, Di Mario F, Leja M, Mahachai V, Yaron N, van Oijen M, Perez Perez G, Rugge M, Ronkainen J, Salaspuro M, Sipponen P, Sugano K, Sung J. Rationale in diagnosis and screening of atrophic gastritis with stomach-specific plasma biomarkers. Scand J Gastroenterol 2012;47:136-147.

5. www.biohit.fi/Sijoittajat/Pörssi- ja lehdistötiedotteet: 12/12/2015, Biohit ja Doctagon yhteistyöhön, Lisätietoja.pdf.