Blogi: Lempeys on lahjoista suurin

Mennyt vuosi 2020 on ollut asukaselämää poikkeusoloissa – Esperin hoivakodeissa ja koko yhteiskunnassa. Arki ja juhla ovat sekoittuneet, viikot ovat olleet koronasuositusten vuoksi ennakoimattomia. Hoivahenkilöstölle sekä asukkaille korona-aika on ollut välillä ylitsepääsemättömän raskasta aikaa.   

Vanhus on paras oman hyvän elämänsä määrittelijä. Kun osaamme ottaa hänet mukaan suunnitteluun tasaveroisena, vuoropuheluun kykenevänä aikuisena, asetelmamme murtuvat. Tehostetusta palveluasuisyksiköstä tulee koti, ulkoiluttamisesta ja pesettämisestä niihin auttamista. Ohipuhumisen sijaan näemme toisen ikäihmisenä, jolla on elämä ja oma tahto, kokonaisena persoonana ärsytyksineen ja iloineen.

Pääsiäinen, juhannus, itsenäisyyspäivä, adventti ja kohta käsillä oleva joulu tuovat monille hoivakotien asukkaille erityisiä muistoja mieleen. Oli aika, jolloin oli mahdollista ottaa läheisiä vierailulle, oli aika kohdata rakkaat, koskettaa ja silittää, pitää ehkä kädestä. Lempeä katse ja hyväksyvät sanat luovat yhteyttä erityisesti tänä jouluna, kun maailma on rikki.

Juhliin on monessa palveluasunnossa valmistauduttu itse valitulla puvulla; juhlavaate tai rennommat asut, tärkeää on ollut saada vaikuttaa ja osallistua omaan elämään. Viriketoimintaa inhimillisempi sana on minusta kohtaamisen laatu; näemmekö ja kuulemmeko asukkaiden äänen, tarpeet ja odotukset? Osaammeko katsoa lempeästi ja hyväksyvästi niin, että toimimme samalla lämmön, myötätunnon ja rakkauden välikappaleina työssämme? Silloinkin, kun olemme itse väsyneitä ja lomat ovat pitämättä? Juuri nyt, kun ikäihmisen tarpeet ovat riisuttuja ja tulevat ihollemme?

Ruokailujen, päivälevon ja yhteisen ohjelman lisäksi moni on tänään hukkua huoleen ja ikävään, pelot ja turvattomuus ympärillä ovat olleet läsnä. Hoitohenkilökunnalla on täysi työ pitää huolta turvaväleistä, perushoivasta, kohtaamisesta sekä omasta hyvinvoinnista. Kukaan ei ole säästynyt koronan pyöritykseltä, altistuneet ja sairastuneet ovat saaneet osansa arvaamattomasta viruksesta. Elämää ei voi käsikirjoittaa. Kun aika on, aika on.

Juuri nyt muistelen teitä, Esperin punavalkoraidallisissa t-paidoissa työskenteleviä, kutsumuksen hoivatyöhön kuulleita työntekijöitä, jotka olette omissa yksiköissänne sitoutuneet mahdollistamaan hyvää arkea ja omannäköistä elämää heille, jotka sitä nyt tarvitsevat. Kiersimme professori Jaakko Valvanteen kanssa vuonna 2019 yksiköitänne ulkoisen laaturyhmän kanssa. Se, mitä näimme ja kuulimme, vakuutti meidät yhteistyön ja lempeyden voiman merkityksestä.

Hoivayksiköt, joissa sekä omaiset, asukkaat että henkilökunta ja alueen palveluntarjoajat tekivät yhteistyötä, katsoivat toisiaan ymmärtävästi ja kohtasivat lempeällä puheella, kukoistivat. Joulumieli tulee valmistelujen ja koristeiden laittamisella, tuoksuilla, mauilla, yhteishengellä, rauhoittumisella ja lauluilla, jotka tuovat kipeästi kaivattua toivoa pimeyden keskelle, häivähdyksen ikuisuutta kauttanne.

Juuri lempeys, reiluus, ammattitaito ja sydämellä työskentely ovat lahjoista suurimpia. Ne voitte muisteloiden, kahvittelujen ja tarinoiden jakamisen yhteydessä jakaa toisillenne ja asukkaille. Elämän lahjat ovat tänä jouluna arvossaan, te voitte antaa ne ilmaiseksi asukkaille ihmisyyttä puolustaen.

Tänä jouluna monilla teistä ei ole mahdollisuutta viettää joululomaa. Kaikella on kuitenkin määräaikansa. Teitä tarvitaan nyt, hoivarintama kuulee ja kantaa. Kun aika tulee, te saatte levätä ja teitä kannatellaan.

Kiitän jokaisesta päivästä, jonka olette tänä vuonna hoivatyössä tehneet ja jaksaneet. Teidän valo loistakoon asukkaille kauas ja antakoon heidän päiville merkitystä.

Marianne Heikkilä

 

Marianne Heikkilä on Esperin blogisarjan vieraskirjoittaja. Hän on Marttaliiton pääsihteeri ja rovasti. Marianne Heikkilä toimii myös Esperi Caren ulkoisen laaturyhmän jäsenä.

Mediadesk
010 408 7000
media@esperi.fi

Esperi Care Oy
Mannerheimintie 164
PL 11
00301 Helsinki
www.esperi.fi