Puoli vuotta uudessa kotimaassa

Ulvilalaisessa kerrostaloasunnossa käy vilkas puheensorina. Ulvilalainen Hossainin perhe on kutsunut Harjavallassa asuvan kolmihenkisen perheen ja Huittisissa asuvan seitsenhenkisen perheen luokseen kyläilemään. Iltapäivätapaamiseen odotetaan myös muita vieraita - kahta Diakin sairaanhoidon opiskelijaa, Katariina Niemistä ja Maija Kiiloa. Opiskelijoiden on tarkoituksena pyytää pakolaisperheiden jäseniltä palautetta loppukeväästä järjestetyistä maahantulotarkastuksista, ja kerätä samalla materiaalia omaa lopputyötään varten. Nuorten naisten lopputyö toteutetaan osaksi Diakin Porin toimipisteessä pyörivän, EU:n pakolaisrahaston tukeman, Kuntien yhteistoimintamalli pakolaisten kotouttamiseksi -hanketta.

Ensimmäisen kerran nuoret naiset ja pakolaisperheet tapasivat melko tarkalleen puoli vuotta sitten. Keväällä Katariina pääsi seuraamaan Ulvilan perheen maahantulovaiheen terveystarkastuksia ja Maija Harjavallan perheen vastaavia tarkastuksia. Tuolloin perheet olivat olleet Suomessa ja uudessa kotikunnassaan vasta muutamia viikkoja. Vaikka ensitapaamisesta on jo vierähtänyt tovi, ei jälleennäkeminen tunnu jännittävän puolin tai toisin. Kysymyspatteristokin on laadittu valmiiksi. Sen myötä on tarkoituksena saada vastauksia muun muassa siihen, mistä terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä asioista olisi hyvä saada tietoa heti alkuvaiheessa? Otettiinko tulijoiden kulttuuri huomioon tarkastuksissa? Entä mitkä asiat kotoutumisessa ja uudessa kotiympäristössä ovat yllättäneet, ja miten maahantulotarkastuksissa olisi voitu valmistaa näihin asioihin?

Kokemusasiantuntijuus käyttöön

Kuntine yhteistoimintamalli pakolaisten kotouttamiseksi -hanke liittyy siihen, että kolme satakuntalaiskuntaa - Harjavalta, Huittinen ja Ulvila - lähtivät pitkien neuvotteluiden jälkeen mukaan kiintiöpakolaisten vastaanottoon. Kukin kunta vastaanotti yhden pakolaisperheen huhti-toukokuussa kuluvaa vuotta. Hankkeen työntekijällä, Hanna Holmilla, on reilun kymmenen vuoden kokemus maahanmuuttajien ja pakolaisten parista työskentelemisestä, EU-hankkeista, kunnallisen maahanmuuttotyön kehittämistehtävistä sekä vapaaehtoisten kouluttamisesta.

Maaliskuussa Diakilla aloittanut Holm ehti valmistelemaan tulijoiden saapumista eri kunnissa reilun kuukauden päivät ennen h-hetkeä. Valmistautumistyön aikana viilattiin kuntien kotouttamisohjelmia, järjestettiin sote-puolen työntekijöiden infotilaisuuksia, tavattiin keskeisimpien kuntapuolen työntekijöiden kanssa ja kerättiin joukot asuntojen varustelemiseksi. Kun se suuri päivä sitten koitti, oli Holm myös mukana noutamassa perheitä lentokentältä. Tämän jälkeen joka kunnassa käynnistyi parin ensimmäisen viikon kiihkeätahtinen viranomaistapaamisten ”rumba”, joissa Holmin kiersi yhdessä perheiden kanssa.

- Kun sivusta seuraa alkuvaiheen kulttuurisokin ja hämmennyksen keskellä olevien tulijoiden ja viranomaisten kohtaamisia, tulee itsellekin monta kysymystä mieleen. Vaikka oman organisaation toimintaohjeistukset ja Suomen lait olisivat työntekijöillä kuinka tahansa tuttuja, eivät tulijoiden kohtaamis- ja ohjaamistaidot sitä itsestään selvästi ole. Osaamisen ydin piilee siinä, että asioihin on ehditty valmistautua riittävässä määrin, ja että vastuunjaot ovat selvät myös viranomaispuolella, sanoo Holm. Hankkeen tähän mennessä suurimpana oivalluksenaan Holm pitää sitä, että on valjastanut myös tulijoiden osaamisen ja kokemuksen hankkeen mallintamistyön voimavaraksi. Tästä oivalluksesta kumpusi sekin, että maahantulotarkastuksista järjestettäisiin mainittu opiskelijavetoinen palautekeskustelu. Lisäksi Holm on toteuttanut lähtömaakouluttajien ja pakolaistulijoiden tapaamisen, jossa pohdittiin sitä, millaisista asioista ennen Suomeen saapumista kuuleminen auttaa tulijoiden alkuvaiheen kotoutumisessa ja yleisemmin arjen hallintaa.

Yksinäisyyden lamauttava voima

Ulvilalaisessa kerrostaloasunnossa leijailee herkullinen tuoksu. Perheen nuoret miehet levittävät pöytäliinan olohuoneen maton päälle ja kantavat notkuvia astioita opiskelijaneitojen eteen.  Afgaanien vieraanvaraisuus otetaan mielihyvin vastaan - ennen haastatteluun ryhtymistä syödään siis vatsat täyteen.

Pakolaistulijat tuntuvat olevan tyytyväisiä saadessaan kommentoida saamaansa palvelua. Maahantulotarkastuksia kiitellään, ja korostetaan sitä, ettei lähtömaassa Iranissa ole totuttu moiseen palveluun. Useimmille tulijoille maahantulotarkastus on ollut ensimmäinen kerta, kun on tullut tutkituksi lääkärin toimesta. - Maahantulotarkastuksissa tulee tyypillisesti esiin myös piiloon jääneitä, kroonisiakin, vaivoja. Tällaisia ovat esimerkiksi näkökykyyn tai allergioihin liittyvät asiat, mainitsee Holm. Terveystarkastuksiin menee siten alkuvaiheessa kohtalainen määrä aikaa, mutta kaikkinensa huolellisuus tässä vaiheessa kannattaa myös vastaanottavan kunnan näkökulmasta - valtio kun korvaa pitkäaikaissairauksiin liittyvät kulut, kunhan diagnoosi näistä saadaan riittävän varhaisessa vaiheessa.

Haastattelu tuntuu kiertävän kehään tietyn teeman ympärillä, ja tuo teema yksinäisyys. Miltei kaikki kotoutumiseen liittyvät kysymykset palautuvat tulijoiden puheissa siihen, etteivät he edelleenkään ymmärrä sitä, miksi ovat tulleet sijoitetuiksi yksittäisinä perheinä yksittäisiin kuntiin. On selvää, että jo muutoinkin täyteläinen arki tarkoittaa sitä, että liikkuminen eri kuntien välillä rajoittuu tällaisiin juhlapäiviin, joita juuri nyt Ulvilassa vietetään. - Itse en suosittelisi muutamien henkilöiden vastaanottamista yhdellekään kunnalle, en ainakaan sellaiselle, joka lähtee vastaanottoon ensimmäistä kertaa. Se ei tunnu inhimilliseltä vaihtoehdolta, summaa Holm.

Opiskelijoiden lopputyö valmistuu vuoden 2015 keväällä.

Emmi Jäkkö
Viestintäasiantuntija
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Tel 040 507 6260
emmi.jakko@diak.fi
www.diak.fi

Diakonia-ammattikorkeakoulu kouluttaa valtakunnallisesti sosiaali- ja terveysalan, kirkon alan sekä viittomakieli- ja tulkkausalan ammattilaisia. Diak toimii pääkaupunkiseudulla, Turussa, Porissa, Oulussa ja Pieksämäellä.