Miksi lainsäädäntöä itsemääräämisoikeudesta tarvitaan?

Blogissaan Esperin Kehitysvammapalveluiden palveluasiantuntija Katariina Kontu pohtii, miksi on tärkeää, että kehitysvammainen henkilö saa tehdä omaa elämäänsä koskevia, joskus jopa oman etunsa vastaisia, päätöksiä. 

Tehostetun palveluasumisen työntekijät joutuvat kehitysvammapalveluiden arjessa pohtimaan usein kysymystä siitä, mikä on sallittua ja mikä ei. Esimerkiksi saako kehitysvammainen henkilö liikkua itsenäisesti kotinsa ulkopuolella ilmoittamatta siitä  asumisyksikön henkilökunnalle?  Saako hän päättää päivärytminsä itsenäisesti tai kieltäytyä ulkoilusta silloin, kun se olisi muiden mielestä järkevää? Saako kehitysvammainen henkilö tehdä muiden mielestä "vääriä", epäviisaita päätöksiä, joiden vaikutukset voivat olla muiden mielestä jopa haitallisia? Ja missä vaiheessa asiakkaan tekemät päätökset ja ratkaisut ovat sellaisia, että ammattihenkilön tulee turvallisuuden tai terveyden vuoksi puuttua niihin ja mahdollisesti jopa rajoittaa asiakkaan toimintaa?

Lakiin on kirjoitettu tarkat säännökset siitä, milloin itsemääräämisoikeuden rajoittaminen on mahdollista

Kehitysvammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta vahvistava lainsäädäntö astui voimaan kesäkuussa 2016. Myös tätä aiemmin kehitysvammaisilla oli oikeus päättää omista asioista, mutta lainsäädännön kautta tätä oikeutta korostettiin entisestään. Lisäksi lakiin kirjattiin tarkat säännökset itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta. Mikäli kehitysvammaista henkilöä on tarpeen rajoittaa, sen tulee perustua tarkasti lainsäädäntöön ja perusteena tulee olla terveyden tai turvallisuuden vaarantuminen tai merkittävän omaisuusvahingon ehkäiseminen. Rajoittamisen perusteena ei voi olla rajalliset resurssit tai taloudellinen säästö. Käytettävien rajoitustoimenpiteiden tulee löytyä laista, eli rajoittavia keinoja ei voi keksiä mielivaltaisesti. Rajoitustoimenpiteitä ei voi esimerkiksi käyttää sen vuoksi, että asiakas käyttäytyy vasten yleisesti hyväksyttäviä käyttäytymisnormeja.

Lainsäädäntö on ajanut myös vauhdilla muutosta, jossa kehitysvammaisten henkilöiden palveluiden ensisijaisena tavoitteena on mahdollistaa omannäköinen, persoonallinen elämänpolku, eikä niinkään suojella liikaa asumisyksikön ulkopuoliselta elämältä. Asumispalveluiden tarkoitus ei ole kasvattaa asukkaista mallikansalaisia tai rankaista heitä huonosta käytöksestä, vaan kaikin mahdollisin keinoin mahdollistaa asukkaiden omannäköisen arjen toteutuminen. Omannäköiseen elämään voi joskus kuulua myös riskinotto. On tärkeää myös huomata, että suurimmasta osasta haastavista tilanteista asiakkaiden kanssa on mahdollista edetä käyttämättä rajoitustoimenpiteitä.

Käyn säännöllisesti Esperin kehitysvammayksiköissä keskusteluja työntekijöiden kanssa itsemääräämisoikeuden toteutumisesta ja siitä, mitä haasteita sen toteutumisessa on. Useimmiten työntekijät näkevät lainsäädännön helpottavan työtä ja poistavan harmaata aluetta, jota itsemääräämisoikeuden toteutumisessa on aikaisemmin ollut. Työntekijät ovatkin usein todenneet, että pelkällä asennemuutoksella päästään pitkälle itsemääräämisoikeuden vahvistamisessa.  ​​

Laajentuuko laki koskemaan myös ikääntyviä ja mielenterveyskuntoutujia?

Viime vuosina on ollut paljon keskustelua laajemmasta itsemääräämisoikeuslainsäädännöstä, joka koskisi mm. myös ikääntyviä sosiaalihuollon asiakkaita ja mielenterveyskuntoutujia. Sosiaali- ja terveysministeriö ilmoitti 2021 jatkavansa asiakkaiden ja potilaiden itsemääräämisoikeutta koskevan lainsäädännön valmistelua. Rajoittamislainsäädäntö saatetaan nähdä byrokraattisena paperityönä, mutta on tärkeää muistaa, että selkeä lainsäädäntö mahdollistaa asiakkaiden oikeudenmukaisen kohtelun ja oikeuksien täysimääräisen toteutumisen.  

On ehdottoman tärkeää, että sosiaalihuollon asiakkaiden itsemääräämisoikeutta pohditaan itsemääräämisoikeuden tukemisen näkökulmasta, eikä pelkästään rajoittamisen mahdollisuuden näkökulmasta. Selkeä lainsäädäntö mahdollistaa eettisesti kestävän ja asiakkaiden tasapuolisemman kohtelun, kun asiakkaiden toimintaa rajataan vain kriittisissä ja välttämättömissä tilanteissa.

​Katariina Kontu
Palveluasiantuntija
Kehitysvammapalvelut

Kirjoittaja on koulutukseltaan sosiaalityöntekijä ja valtiotieteiden maisteri, joka työstää väitöskirjaa kehitysvammaisten perusoikeuksien rajoittamisen käytännöistä sosiaalihuollossa. 

Lue lisää STM:n itsemääräämisoikeutta koskevan lainsäädännön valmistelusta: Asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta vahvistetaan kehittämällä pitkäjänteisesti lainsäädäntöä ja toimintatapoja

Mediadesk
010 408 7000
media@esperi.fi

Esperi Care Oy
Mannerheimintie 164
PL 11
00301 Helsinki
www.esperi.fi