Eläköön keskijohto!

Säännöllisesti kirjoitetaan siitä, miten keskijohto on muutoksen pahin tulppa. Ja siitä, miten keskijohto ei halua tai osaa viestiä.  Onpa keskijohto usein pahan alku ja juuri myös silloin, kun strategia jää vieraaksi henkilöstölle.

Ja ne näkyvimmät henkilöstöleikkaukset – keskijohto tekee likaisen työn, sen suurempaa ääntä pitämättä.

Ei ole helppoa olla pikkupomo. Etenkään kun merkittävimmät johtajanimitykset tehdään talon ulkopuolelta.

Kuka ymmärtäisi puurtajaa?

Keskijohto on organisaation pulssi ja korvat. Se on ryhmä, joka tuntee parhaiten ihmiset, niin ylhäältä kuin alhaalta. He ovat hiljaisen tiedon valtiaita, informaation luottamusmiehiä. Heiltä kysytään silloin, kun muilta ei uskalleta.

Nostetaan esille tämä käyttämätön voimavara! Varsinkin muutoksessa nämä ihmiset ovat niitä, joiden ajattelulle tulee antaa suuri arvo. Sillä jos he eivät sisäistä uutta strategiaa oikein ja riittävän syvällisesti, niin kuka sitten?

Usein kuulee puhuttavan muutoksen jalkauttamisesta tai implementoinnista. En pidä näistä käsitteistä. Muutosta kun ei voi jalkauttaa, koska se ei ole mikään ohjelmoitava kone. Muutos lähtee ihmisistä ja heidän omasta tahdostaan, ja tämän tahdon herättää parhaiten sinun lähelläsi oleva pikkupomo.

Yhtä muodikasta kuin on puhua muutosvastarinnasta ja sen aiheuttajista, on käydä keskustelua mentoreista. Ethän ole johtaja etkä mikään, ellei sinulla ole talon ulkopuolista mentoria tai coachia.

Älä turhaan katsele liian kauas.

Nimittäin aina ei mentoria ole syytä lähteä hakemaan organisaation ulkopuolelta. Hiljaisen tiedon valtias kun voi olla mitä parhain ylimmän johdon tuki, sillä hänellä on se tieto ja ymmärrys, jota johtaja arjessaan tarvitsee.

Tehdään puun ja kuoren välisestä asemasta menestys, koko organisaatiolle.

Elina Joensuu

partneri

Fountain Park Oy

Avainsanat: